Mun ajatus pyörii ympyrää sun ympärillä, ja tuntuu, et se on loputon luuppi. Olet sen varmaan jo huomannut. En usko meistä oikein mitään ennen kuin suoraan kuulen niitä ajatuksia ja tunteita sun suusta. Siihen asti uskon ja pelkään kaikkein pahinta. En haluais enää loukata itseäni ja kiintyä suhun, mutta taitaa olla jo liian myöhäistä siihen.
Näin käyttäytyy mies, jolla on hemmetin huono itseluottamus. Kaipaa varmistusta varmistuksen perään. Onkohan sulla helpompaa vai samanmoista?