lähinnä mummuille tarkoitettu kysymys mutta äiditkin vastatkaa mielellään

[kyssäripyssäri]

eli, itse aina mietin, kun yhden lapsen äiti olen, että riittääkö sitä rakkautta sitten toisellekkin ja kolmannelle lapselle. vasta 4 vuoden jälkeen pystyin itse kuvittelemaan että TOTTAKAI rakastaisin ja rakkautta riittäisi.

Äitini on välillä kysellyt että koskas tulee toinen?? ja ensimmäinen on tosi rakas mummulle ja näkevät tosi usein ja touhuavat myös yhdessä paljon. mutta yks kerta tässä äitini esitti saman kysymyksen kuin minä aiemmin itselleni, rakastaako sitä toista niin paljon?? mummu kuitenkin on eri asia kun äiti. tarviiko mummun rakastaa yhtä paljon kaikkia? entä jos pikkuveljeni saa joskus lapsen, rakastaako mummu hänen lapsiaan yhtä paljon??

omalla kohdalla tuntuu jotenkin siltä, että tätä meidän ainokaista rakastaa minun äitini enemmän, kuin mieheni äiti, jolla oli jo entuudestaan yksi lapsenlapsi (tyttärensä poika).

olen myös tehnyt päätelmän jo aikoja sitten että varsinkin tyttären lapsi on jotenkin "tärkeempi" mummulle. johtuukohan sit siitä että naiset pitävät äiteihinsä enemmän yhteyttä.

ovatko ajatukseni paikkansa pitäviä?

vastatkaa jotain asiallista kiitos

 

["vieras"]

Meillä ainakin, miehen äiti on kiintyneempi miehen siskon lapsiin kuin meidän lapsiin (ovat aika samanikäisiä ja asutaan samalla paikkakunnalla). Ottaa niitä useammin yökylään, peruu joskus meidän lasten kanssa suunniteltuja menoja siksi että ne tarvitsee hoitoa (no tottakai että jos päikky on kiinni niin ei auta, mummo hoitaa, vaikka olisikin luvannut lähteä esim uimahalliin, etukäteenhän ei asioista voi ilmoittaa...). Puhuu niistä kuin omistaan, muistaa neuvolakuulumiset ja mitat, pitää niille varavaatteita luonaan mutta ei meidän lapsille.

 

[nöppäri]

Äitinä voin vastata, että toista odottaessani jossakin vaiheessa tuli itsellni kauhu ajatus, että entä jos en rakastakkaan sitä toista lasta yhtä paljon, voiko toista enää yhtä paljon rakastaa.

No kyllä voi ja vielä niitäkin jotka ovat syntyneet sen toisen jälkeen.

 

[rops]

Mummona olemisesta.

Minun on kyllä myönnettävä, että se ensimmäinen on rakkain. Se vain on monen asian summa.

 

[kyssäripyssäri]

Mummona olemisesta.

Minun on kyllä myönnettävä, että se ensimmäinen on rakkain. Se vain on monen asian summa.

rops: oletko siis äiti vai mummu??

 

[mismina]

Itse synnytettyjä lapsia on neljä ja rakastan kaikkia yhtä paljon. Eksän lapsia rakastan myös, heitä on kolme. Lapsenlapsia on vasta yksi, mutta uskon,että tulen rakastamaan kaikkia lapsenlapsiani, jos heitä lisää siunaantuu.
Ja olen ajatellut sitäkin asiaa, että joku näistä lapsistani saattaa päätyä parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia - en näe mitään syytä siihen, miksi kohtelisin niitäkään lapsia eri tavalla kuin heitä, jotka ovat biologisesti omia.
Ei kai perimä perhettä rakenna, rakastetaanhan adoptoitujakin lapsia "kuin omia", koska omiahan he ovat, geeneistä viis.

 

[rops]

rops: oletko siis äiti vai mummu??

Molempia. Kerroin nimenomaan siitä ensimmäisestä lapsenlapsesta.


muoks.
Ei hän saa erityiskohtelua, se on minun oma tunteeni.

 

["vieras"]

Mä olen neljän lapsen mummo, kaikkia lapsenlapsiani rakastan ihan yhtä paljon.
Niitä rakastaa samallalailla kuin omia lapsiaan. He ovat kaikki erilaisia ja omia persooniaan, se erilaisuus pikemminkin vahvistaa sitä, että heitä rakastaa nimenomaan juuri sellaisina kuin ovat.

 

["vieras"]

Minä olen kyllä kokenut, että sekä äitini, että mieheni äiti rakastaa lapsiani ihan yhtä paljon, suhde lapsiin voi olla erilainen kaikkiin lapsenlapsiin mutta se ei ainakaan meillä vähennä rakkautta.

Toisaalta olin pitkään äitini puolelta ainut lapsenlapsi (7 vuotta) kyllä minä varmasti sain aivan erikoisen ja etuoikeutetun suhteen isovanhempiini siellä puolen. Mutta ihan yhtälailla kaikkia jälkeeni syntyneitä kuljetettiin mukana ja hoidettiin lomilla mutta edelleen suhteessamme on jotain erilainen kuin nuoremmilla serkuillani.
Toisen mummin kanssa meillä on vain aina sitten näin myöhemmällä iällä kemiat kohdanneet olemme sukulaisieluja ja mummi on läheinen ja tärkeä mutta sitä en kyllä lapsena aistinut meitä oli iso serkuslauma ja kaikille riitti aikaa ja syliä ja rakkautta.

 

["minää"]

kyllä minusta tuntuu että vanhempamme kohtelevat erilailla lapsiani ja jotenkin se että vanhinta lastamme (heidän eka lapsenlapsi) kohdellaan ja siitä puhutaan jotenkin speciaalina.
toki hän on rakas ja ihana, mutta minulle on nämä kaksi pienempääkin ihan yhtä speciaaleja.

 

[Mummeliisa]

Minun äidilläni on 14 lapsenlasta ja 4 lapsenlapsenlasta.
Kaikkia muistaa ja kaikkien elämässä on aktiivisesti läsnä, mutta läheisimpiä ovat epäilemättä veljeni lapset jotka asuvat lähimpänä ja joita hän tapaa päivittäin.
Nimenomaan tuo läsnäolo siinä mielestäni se olennaisin asia, ei se, kenen meidän sisaruksen lapset kyseessä.

Omia neljää lapsenlastani tapaan kaikkia useina päivinä viikossa ja jokaista pidän luonani myös ainakin yhden yön viikossa. En osaa ajatella että tytärten lapset olisivat jollain lailla läheisempiä kuin pojanpoika.
Jokaiseen on omanlaisensa suhde jonka laatu riippuu kunkin lapsen luonteesta, vanhemmista ja muusta elämäntilanteesta.

Yksi lapsenlapsista oli erilainen. Häntä rakastin aivan toisella lailla kuin ketään muuta maailmassa, mutta se johtui niin omasta historiastani kuin hänestä itsestään. Siihen ei vaikuttanut mitenkään se oliko tyttäreni vai poikani lapsi.

Jotain keskeneräisiä pohdintoja siitä (ei varsinaisesti ap:n aloitukseen, mutta kylläkin vastaukseeni, liittyvästä) aiheesta tuolla:
Mummelin irtosuhteet

 

[Micosa]

Mulle kaikki lapseni on yhtä rakkaita, vaikka aina ei siltä tunnu taikka näytä. Oma ensimmäinen lapsenlapseni on erityisen rakas sattuneista syistä (on vasta yksi, joten en osaa vastata muiden kohdalta)
Vanhemmilleni kuten appivanhemmilleni kaikki lapsenlapset ovat yhtä rakkaita, kaikki kohdellaan yhtä tasapuolisesti.

 

["vieras"]

Meillä toinen mummo rakastaa ensimmäistä lapsenlastaan eniten, on sanonut tämän ja se myös näkyy. Muut lapsenlapset tästä välillä tuntuu olevan surullisia ja on se vanhemmillekin aika ikävä tilanne. Toinen mummo taas selkeästi suosii suosikkilapsensa(nuorin poika) nuorinta lasta.
Minua monen lapsen äitinä ihmetyttää ja surettaa tuollainen että yhtä rakastetaan eniten, mutta kai se sit vaan on niin ettei kaikilta riitä rakkautta kaikille lapsilleen/lapsenlapsilleen.