Lähteekö miehesi mielellään tapaamaan sukulaisiasi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Arja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Arja"

Vieras
Meillä aina, kun mennään tapaamaan minun sukulaisia toistuu sama näytelmä:

-tapaamista ei muisteta. Kun muistutan lähdöstä, niin mies kettuuntuneen oloinen, että taasko sinne, vaikkakin asiasta puhuttu jo aikaisemmin
- matkan sukulaisille mies mököttää viivasuuna
-paikanpäällä lukee lehteä tai nököttää stand by asennossa sohvalla
-kotiinlähtö on sellainen tiuskaisuilmoitus tyyliin: " no ny vihdoin lähdetään sitten kotiin"

Ihan mielenkiinnosta kyselen, mites teillä muilla? Löytyykö vastaavaa tai vielä rasittavampaa kyläilyseuraa?
 
En tykkäisi tuommoisesta. Ei meilläkään mies varsinaisesti hinkua vanhempieni ja muiden sukulaisten luo kylään, mutta osaa kuitenkin käyttäytyä. Samoin minäkin keksisin sata kertaa parempaa tekemistä kuin miehen suvun luona vierailut, mutta käyttäydyn ja yritän ainakin viihtyä. Miten itse käyttäytdyt miehen sukulaisten luona? Minä sanoisin miehelle, että jos ei nyt ala käytös paranemaan, minä ryhdyn toimimaan samalla tavalla sinun vanhempiesi luona. Ehkä mies ei tajua käyttäytyvänsä huonosti? Oletko miehelle sanonut missä menee mönkään?
 
[QUOTE="vieras";27661140]En tykkäisi tuommoisesta. Ei meilläkään mies varsinaisesti hinkua vanhempieni ja muiden sukulaisten luo kylään, mutta osaa kuitenkin käyttäytyä. Samoin minäkin keksisin sata kertaa parempaa tekemistä kuin miehen suvun luona vierailut, mutta käyttäydyn ja yritän ainakin viihtyä. Miten itse käyttäytdyt miehen sukulaisten luona? Minä sanoisin miehelle, että jos ei nyt ala käytös paranemaan, minä ryhdyn toimimaan samalla tavalla sinun vanhempiesi luona. Ehkä mies ei tajua käyttäytyvänsä huonosti? Oletko miehelle sanonut missä menee mönkään?[/QUOTE]

Ainakin omasta mielestäni käyttäydyn miehen sukulaisten luona asiallisesti. Sanon,että voidaan käydä niin usein, kun haluaa, paikanpäällä juttelen ja kyselen kuulumisia ja lähtöaika sovitaan etukäteen sopivaksi lasten aikatauluun. Mies omien sukulaisten luona mukava, rento ja kohtelias. Kunnioittaa heitä ja ilmeisesti minun suku hänestä sittn puolestaan pallo jalassa.
 
Ihan suht ok mielellään lähtee, eipähän tarvitse tehdä kotitöitä ja lastenkin kanssa pääsee helpommalla. Harvoin tuo nyt itse ehdottaa reissua esim. vanhempieni luokse, mutta lähtee kyllä aina kun ehdotan.
 
Mun vanhemmat ja sisarukset asuvat sen verran kaukana, että kylään lähdetään aina etukäteen suunnittellusti ja ihan mukisematta. Mies tykkää käydä mun vanhempien luona koska pääsee anopin passattavaksi - hyvää ruokaa ja lapsenhoitoapua koko ajan saatavilla. Ja mun vanhemmat pitävät miehestäni joten senkin puolesta on helppo hänen siellä olla.

Miehen koko perhe asuu samassa kaupungissa kuin me, ja anoppilassa vieraillaan viikoittain. Välillä mua tympäsee sinne lähteä, ja silloin sanonkin että voisi mennä keskenään lasten kanssa. Ja sitten menee, ei siitä koskaan tehdä meillä sen suurempaa draamaa.

Jos oisin ap niin sanoisin että miehen ei tarvitse lähteä kun on kerta niin tympeää. Mukavempi itselläkin olla kylässä kun ei tarvitse yhtä hapannaamaa katsella.
 
Miehelle sukulaisille lähtö on helpompaa kuin minulle. Käydään minun porukoilla useinkin, hänen porukoillaan ehkä 3 kk välein, ja jaksan aina tuskailla sinne lähtöä. Minua vain ahdistaa vieraassa paikassa oleminen, nökötän juurikin vain sohvalla ja koko ajan katson kelloa. Olen "vähän" epäsosiaalinen tapaus :D :D

Kaukaisempia sukulaisia ei kumpikaan edes halua tavata, joten mitään ongelmia ihan sukulaisten kanssa ei onneksi ole.
 
Mies ei haluaisi tulla, mutta tulee ja osaa kyllä käyttäytyä. Käydään tosi harvoin, koska en viitsi raahata toista aina vasten tahtoisesti mukanani. Visiitit on aina suht lyhyitä (max. 3h, jos tosi isot juhlat). Oikeestaan ikinä ei käydä vain kahvilla/syömässä tms. Kuitenkaan mies ei kykene ymmärtämään, etten mäkään hänen sukulaisissaan jaksa rampata. Varsinkaan, kun pitäisi käydä tuplasti useemmin, ku omilla sukulaisilla!!! Ja siellä ihan tavallinen käyntikin kestää vähintään sen 3h. Juhlat jos on, niin pitäisi olla koko päivä!! Nykyään oonkin todennut, että mennään, mutta joko ennen lapsen unia tai jälkeen, mutta kotiin tullaan nukkumaan. Eli olen välttynyt koko päivän vierailuilta. :D Kaikkein eniten ottaa kupoliin se, että mies usein vanhemmilla ollessaan saattaa yhtäkkiä vaan kadota jonnekkin ja jättää mut vaikka tunniksi istuskelemaan yksikseni "vieraiden ihmisten" seuraan.
 
Meillä ei ole koskaan pakko lähteä toisen sukulaisten luo kylään, mutta kyllä tuo aina ihan vapaaehtoisesti lähtee. Joskus on ollut jopa innokkaampi lähtemään kuin minä :D Mutta joskus jättää myös väliin, jos itsellä on oleellisempaa tekemistä tai ei huvita, ja kyseessä on vain joku aika normaali vierailu. Ja joskus minä jätän väliin anopin luona kyläilyn.
 

Yhteistyössä