Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

[vierailija]

On myös paljon tilanteita, joissa en ole yhtään pitänyt sellaisesta narsistien suosimasta hellittelynimi alistamisesta. Kunnes yhtäkkiä tykkäsin.

Millasta tää hellyttely nimellä alistaminen on? Ai tykkäsit siitä et sua alistetaan?

 

[vierailija]

Mä oon erittäin luova noissa, mut en kehtaa täällä.

 

[vierailija]

Millasta tää hellyttely nimellä alistaminen on? Ai tykkäsit siitä et sua alistetaan?

Ei siitä sen enempää. Älä kuitenkaan tee tätä naiselle.

 

[vierailija]

Ei siitä sen enempää. Älä kuitenkaan tee tätä naiselle.

No siis kerro ees yks ni tiedän etten niin tee naiselle vaikka se epätodenköstä et käyttäisin söpistely nimee naiselle. Mut koskaan kuullutkaan et söpistelynimellä voi alistaa kun nyt sanoit ja aloin miettii et miten söpöydellä voi alistaa et miten se yhtälö sopii yhteen? Vai siinä söpnimessä se tulee jollain piikittelevällä äänellä?

 

[vierailija]

Mä oon erittäin luova noissa, mut en kehtaa täällä.

Mut aattele kun oot rohkee se voimistaa sinua eli kehtaa vaan

 

[vierailija]

Jos nyt pitkästä aikaa puhuisin ihan kylmän maanläheisesti (ulottuvuudet ja muu höpö pois) tästä aiheesta niin sanoisin, että fakta on, että nämä laitteet ja tämä kieli (teksti, kirjoittaminen, symbolit jne.) mitä me käytämme on yksi suuri syy "sekoamiselle". Ihan jo vaikka graffitit, kyltit ja mainostaulut kun kävelet ulkona. Ne ovat jatkuvaa viestitulvaa mitä puhtaassa orgaanisessa luonnossa ei ole.

Sekä myös rakenteelliset ongelmat kuten millä tavalla ihmiset elävät suurissa yhteiskunnissa eikä pienissä luonnonläheisissä yhteisöissä. Se tapa miten ihmiset jaotellaan ja erotellaan ovien ja seinien ja kaikenmaailman järjestelmien ja yksiköiden taakse ja pistetään katsomaan keinotekoisia rakennelmia, tekstejä ja symboleja ihan joka puolella.

Tottakai ihminen herkässä tilassa (kuten vaikka yksinäisenä ja merkityksen tai rakkauden puutteesta kärsivänä) alkaa ylitulkita niitä ja menee päästään pyörälle.

Mikään ei lähetä viestitulvaa niin kuin luonto itse. Ihminen unohtaa juurensa pää pilvissä.

 

[vierailija]

Sua ei varmaan oo hellitelty paljon? Tykkäisitkö siitä?

No en tiedä kun ei niinkään tollain oo koskaan hellitelty

 

[vierailija]

Haaveet ovat ihmisen tapa selvitä. Keskitysleireiltä selvisivät parhaiten ne, jotka jaksoivat uskoa selviåmiseensä.

Kyse oli ja on toivosta. Toive ja usko paremmasta.

 

[vierailija]

Nuku hyvin

 

[vierailija]

Olen käynyt tuonkin läpi. Todellisuus voi "vääristyä", mutta sieltä sotkusta voi myös löytää ulos. Ei kuitenkaan tarvitse hylätä kaikkea intuitiivista "hengittämistä", voit aina kehittää sitä realistisempaan suuntaan.

Mut se palaaminen mielen syövereistä ei ole guranteed. Siis omaan mieleen voi hukkua ja hitto jos hukkuminen taphtuu viellä niin et se on täyttä kauhua ja monen mieli ei kestä sitä ja jää sinne harhojen vankilaan mieleensä yleensä pysyvästi valitettavasti. Noh toisaalta mä kaipaan sinne missä olin vuodet 2014-2016 no okei kyl nyt on kivaa kun ei oo melkein täyttä hulluutta ku kyl pää kävi ylikierroksilla mut sitä kylpi rakkauden meressä ja kelaa sä olit niin kiinni maailmankaikkeudessa et olit vaik metsässä lenkillä niin yhtäkkiä sun sydän sanoi et tosta kohasta tulee kohta jänis ja hitto kohta siitä kohtaa putkahti jänis. Mut joo jo riitti hulluus silläkin saralla vaikka maailma oli tosi kaunis paikka ja pelkkää rakkautta maailma täys. Mut sit tuli se missä se mun rakas nainen viilettää j a etin sitä rakkausuniversumissa missä liisin mut se meni ihan övetiksi kun luulin et joo se yks palstalia on rihanna ja rihanna tulee hakee mut lentokentältä hangaarista numero neljä niinpä mä sit monet päivät juoksentelin lentokentällä ja odotin millon tulee et se sai sairaitakin piirteitä sit lopuksi ja ainakun netissä näin jonkun naisen johon tunsin jotain niin luulin et tää on nyt se kirjoittelia joka herätti mun sisäntä lisää eloon must tuli emotioonaalinen narkkari ja lisää tunteita ja sekoilevia ajatuspolkui ni hukkui kyllä niihin paskoihin kunnolla. Mut mielessäni oli mekanismi et vähän epäilin kuitenkin kaikkea ettei siitä täysin tullut mieleni todellisuuus kävin vaan niin korkeissa sfääreissä ja pää täysin pyörällä et paluu mielen syövereistä on viennnyt paljon aikaa tai niistä harhakäsityksityksitä siis ei se ollu kivaa kun sydän sinkoili sinne ja pää tänne eikä mitään balanssia. Siinä se oma minä hukkui täysin kun pää sekasena just otti kaikki merkitykset tai jutut itteensä et toi oli uus tarkoitus just mulle. Mut nyt tykkään kun on paljon rauhallisempaa menoa