laitanpa tännekin puolelle...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elli777
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

elli777

Vieras
...eli mun raskaus osottautui tuulimunaksi rv.8 , eilen oli kaavinta ja nyt on olo tosi surkee, tuli jotenkin sellainen olo että miten ihmiset kestää tän monta kertaa peräkkäin? onneksi oli ihana lääkäri joka sanoi että raskaus se on tämäkin ja niin se vielä tulee toinenkin, no toivottavasti tulee. miten pitkään olitte sairaslomalla km:n jälkeen, mua ei vois vähempää kiinnostaa mennä töihin, ahistaa ajatuskin, mutta kaipa se kuuluu asiaan, ja sitten pitäis vielä kertoa muille miten kävi, ei olis millään voimia vielä
 
Hei, ja voimia sinulle :hug:

Mullakin ollut 2 tuulimunaa peräkkäin, toinen kaavittiin rv13, ja toinen tuli itekseen ulos rv8. Mulla oli vain yksi päivä saikkua toimenpiteen jälkeen. Oli kammottava kokemus, kun tehtiin ilman nukutusta, joku pikku puudutus vain, kun piti autolla lähteä ajamaan...Jos joskus vielä sama tulee eteen en takuulla halua kaavintaa....
 
siis tehdäänkö kaavintoja ilman nukutustakin? kauheaa, mut onneksi nukutettiin, eikä ollut kipuja, kuin henkisiä vaan, mutta ajattelin loppuviikon olla saikulla kuitenkin, v..tuttaa mennä töihin :ashamed:
 
Hei!

Voimia sinulle ja lainatakseni ajatuksia Enkelisivulta

Tänään voi olla tarpeeksi jo se,
että jaksamme ajatella
huomisesta alkavan
uuden alun elämässämme.
Se ei olekaan vähän,
vaan paljon!
Paljon siksi, koska tänään on
niin vähän voimia,
mutta jaksamme
uskoa huomiseen.
-Marleena Ansio

Enkelisivut ovat sellainen sivu, jossa kannattaa käydä...siellä on tietoa kaikesta...

Olen itse kokenut tämän vuoden helmikuussa keskenmenon raskausviikolla 8 ja se oli todella kova isku minulle....ainoita ohjeita mitä voin antaa on se, että kuuntele itseäsi!!! Kukaan muu ei voi tietää mikä sinulle on hyväksi.... minä halusin ainakin ensin olla vain yksin miehen kanssa enkä puhua asiasta kenenkään ulkopuolisen kanssa...

No ennen pitkää tuli se vaihe jolloin oli valtava tarve puhua ja silloin sitä viihtyikin niiden ihmisten lähellä jotka jaksoivat kuunnella. Eli vältä sellaisia ihmisiä ja asioita jotka vain lisäävät pahaa oloasi...

Ja surulle on annettava aikansa sillä jos et käsittele nyt tunteita joudut sen tekemään jossain vaiheessa elämää...ja tosiasia on se, että ikinä et asiaa tule unohtamaan mutta eräänä päivänä huomaat että se on muuttunut yhdeksi asiaksi muiden joukossa eikä siksi ainoaksi....

Minä olin itse kolme päivää sairaslomalla ja töihin palaaminen oli vaikeimpia asioita mitä olen tehnyt...olen itse vielä päiväkodissa töissä ja muiden raskaanaolevien näkeminen ja pienten lasten teki aluksi todella pahaa...ensimmäinen päivä meni puolittain henkilökunnan tiloissa itkien...onneksi mulla on ihanat työkaverit jotka olivat tukenani...mulle henkilökohtaisesti työ on noussut yhdeksi niistä asioista jotka ovat auttaneet pääsemään pahimman suruvaiheen yli...mutta kuten sanottu nämä asiat ovat kovin yksilöllisiä....itse tiedät parhaiten kuinka pitkän sairasloman tarvitset!!!

Tällä hetkellä elämä tuntuu jo hyvältä ja jaksan uskoa parempaan ja olemmekin alkaneet jo miettiä uutta yritystä...tosin pelottaa valtavasti, mutta nyt on pakko luottaa...
 
Yritähän jaksaa..!!! :hug:

Itse keskenmenon myös kokeneena, voi sanoa ettei ole sanoja joilla voi toista voi lohduttaa.. Parasta itselleni oli ainakin kuuntelevat ystävät.. Mieheni ei tässä asiassa oikein osannut lohduttaa koska suru oli hänelläkin.. Ja voimaton oli, ku ei tiennyt miten auttaisi mua..

Mulla keskenmeno tuli maanantaina ja olin koko viikon sairaslomalla töistä... Myös tarhassa olen..
Aluksi ne laitto 2 pvää, ja kävin hakemassa lisää koska en ois pystyny tekemään mitään.. Ja selkä kipeyty ilmeisesti runsaan itkemisen vuoksi.. Ajattelin kans samalla tavalla, ettei pysty menee minnekkään eikä tekemään töitä ym. ja ois tehny mieli jäädä kotiin pidemmäksikin aikaa.. Mut mitä pidemmäx aikaa jää kotiin neljän seinän sisään, sitä kovempi on kynnys lähteäkkään.. Yritän siis tässä sanoa että liiankaan pitkäksi aikaa ei kannata jäädä viltin alle makaamaan...




 
Joo minustakin tuntui siltä, että jos olisin siirtänyt töihin lähtöä liian pitkälle niin se olisi aina tullut vain vaikeammaksi...aluksi en nimittäin halunnut lähteä kotoa mihinkään, mutta onneksi oli pakko mennä sairaalaan tutkimuksiin...ensimmäinen päivä oli vaikein olla "normaalissa" elämässä, mutta kyllä se siitä pienin askelin lähti helpottamaan...
 
Iso kiitos lohduttavista sanoista, helpottaa aina tietää että muutkin on selvinneet, niin kyllä minäkin :) , kun on yrittänyt monta vuotta saada lasta ja sitten testi näyttää plussaa, niin sitä alkaa innostua ja suunnitella valtavasti eteenpäin asioita vaikka ei pitäisi niin aikaisin kai innostua, ja sitten käy näin, niin pettymyksen tunne on valtava, mutta onneksi arjen on jatkuttava kun on tuo poika onneksi , josta on huolehdittava ja annettava huomiota, niin ei voi täysin vajota viltin alle. Mistä osoitteesta muuten löydän ne enkeli-sivut?
 
Ajattelin itsekin ennen raskautta, että ei kannata heti iloita kun saa tietää kun mitä tahansa voi tapahtua, mutta totuus on se, että kyllä luonto alkaa heti valmistaa sinua äitiyteen eikä sille oikein voi mitään....tai oikeastaan parempi se niin on =)

Sinulla on jo kuitenkin poika?? Ole onnellinen sillä se kuitenkin todistaa sen, että se on mahdollista...itse kun tässä vielä murehtii sitä, että jos se ei ikinä onnistu....asiaa kun aletaan tutkia vasta kolmannen peräkkäisen keskenmenon jälkeen....lääkärit kuitenkin lohduttivat että keskenmenot ovat todella yleisiä, mutta toisaalta peräkkäiset keskenmenot ovat harvinaisia...mutta muista se että vaikka kuka sanoisi mitä niin jokainen lapsi on yksilö eikä toinen voi toista korvata....

Enkelisivut löytyvät osoitteesta
www.enkelisivut.net
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 28.04.2005 klo 18:51 Tuleva perheenäiti kirjoitti:
Ajattelin itsekin ennen raskautta, että ei kannata heti iloita kun saa tietää kun mitä tahansa voi tapahtua, mutta totuus on se, että kyllä luonto alkaa heti valmistaa sinua äitiyteen eikä sille oikein voi mitään....tai oikeastaan parempi se niin on =)

Sinulla on jo kuitenkin poika?? Ole onnellinen sillä se kuitenkin todistaa sen, että se on mahdollista...itse kun tässä vielä murehtii sitä, että jos se ei ikinä onnistu....asiaa kun aletaan tutkia vasta kolmannen peräkkäisen keskenmenon jälkeen....lääkärit kuitenkin lohduttivat että keskenmenot ovat todella yleisiä, mutta toisaalta peräkkäiset keskenmenot ovat harvinaisia...mutta muista se että vaikka kuka sanoisi mitä niin jokainen lapsi on yksilö eikä toinen voi toista korvata....

Enkelisivut löytyvät osoitteesta
www.enkelisivut.net
Juu, ja mitä kauemmin ollaan tuota toista lasta odotettu, niin sitä enemmän osaa arvostaa tätä yhtä onnenkantamoista, joka ei helpolla onnistunut sekään, onnea yritykseen ja pidetään peukkuja :)
 

Yhteistyössä