lähtisitkö ivf hoitoihin jos toista lasta ei kuuluisi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kaisa35
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kaisa35

Vieras
Lähtisitkö hoitoihin jos toista lasta ei kuuluisi? Vai jatkaisitko yrittämistä ja jos ei onnistuisi raskaaksi tulo niin hyväksyisit sen.

Hoidoilla tarkoitan tässä ivf hoitoja. Eka sai alkunsa ilman hoitoja mutta toista ei ole kuulunut. Lääkärissä käyty ja lääkäri sanoi että ivf hoidot olisi varmana sitten ainoat mitkä ehkä auttaisi. ikääkin kun on jo 35 ja munasarjoissa näkyvissä hiipumisen merkkejä. Eli kevyemmät ns. hoidot eivät enää muhun tehoa.

Vaikea vaan päättää että mitä tässä tekisi. Hoidot on varmaan rankkoja jo pelkästään fyysisesti. Kuitenkin toista lasta tahtoisin, eikä se tietenkään hoidoillakaan ole edes varmaa että tulisi. Mies oli sitä mieltä ainakin aluksi että hoidoilla saaminen ei ole jotenkin luonnollista ja että hoidoilla saaduilla raskauksissa on enempi keskenmenoja, epämuodostumia lapsilla jne. Pitääkö paikkaansa?

Olis vaan niin kiva kun raskautuis ns. normaalilla tavalla eikä jossain labrassa..
 
No meillä meni niin että ensinmäinen lapsi tuli täysin luomusti,toista ei sitten kuulunutkaan.
Meni 3 vuotta ja 3.ivf hoidosta on nyt poika joka on 6kk.

Mitään vikaa ei ole löytynyt,itsellä ei esim. ylipainoa ja mies ei tupakoi.Ikää molemmilla 30.v

Kolmannesta haaveilen....ehkä.
 
En alistuisi siihen, että lapsemme jäisi ainoaksi. Mutta en osaa juuri nyt sanoa, päätyisimmekö ensisijaisesti yrittämään hoitoja vai adoptiota.

Niin, ja meilläkin toista lasta yritetään parhaillaan, täytin juuri 35.
 
Olisin lähtenyt. Yksilapsiseksi jääminen olisi ollut aika lailla mahdoton ajatus.

Olen ollut onnekas, ei ole tarvinnut miettiä näitä asioita tositilanteessa. Olen 35 v ja kolmatta odotan.
 
Jos olisin tuossa tilanteessa ja haluaisin toisen lapsen, niin silloin luultavasti lähtisin. Tai sitten alkaisin katsoa adoptiota ja miettisin kumpi keino onkaan parempi/helpompi.
 
Mä en ymmärrä miksi sua ap kiinnostaisi miten lapsesi on saanut alkunsa, ne solut on teissä ihan samalla tavalla muodostuneet ja alkio kiinnittyy jne raskaus menee samoilla kaavoilla kuin muidenkin. Tuskin kadut lapsesi saatua, että häntä ei laitettu aluilleen makuuhuoneessa, keittiönpöydällä, kylppärissä tms. Tai älä nyt ainakaan sen takia luovuta, että "olis kiva saada luomusti", ihan hölmöä mielestäni.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Akaatti
Meillä toinen lapsi sai alkunsa IVF-hoidoilla (toisesta kerrasta) eikä meidän tarvinnut mieheni kanssa juurikaan pohtia sitä, lähdemmekö hoitoihin vai emme. En kokenut hoitoja kovin rankaksi, ystäväpariskuntamme oli käynyt läpi kolme IVF:ää, kunnes saivat esikoisensa, joten heiltä olimme kuulleet paljon tarinaa aiheesta.

Rankkuus liittyi minulla lähinnä siihen, että piikitysten aikana vatsa turposi melkoisesti ja oli juuri ennen punktiota hyvin kipeä. Mutta se kipu helpotti parissa päivässä punktion jälkeen. IVF:ssä kuitenkin on luonnon valintaa, vaikka maljassa hedelmöittyminen tapahtuukin. Siellä "luonto" valitsee, mikä siittiö lopulta munasolun hedelmöittää ja jatkaako ko. alkio jakaantumista vai ei ja kun alkio siirretään, sitten jännitetään, kiinnittyykö alkio kohtuun vai ei. Luonto hoitaa senkin asian. Joillekin tietenkin IVF voi olla kynnyskysymys, ettei kyse olisi luonnollisesta tavasta saada lapsi ja sitä se toki ei varsinaisesti olekaan, mutta itse koen siinä kuitenkin olevan luonnon valintaa, jota ICSI:ssä ei hedelmöittymisen osalta ole. En ole hoitoja katunut hetkeäkään.

Keskenmenoriski ilmeisesti on IVF:llä alkaneissa raskauksissa hieman suurempi kuin ns. luomuraskauksissa. Epämuodostumisten riskistä en tiedä. Ainakaan sellaisesta meille ei hoitojen aikana koskaan puhuttu.
 
No, vaikea sanoa. Nyt ajattelen, että en, mutta minulla jo on se toinen lapsi... Toista yritimme 1 v 2 kk, ja olin muistaakseni juuri varaamassa aikaa Fertilitakseen kun tärppäsi. Kyllä se silloin tuntui maailman tärkeimmältä asialta. Nyt tuntuu, että olishan sitä voinut olla onnellinen elämässään yhdenkin kanssa, silloin se tuntui mahdottomalta. No, onhan ne kyllä toisilleen maailman tärkeimmät, parhaat kaverit.
 
no en lähtis...mä en jaksais sellaista henkisesti. Antaisin lapselle mahdollisuuden tulla eli en ehkäisisi, mutta hoitoihin en menisi, koska ne hoidot ei takaa sitä lapsen saantia yhtään sen enemmän.

Ja kyllä on sitä tutkittu etä hoidoilla alkunsa saaneilla lapsilla on enemmän epämuodostumia ja suurempi keskenmeno riski..mutta ei ne riskit niin paljon suuremmat ole etteikö hoitoja silti "kannattaisi" tehdä.
 
äläkä sitten kuvittele että kaksi lasta tarkoittaa tuplatan työtä yhteen lapseen verrattuna ...ei, se on vähintään triplasti työtä.. mä lankesin tähän luuloansaan kun yhden kanssa elo oli niin helppoa ja kivaa.. mutta kun toinen tuli niin siitä se alkoi jatkuva härdelli ja erotuomarina olo. ja kun ei pysty heti tyydyttämään molempien tarpeita niin voi sitä huudon määrää.... Rakkaita toki ovat molemmat ja niiin tärkeitä, mutta en IKINÄ voinut kuvitella että kahden lapsen kanssa olis näin rankkaa verrattuna yhteen lapseen.
 
En olisi lähtenyt mihinkään IVF:ään, tiedän sen varmasti.

Ekaa tehtiin monta vuotta ja sitten tutkimuksiin lähtemisen jälkeen sai alkunsa inseminaatiolla. Toinen tuli luomuna ekasta yrityskierrosta. Sen verran tuli tuota hoitoasiaa kuitenkin läpikäytyä esikoista yritettäessä, että olisin tosiaankin tyytynyt yhteen lapseen, jos ei olisi luomuna tai inseminaatiolla kakkonenkin tullut.
 
sen takia sanoin että olisi kivempi jos raskautuisi luonnollisesti kun jotenkin ei oo noista hoidoista kokemusta. pelkään sitä henkistä stressiä ja miten järjestän aikataulut ja töissä poissaolojen selittämisen. ja miten kestän jos niistä ei tuu mitään.

En tiedä ketään joka olisi ivf:ssä käynyt ja lähipiirin suhtautuminen hoitoihin on ollut jotenkin sellaista väheksyvää. kaikki kaverit on saanut helpolla lapset ja sukulaiset eikä ne ymmärrä edes mitää hoitoja. esim. mun vanhemmille ei voisi ikinä sanoa että olisi ivf alkuisia lapsia. Ne syyttäisi sitä ivf:ää kaikesta mahdollisesta, esim. perussairastelusta tai kiukkuiluista. isä sanoi jo tossa että mihinkää hoitoihin et lähde jos ei muuten tule, että ei niitä lapsia tarvitse kaikkien saada. tosi kivasti sanottu

niin ja mä olen aikuinen ihminen ja siltikin liikaan ajattelen mitä muut sanoo kaiken muun lisäksi..
 

Yhteistyössä