Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Niin no mulla masennus näkyy venyneinä opintoina ja katkonaisena työhistoriana. Joskus menee myös pää ihan tilttiin, jolloin kyllä musta huomaa, että oon heikkohermoinen. 😬 Normaalisti oon vaan minä, eikä sitä masentuneisuutta just päältä näe. On mun peruspositiivinen luonne muuttunut surullisemmaksi ja musta on tullut ujo ja epävarmempi, mut ei ne niin kauheesti näy nekään ulkopuolisille.
Kuulostaa tosi ymmärrettävältä 💗 mulla ollut myös katkoja, mutta ne meni niin että sitten kun opiskelin laitoin turbovaihteen ja tein paljon. Se auttoi itseä kun oli kiire enkä ehtinyt tuntemaan omaa alakuloa. Mutta oon jo opetellut olemaan itseni kanssa. Toki se aina auttaisi jos olisi kiire. Ja mulla on sama että perusluonne on tosi positiivinen. Oon aina vitsaillut että oon se optimistilapsi jolle voi antaa huoneen täynnä lantaa ja se on hetken päästä kaivamassa innoissaan, että onhan täällä pakko olla hevonen.
 
"ei niitä kukaan sekota"

Kuitenkin hetken päästä porukka: "sä olet mun kaivattuni. Kerron sulle nyt mun päivästäni ja kuuntelen silmät kirkkaina mitä mieltä olet meidän jutusta"
Miksi se sua haittaa? Antaa ihmisten kuvitella. Joskus se auttaa vaikeamman ajan yli, kun luulee, et täällä on joku, joka oikeesti tykkää ja haluaa olla just sun kanssa. Ja voihan olla, et haluaisikin, se ei vaan ole se, joksi sen on kuvitellut. 🙂
 
Miksi se sua haittaa? Antaa ihmisten kuvitella. Joskus se auttaa vaikeamman ajan yli, kun luulee, et täällä on joku, joka oikeesti tykkää ja haluaa olla just sun kanssa. Ja voihan olla, et haluaisikin, se ei vaan ole se, joksi sen on kuvitellut. 🙂
Kunhan ihmiset ei ota niitä liian todesta. Olisi vähän harmillista, jos kaipaamani henkilö saisi jotain omituisia käsityksiä musta.
 
Kuulostaa tosi ymmärrettävältä 💗 mulla ollut myös katkoja, mutta ne meni niin että sitten kun opiskelin laitoin turbovaihteen ja tein paljon. Se auttoi itseä kun oli kiire enkä ehtinyt tuntemaan omaa alakuloa. Mutta oon jo opetellut olemaan itseni kanssa. Toki se aina auttaisi jos olisi kiire. Ja mulla on sama että perusluonne on tosi positiivinen. Oon aina vitsaillut että oon se optimistilapsi jolle voi antaa huoneen täynnä lantaa ja se on hetken päästä kaivamassa innoissaan, että onhan täällä pakko olla hevonen.
Mulla puhkesi 2-suuntainen ja se toinen suunta ja ne sairastumisjaksot on ollut niin rajuja, etten uskalla bookata itselleni kauheasti tekemistä, vaan varaan joka päivään aikaa ihan lepoon, ettei enää puhkeaisi niitä. Ne tulee just silloin kun on liikaa tekemistä ja yrittää pinnistää ja pinnistää.
Sit mä vaan alavireilen, kun en voi masennuslääkitystäkään syödä, kun se provosoi niitä episodeja. Ja olen psykoosilääkkeiden ja mielialantasaajien armoilla.
 
Ei siinä mitään jos tykkää kuvitella. Enemmän ongelma tulee kun alkaa olla huomattavia merkkejä, että toinen on oikeasti saattanut olla täällä ja sitten se epämukava olo siitä, että mitä käsityksiä saanut.
 
Tiiäks, en mä ikinä ajatellut, et mun tunteet tekee sun olon vaikeaksi. Pystyn olemaan kyllä ihan kaverilinjalla myös täällä, kun en todellakaan halua sulle huonoa oloa. 🙂

omalle kaivatulleni sanoisin, että ymmärrän hyvin monet syyt hänen päätöstensä taustalla. Pelkään, että hän omisi täältä viestejä, jotka vaikuttaisivat siltä, että olisin naiivi tai en ymmärtäisi. Nuorena ihmisenä helposti tulee aliarvioiduksi.
 
Ei siinä mitään jos tykkää kuvitella. Enemmän ongelma tulee kun alkaa olla huomattavia merkkejä, että toinen on oikeasti saattanut olla täällä ja sitten se epämukava olo siitä, että mitä käsityksiä saanut.
Siksi kai on tuo reaalielämä, jossa sitten voi kertoa ne asiat, jotka haluaa jakaa sen oman ihmisensä kanssa. Tää on höttöä ja hattaraa. 🙂
 
Mulla puhkesi 2-suuntainen ja se toinen suunta ja ne sairastumisjaksot on ollut niin rajuja, etten uskalla bookata itselleni kauheasti tekemistä, vaan varaan joka päivään aikaa ihan lepoon, ettei enää puhkeaisi niitä. Ne tulee just silloin kun on liikaa tekemistä ja yrittää pinnistää ja pinnistää.
Sit mä vaan alavireilen, kun en voi masennuslääkitystäkään syödä, kun se provosoi niitä episodeja. Ja olen psykoosilääkkeiden ja mielialantasaajien armoilla.
Tuolloin onkin tosi tärkeää levätä. Sen oppii kuitenkin itse mikä toimii. Vaikea ottaa sen enempää kantaa, kun oon kohtuullisen lääkevastainen ja näen mielialalääkkeet niin negatiivisessa valossa ettei mun kannata kommentoida. Luonnollisia keinoja kannattaa toki käyttää silti hyvinvoinnin tukena siinä rinnalla.
 

Yhteistyössä