Työskentelen vanhuspuolella. Työpäivä riippuu ihan vuorosta

. Saatan jopa istua koneen äärressä koko työpäivän ja tehdä työvuorolistoja ym paperihommia. Näin 1-2 vuoroa listassaan.
Silloin tällöin myös lääkkeenjakoa koko päivä. Tähän sisältyy myös reseptien tsekkaamiset ym jutut.
Kerran viikossa vien labrat koneelle ja tarvittaessa kaston tulokset.
Pestään, puetaan, laitetaan vaippaa, käytetään vessassa. Jaetaan ruokaa, syötetään. Kerätään astioita. Nostetaan sängystä, viedään sänkyyn. Työnnetään tuolissa (g tai pyörä), saatetaan kävelevää. Saunotetaan. Pistetään lihakseen tai ihonalle. Hoidetaan haavoja. Lääkitään tarvittavia lääkityksiä normaalien lisäksi. Hoidetaan asiakkaiden asioita. Ulkoilutetaa, luetaan lehtiä, lauletaan, pelataan, askarellaan jne. Käydään kylillä, käydään röntgen ym reissuilla.
Vastailen puhelimeen=omaisten ja yhteistyötahojen kysymyksiin.
Valvon lääkkeenottoa. Valvon liikkumista ja karkailua. Rauhottelen, sovitten, hyssyttelen. Kuuntelen, juttelen. Olen välillä äiti, sisko ja lapsi. Kuuntelen haukkumista, olen revittävävänä ja hakkattavana. Olen filippiiniläinen ja tarpeen mukaan mikä vaan...
Niin ja ulkoilutan koiraa

.
Listaa voisi jatkaa lopputtomiin. Työ on hyvin monipuolista ja haastavaa. Vanhukset ovat kuin lapsia, välillä niin mahdottoman rasittavia, mutta ah niin ihania. Minä nautin työstäni

.
Mitä tulee palkanlisää, niin ihan varmasti jokainen on halukas nostamaan omaa palkkaa, jos siihen tilaisuus tulee.
Vastuu ja vaatimus on kyllä hyvin työpaikkakohtainen, ei läheskään aina ammattinimkekohtainen, juttu. Kyllä vastuu kuuluu näkyä myös palkassa!