Lapsemme ei saa sisaruksia. Onko muita?

[ma-mi]

Tyttäremme synnytyksen yhteydessä minulle tehtiin kohdunpoisto rajun verenvuodon vuoksi. Kohdunpoisto ei ole minua missään vaiheessa murehduttanut, mutta koen tuskaa siitä, että hän ei voi saada sisarusta. Adoptiolasta emme ainakaan Suomesta saa, koska meillä on jo yksi (bio)lapsi.

Onko ketään muuta jakamaan tuntemuksia?

 

[helitsu]

no itsellä ei ole henk kohtaista kokemusta, mutta luulisin että lapsi isompana ymmärtää kun sille asian kertoo, koska ilman kohtunpoistoa sinähän olisit luultavasti kuollut siihen verenvuotoon?
mutta olisitko itse halunnut lisää lapsia?

 

[ma-mi]

Joo, henki olisi mennyt jos kohtua ei olisi poistettu, että parempi näin perheemme kannalta. En tiedä olisinko halunnut enempää lapsia. Tyttäremme sai alkunsa hedelmöityshoidoilla enkä tiedä olisinko jaksanut lähteä enää uusiin yrityksiin. Siis henkisesti. Fyysisesti en kokenut niitä raskaiksi. Hyvänä päivänä ajattelen, että kyllähän tässä useampikin lapsi menisi, mutta huonona päivänä olen tyytyväinen, että on vain yksi.

 

[helitsu]

mä huonoina päivinä toivon ettei olisi sitä yhtäkään

 

[ma-mi]

Esikoisemme syntyi rv26, mutta menehtyi heti synnytyksen jälkeen. Eli periaatteessa meillä on 2 lasta, mutta vain yksi elävä. Mutta kyllä mäkin usein ajattelen, että tässä yhdessäkin on liikaa...

 

[mökin muija]

Jos tuntuu siltä, että haluat lapsia lisää tai haluat antaa jollekin lapselle kodin, ryhtykää sijaisvanhemmiksi. =)

 

[NallePuh82]

Meillä on myös se tilanne, että lapsi jää todennäköisesti ainoaksi. Itse olen asiaa miehen kanssa paljon meittinyt, ainoa mikä minua mietytyttää on juuri se sisarusten puuttuminen. Itsellä on sisaruksia ja olen heidän kanssaan läheinen. Toisaalta tunnen ihmisiä, ketkä ovat ainoita lapsia ja ihan tyytyväisiä elämäänsä. Olen asiasta jutellut tuttavieni kanssa ja moni sellainen, jolla on sisaruksia on sanonut, ettei se nyt niin kamalaa olisi TEORIASSA jos siaruksia ei heillä olisi. Ovat aikuisen etääntyneet sisaruksista ja omat ystävät ovat paljon läheisempiä.

Itse luotan (tai ainakin yritän vakuutella itselleni :/ että lapsi saa leikkikavereita hoidossa ja sitä kautta sosiaalisia kontakteja ja varmasti myöhemmin elämässään läheisiä ystäviä. Uskon, että monella lapsella on asiat hullumminkin. Meillä lapsella on myös serkkuja, joiden kanssa hän on paljon tekemissä.

 

[Snow White]

Meillä on myös sama tilanne:-( Ainokaisemme on saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla ja sen jälkeen tehdyt hoidot eivät tuottaneet tulosta. Hoitopolku on käyty loppuun ja ainokainen jää siis ainoaksi, jos ihmettä ei tapahdu. Minäkin ajattelen ma-min kanssa samalla tavalla - vaikeina päivinä tyydyn tähän yhteen "ihmeeseen" ja toisinaan kaipaan lapselleni pikkusisarusta. Meidän lapsella ei ole edes yhtään serkkua, joten leikkikaverit ovat hyvin vähissä. Minäkin kaipaan oikeastaan toista vauvaa

 

[Late lammas]

Meilläkin on hoidoilla saatu rakas lapsi, joka jäänee ainoaksi. Hoitoja emme enää jaksa jatkaa, mutta kovin vaikealta tuntuu silti vauvahaaveesta luopuminen. Toista osaisi varmaan hoitaakin paljon paremmin kuin tuota harjoituskappaletta Kurjalta tuntuu myös lapsemme puolesta. Hän kyselee usein ketkä ovat hänen sukulaisiaan, mutta ei ole vielä valittanut ikioman siskon tai veljen puuttumista.

 

[ma-mi]

Late lammas ja Snow White Laittakaa yv:tä jos haluatte jakaa ajatuksia hoidoista yms. tuntemuksista. Tuntuu siltä, että juuri hoitotaustan vuoksi voisimme ymmärtää toisiamme paremmin. Toki muutkin saa laittaa.

 

[iemel]

meillä ihan luomuna tullut lapsonen joka ei tule saamaan sisaruksia (jossei suuren suuressa vahingossa) Yksi haluttiin, yksi saatiin ja siihen olemme tyytyväisiä :heart:

 

[Annekat]

ei meidän poikakaan saa enää sisaruksia. Ikää 1 v 11 kk. Ikä tulee jo vastaan ja muutenkin yhteen olen ihan tyytyväinen. en ole koskaan mitään lapsilaumaa halunnutkaan.
Yksi on hyvä.