I
itken
Vieras
Mulla on kolme lasta, 3,5-vuotias, 2-vuotias ja vauva. Vanhin on huono syömään ollut aina, laiha ja kitukasvuinen, jonka takia on tärkeää että hän syö. Nyt on aloittanut sikailun ruokapöydässä, sitä on jatkunut varmaan puoli vuotta. Syöminen saattaa kestää tunnin jos häntä ei yhtään hoputa. Se koko aika pitää vahtia häntä, muuten hän kaataa maidon ruuan sekaan ja länttii sitä velliä pitkin pöytää, voitelee sillä mönjällä itsensä, tuolinsa ja kaataa viimeiseksi lattialla. Häntä siis ei voi jättää yksin syömään eikä hän selviydy ruuasta 20 minuutissa kuten muut. Olen ratkaissut asian niin että hän syö pöydän päässä jonne on hyvä näkyvyys joka paikasta. Voin siis vahtia lapsen syömistä samalla kun teen muuta.
Meillä on ihan normaali käytäntö, että ruokailun jälkeen pesen esikoisen käsien ja naaman lisäksi myös hänen jalkansa, hiuksensa, koko syöttötuolin, pöydän ja luuttuan lattian. Hän syö todella, todella sotkuisesti aina.
Tänään aamulla 2-vuotias sai puuronsa syötyä ja meni leikkimään, 3,5-vee tapansa mukaan oli syönyt ehkä neljäsosan pienestä annokseen, haaveili, lauleli ja höpötti. Vauva teki niskakakan. Vannotin esikoista että syö kunnolla, pakko vaihtaa vaippa pienelle. Sain sen niskaräjäytyksen siivottua ja menin keittiöön, niin eikö siellä esikoinen taas maalannut puuro-maito seoksella pöytää ja hieroi sitä pöydällä oleviin hedelmiin! Puuromälliä oli valunut taas kerran pitkin pöytäliinaa ja lattiaa ja multa paloi päre siinä vaiheessa. Nostin esikoisen tuolista ja läiskäisin häntä takamukselle. En kovaa, mutta kuitenkin. Miten tästä pääsee eteenpäin? Mä en jaksa enää kun 3,5-vuotias on ikuisesti sotkeva possu. Järjenjuoksussa tai muussakin ei ole vikaa mutta en ymmärrä miten saan tuon ruokailun sujumaan.
Meillä on ihan normaali käytäntö, että ruokailun jälkeen pesen esikoisen käsien ja naaman lisäksi myös hänen jalkansa, hiuksensa, koko syöttötuolin, pöydän ja luuttuan lattian. Hän syö todella, todella sotkuisesti aina.
Tänään aamulla 2-vuotias sai puuronsa syötyä ja meni leikkimään, 3,5-vee tapansa mukaan oli syönyt ehkä neljäsosan pienestä annokseen, haaveili, lauleli ja höpötti. Vauva teki niskakakan. Vannotin esikoista että syö kunnolla, pakko vaihtaa vaippa pienelle. Sain sen niskaräjäytyksen siivottua ja menin keittiöön, niin eikö siellä esikoinen taas maalannut puuro-maito seoksella pöytää ja hieroi sitä pöydällä oleviin hedelmiin! Puuromälliä oli valunut taas kerran pitkin pöytäliinaa ja lattiaa ja multa paloi päre siinä vaiheessa. Nostin esikoisen tuolista ja läiskäisin häntä takamukselle. En kovaa, mutta kuitenkin. Miten tästä pääsee eteenpäin? Mä en jaksa enää kun 3,5-vuotias on ikuisesti sotkeva possu. Järjenjuoksussa tai muussakin ei ole vikaa mutta en ymmärrä miten saan tuon ruokailun sujumaan.