Lapsellani ei ole päiväkodissa kavereita

[Neuvoja huolestuneelle]

Lapseni on 3,5 -vuotias ja isojen ryhmän nuorimpia päiväkodissa. Hän on ujo ja rauhallinen lapsi, joka joskus menee sosiaalisissa tilanteissa lukkoon. Keväällä päiväkodissa oli yksi hyvä leikkikaveri mutta tämä lähti pois. Nyt syksyllä hänellä on satunnaisesti ollut leikkiseuraa mutta enimmäkseen hän on leikkinyt yksin. Lapsi on jo muutaman kerran puhunut siitä, ettei kukaan leiki hänen kanssaan ja että hänellä ei ole ketään hyviä kavereita päiväkodissa. Hän on ollut murheellinen asian takia ja minusta on äitinä tuntunut tosi pahalta.

Otin asian esille hoitajien kanssa ja he keskustelivat siitä. Heidän mielestään ei vielä tässä vaiheessa ole syytä huoleen, koska lapsella on silloin tällöin leikkiseuraa ja koska lapsi on leikkinyt omasta halustaan paljon yksin - ei siis ole halunnut mennä mukaan muiden leikkeihin. Itse mietin, että lapseni ujous on voinut saada hänet menemään lukkoon sellaisissa tilanteissa joissa on ollut mahdollisuus osallistua muiden leikkeihin.

Kaipaisin neuvoja ja vertaistukea samassa tilanteessa olleilta. Mitä tässä olisi hyvä tehdä? Voinko ylipäätään tehdä jotain?

 

["elma"]

Missä tilanteissa lapsi on puhunut kaverittomuudestaan ja siitä, ettei ole hyviä kavereita?

Moni lapsi, varsinkin ujompi, haluaisi vain valikoituja kavereita ja harvalle sattuu päiväkotiin oikein sydänystävä eli samankaltainen lapsi, joka nauttisi kahdestaan puuhailusta ja olisi samalla kehitystasolla.
Päivähoidossakaan ei oikein voida tehdä muuta kuin ohjata lasta leikkimään toisten kanssa, jos lapsi torjuu leikkiseuran ei häntä oikein voi pakottaa mukaan. Eikä ketäään yksittäistä lasta voi pakottaa leikkimään yksikseen sinun lapsesi kanssa.

Lapsesi on kuitenkin vielä pieni. Panostaisin sitten niihin kotipihan kaverisuhteisiin. Lapsen puheisiin kaverittomuudesta voisit vastata, että on sinulla kavereita, tarhantäti kertoi, että olit tänään leikkinyt X:n kanssa. X on sinun kaverisi.

 

[vierass]

Meillä oikein puhelias ja sosiaalinen 3,5 v. poika joka myös kertoilee tarinoita ettei ole ollut ketään kaveria koko päivänä. Meillä kyllä taitaa olla enemmän kyse siitä että tuonikäiset haluavat helposti jäädä tekemään sitä omaa leikkiä sen sijaan että lähtisivät porukalla leikkimään. En usko että ihan yksin koko päivää tarvitsee kuitenkaan jutella, eivät tämänikäiset myöskään osaa vielä olla niin julmia ja valikoivia että jonkun ulkopuolelle jättäisivät.

Jos kysyin oliko sinulla kavereita vastaus oli että ei, mutta kun muutin kysymysmuotoa kävi ilmi että oli leikkinyt yhden jos toisenkin kanssa vaan ei osaa antaa tyhjentävää vastausta kun asiaa kysyy. Kysypä ensin että naurattiko päivän aikana mikään asia, jos sieltäkin sitten löytyisi yksi mukavakin hetki kun sitä etsimään lähdetään.......

 

[ap taas]

Tilanteet ovat olleet ihan tavallisia keskusteluja, kun olen hakenut lapsen hoidosta ja kysynyt miten päivä on mennyt. Mutta tuossa tuli kyllä ihan hyviä ajatuksia tähän kaveriasiaan. Onhan se tietysti niin ettei ketään voi velvoittaa ujon kaveriksi vaan lastenkin välillä henkilökemiat yms. ovat ratkaisevia. Päivästä vaan voi tulla pitkä hoidossa jos ei oikein pääse sisälle porukkaan.

 

["vieras"]

Mä oon seuraillut tällaisia "lapsellani ei ole kavereita"-juttuja jo jonkin aikaa tuttujen joukossa ja lähes aina on kyse siitä, että vika on ollut vanhemmissa. Osa vanhemmista on ollut hyvin syrjäänvetäytyviä pikkulapsivaiheessa ja esim. leikkipuistossa eivät tervehdi ketään, eivät kannusta lasta leikkimään toisten kanssa, eivät ota lapsen kanssa yhdessä kontaktia toisiin lapsiin tai aikuisiin. Ovat siis siellä kuin pökkelöt kahdestaan jossain nurkassa omiaan leikkimässä. Siis pieni lapsi ei osaa leikkiä yhdessä, sen tiedän, mutta tarkoitankin nyt sellaista aikuisten kanssakäymistä tuntemattomien kanssa ja aikuisten muille lapsille ja aikuisille osoittamaa kiinnostusta.
Tai sitten vanhemmissa on vikaa niin, että ovat hyvin ylimielisiä ja epäluuloisia muita vanhempia ja lapsia kohtaan. Ihan totta, tyyliin: "tuolla on vain halpaa lassieta" tai "mikä lähiömamma tuokin on". Heistä siis huokuu lapselle malli, että muut ovat vähän huonompia.

Eli siis vinkki näiden lasten vanhemmille on se, että tarkkailkaapa omaa käytöstänne ja omia vuorovaikutustaitojanne varsinkin vieraiden ihmisten seurassa. Te ne mallit lapsille annatte näissä asioissa.

Ap, ehkä et ole tällainen pökkelö ja lapsesi on vain ujo tai persoonallisuudeltaan erilainen kuin muut lapset hänen ryhmässään. Kannattaa jutella huolestasi hoitajien kanssa. Heillä on ammattitaitoa myös näihin juttuihin. Tai voisitko kutsua jonkun lapsista kotiin kyläilemään ja leikkimään?

 

[Anatolia]

Ei ketään voi pakottaa, ei edes sitä ujoa lasta menemään mukaan porukkaan. Kyllä lapsi siitä varmaan rohkaistuu, ja menee porukkaan mukaan jonain päivänä kun häntä siihen hienovaraisesti päiväkodissa rohkaistaan, muttei kuitenkaan painosteta. Päiväkodin henkilökunnalta tarvitaan hieman pelisilmää tässä tilanteessa; lapset oppivat nopsaan sen, ettei "Eetua" kannata pyytää leikkiin, kun ei se kuitenkaan tule, ei ole ennenkään tullut vaikka pyydettiin, eli on minusta henkilökunnan asia yrittää saada lapsi mukaan porukkaan. Mutta hänellä tulee toki olla oikeus myös leikkiä yksin halutessaan, kuten kaikilla lapsilla.

Itse sanoisin lapselle että jos haluat kaverin, niin mene mukaan leikkiin kun sinua pyydetään. Lapsen kaverisuhteita voi myös tukea kutsumalla jotain päiväkotilapsia teille leikkimään, tai viemällä lapsi harrastukseen jossa joku pk-kaveri jo käy.

 

[pitkän linjan hoitaja]

Lapsi voi kokea ja muistaa vaikak vain yhdenkin tilanteetn päivällä, jolloin tuli torjutuksi, vaikka olisi muuten ollut koko ajan porukassa.
3-vuotias ja vanhempikin odottaa helposti kaverin tekevän hänen mielensä mukaan ja näin yhteinen leikki on hankalampaa, kun ei kukaan haluaisi joustaa.

Yleisesti tämän päivän lapsilla pitkäjänteisyyttä vaativat kaverileikit ovat vähentyneet. Lapset ovat itsekeskeisempiä ja haluttomia jakamaan.