Lähtisitkö kuumeisena työhaastatteluun 270 km päähän?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Purkkatukka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Purkkatukka

Jäsen
16.02.2012
53
0
6
Olen kolmatta viikkoa kipeänä, sitkeässä flunssassa, ääni mennyt, kurkkuun sattuu ja kuumetta jo toistamiseen sekä särkyä käsissä ja jaloissa. Huomenna olis työhaastattelu 270 km päässä työhön jonka todella hauan. Aamulla kysyn voiko aikaa siirtää, mutta jos ei voi niin en kyllä yhtään tiedä mitä tekisin? Huonoa ajokeliäkin on luvattu...
 
Viimeksi muokattu:
Jos ei pystyis siirtämään, niin kysyisin voisko sen käyä sit vaikka puhelimitse, jos sekää ei onnistu, niin sit mä varmaan menisin. En tiedä, riippuen kuumeen määrästä ja haluaisko se mua sinne, jos oisin nii kipee..
 
Jos tosiaan haluaisin paikan, lähtisin kyllä. Nappia vaan naamaan. Itsekin olin kerran kipeenä työhaastattelussa, pahoittelin heti haastattun alkuun että olin vähän köhäinen. Sain paikan!
 
En usko, että saisin puolikuntoisena annettua niin hyvää vaikutelmaa itsestäni, että saisin työpaikan. Toki jos paikkaan ei ole juurikaan muita päteviä hakijoita, niin sitten ehkä. Itse en kyllä millään jaksaisi puolikuntoisena ensin ajaa 270km ja sitten loistaa haastattelussa.
 
En tiedä, luultavasti en. Tosin jos kovasti paikkaa haluaisin, ehkä menisin. Mutta voiko sitä kovin täysillä panostaa ja keskittyä haastatteluun jos on kuumeinen ja kipeä. Yksistään tuonpituisen ajomatkan ajaminenkin kuumeessa veisi varmaan voimat.
( tai en tiedä, koska en ole koskaan ajanut kuumeessa, enkä kuumetta.)
 
Tuskin lähtisin.
Jos joku ois kuski tai menisin junalla niin voisin harkita; nappia vaan naamaan ja matkalla vois levätä.
Jos en pääsis hommaisin lääkärintodistuksen, yrittäisin järjestää puhelinhaastattelun heti ja tapaamisen myöhemmin.
 
Katson aamulla mikä on vointi, mutta samoja asioita olen ajatellut kuin tekin. Raskasta ajaa kipeänä huonossa kelissä ja sitten pitäisi olla skarppina haastattelussa kun nyt pienempikin ponnistelu vaatii voimia. Tuollainen koitos ei tee kyllä hyvää parantumisellekaan, olen saikulla työstäni ja olisi pian parannuttava. Onko sekään sitten sen arvoista kipeänä suoritua haastattelupaikalle ja onko liikenteessäkään turvallista liikkua? Olen täällä yhtenä kysymysmerkkinä.

Nyt tuntuu siltä, että jään kotiin ja jos uutta haastatteluaikaa ei saa niin sitten ei saa, ehkä sekin on sitten kohtalo.
 

Similar threads

Yhteistyössä