Lapsella ei ystäviä...onko syytä huoleeen...mitä voisin tehdä äitinä?

["salli"]

Täällä yks stressaava äiti miettii itsekseen mitä jos lapsi, 7v poika, ei saakaan kavereita koulusta. Naapurustossa ei lapsiperheitä, poika perheen ainoa lapsi ja harrastustoiminnoista ei ystävyyssuhteita syntynyt. Eskarista jäänyt hyvä ystävä, joka nyt samalla luokalla. Mietin vaan jos poju turvautuu liikaa tähän yhteen ystävään... Onko muita joilla sama ongelma vai olenko ainoa?

 

["hmm"]

Yleensä pojat menevät joukolla eteenpäin eli kyllä varmaan kavereita löytyy luokalta. Rohkaiset lastasi tutustumaan muihin ja pyydä lastasi kutsumaan kavereita kylään. Tuonikäisten vanhempien olisi hyvä sopia vierailuista esim. puhelimitse.

 

["Xxxx"]

Ja ohjaa harrastuksiin joissa muutkin käy, sellaiseen tietysti mistä poika pitää ja missä pärjä. Ei siis jääkiekkoon jos ei tippaakaan urheilullinen...

 

["salli"]

Olen yrittänyt ehdottaa vaikka mitä harrastustoimintaa. Ja poju on ollutkin taidekerhossa, jumpassa ja partiossa vanhempien kanssa. Mikään ei vaan kelpaa. Ja pärjäämisestä ei ole kyse. Poika on taidokas, mutta nyt vaan hirmu itsepäinen kun on päättänyt ettei halua harrastaa mitään... Lapsen isän kanssa ollaan erottu ja isän mielestä tilanne on ok. Itse vaan mietin että tutustuminen ihmisiin on aina vaan vaikeampaa mitä vanhemmaksi tulee jos ei nyt jo opi tekemään tuttavuutta...

 

[äläpä vielä huoli]

Mulle sanoi meidän koululainen viime vuonna (aloitti silloin ekaluokan) ettei tykkää koulusta koska siellä ei ole yhtään kaveria.. On jo ihan eri ääni kellossa.. Älä sure, asioilla on tapana järjestyä! Hyvä että on se yksi ystävä jo!

 

[tsemppiä]

Oi, tulee niin mieleen oma ekaluokkalainen aikoinaan. Kodin vahva vaikutus kuitenkin auttoi lasta kestämään koko eka luokan ihan hyvin vaikkei ollut kaveria. Toisella luokalla sitten löytyikin kavereita. Ja kun jostain syystä myöhemmin taas tuli parinkin vuoden yksinäinen kausi, lapsi selvisi kun kotona välitettiin ja oli sentään omat sisarukset.

 

[Foortti harmaana]

Meillä tyttö, joka on johtajatyyppiä/ei anna periksi vaikka mikä olis on kanssa ystävän tarpeessa.
Kohta 10v.

Naapurin tytön kanssa leikkii, kun tyttö on vapaa ja meijen tytön saa heitettyä pihalle.
Samoin paras kaveri, joka joutu muuttamaan kauas, niin sen kanssa aina kun mahdollista niin leikkiivät/yökyläilevät.

Muut vaan eivät kelpaa =/

Jos tarjoaa muita, että hei, treffaa niitä koulun jälkeen, niin:
Sanoo, ettei halua ajaa sinne asti, ei edes koulumatkalla joka siten olisi lyhyt matka.
Eikä kotiinpäinkään pitenisi.

Ja osa nyt on hieman epämääräisistä perheistä, joten noh, niin, jos tyttö karsii ite sellaisia pois, ei vaikka uskalla siellä olla ja hyvä niin.
(Huumeet, alkoholi)

Harrastuksiin tyttöä vien ja tänä syksynä tulee taas uusi testiin.
Tutustuu uusin hyvin, mutta kaikupohjaa ei uusista oikein saa, onko sitten liian avoin/tyrkky?