Lapsen hankkiminen ilman vauvakuumetta

[tobeornottobe]

Tilanne on nyt se että ikää alkaa olla sen verran että lasta on joko yritettävä nyt tai sitten ei ollenkaan. Mitään hirvittävää vauvakuumetta ei ole eikä ole koskaan ollut. Meillä menee miehen kanssa tosi hyvin ja ollaan onnellisia kahdestaan. Aina välillä tuntuu että olishan se kiva jos olis sitä jälkikasvuakin..ja sitten taas toisaalta kun kuuntelee lapsiperheiden juttuja ajattelee että kannattaako hyvää parisuhdetta "pilata" lapsella..

Omat ajatukset on kyllä todella sekaisin. Jos ei edes yritetä lasta nyt, kaduttaako sitten joskus myöhemmin.

Kellään samanlaisia tuntemuksia ollut?

 

[Ei vauvakuumetta]

Me ollaan oltu kymmenen vuotta jo naimisissa. Kaikki ihmettelee missä vauva viipyy... Ei olla koskaan haluttu, yritetty, eikä minkäänlaista vauvakuumetta ole edes havaittavissa.
Luulen, etten väkisin vauvaa tee. Ja luulen, että sitten kun tajuan etten enää saa niin varmasti harmittaa. Se on mielestäni niin iso asia, että täytyy todella haluta...
Aika vaikea asia....

 

[vieras]

Älkää. Mulla alkoi "kello tikittää" lähellä30v ja sit tehtiin hätäpäissä pari muksua vaikka varsinkaan mä en niitä lainkaan kuumeillut. Puhe siitä et lapset tuo elämään jotain kaivattua sisältöä on potaskaa. Ettei elämästä tiedä mitään ilman lapsia, sekin on paskapuhetta. Ettei edes tiedä rakastaneensa jos ei ole lapsia. Sekin väärin. Mua valitettavasti kaduttaa valintani, mut sen kanssa nyt elän.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Se on vaan sellainen päätös: "ollaanko me hulluja?". Ja hypätään kaivoon. Jälkikäteen totesimme, että onhan tämä nyt ihan ihana. Mutta olisi se elämä ilmankin lasta ollut ihan kivaa. Vieläkään en tunne muitten mukuloihin mitään erityistä ihastusta ja vauvojen näkeminen saa aikaan "onneksi meillä ei ole vauvaa"-ajatuksen.

 

[bb]

Meillä on yksi lapsi jota kuumeilin vuosikausia, ennen kuin uskallettiin ryhtyä edes yrittämään. Nyt ei enää ole vauvakuumetta ja olen miettinyt, että jos ei kuumetta tule, saa meidän lapsiluku jäädä tähän. Yhtään järkisyytä en lapsenhankintaan keksi, joten minusta ainoastaan jos palavasti lasta haluaa, kannattaa niitä yrittää.

 

[km]

Ikinä en oo potenu vauvakuumetta ja kolmatta odotan...

 

[Bindi]

Silloin kun me alettiin vauvaa yrittämään niin ei mullakaan ollut vauvakuumetta. vaan sitten kun huomattiin että lasta ei noin vaan tehdäkään, rampattiin vuositolkulla hoidoissa ja koitettiin vaikka mitä kikkaa niin kyllä siinä ajassa tuli se vauvakuumekin sitten....

 

[l]

Ei mullakaan ole koskaan vauvakuumetta ollu. Eka tehtiin kun tuntui siltä 10 vuoden seurustelun jälkeen et asiat rullaa paikoillaan ja jotain muutosta elämään tarttis saada. Toinen lapsi haluttiin kaveriksi ekalle. Ekan jälkeen jo tiesi kuinka hieno ja rikas kokemus lapsen saaminen on. Nyt on kolmas yllätyslapsi tulossa pian eikä sekään enää katastrofilta tunnu.

 

[teresa]

Minä olen nyt raskaana vaikka ei mulla koskaan ole mitään vauvakuumetta ollut. Ollaan oltu mieheni kanssa naimisissa kohta 4 vuotta ja koko ajan mies on toivonut lasta... suostuin viimein, koska asia on miehelle niin tärkeä. Toki uskon että tulen lastani rakastamaan ja parhaani mukaan hoidan/kasvatan, mutta minä olisin voinut elää onnellisen elämän myös ilman lasta, mieheni taas kokee että jotain tärkeää puuttuisi. Ollaan sovittu siis että tämä yksi lapsi tulee ja enempää ei hankita.

 

[Ei vauvakuumetta]

Mutta kun ei tunnu yhtään siltä, että haluis lasta. Ei tule kuumetta vaikka kuka nostais vauvansa syliin ja vaikka kuinka mun sisaruksilla on ihania lapsia, kaksosia paljon suvussa jne...
En lähtis silleenkään vauvaa tekemään, että tarttis jotain muutosta elämään kun tosiaan ollaan oltu jo kymmenen vuotta kahdestaan ja talossakin on tyhjiä huoneita, että tilaa riittäis. Pelkään, että en tunne vauvaa kohtaan tarpeeksi ja sitten kaduttaa kaikki se monien vuosien kasvatustyö ja vaiva. Vaikka toisaalta se varmasti antaa paljon, mitä en nyt juuri ymmärrä... Voi sentään...

 

[vieras]

miksi tehdä lapsia, jos ei halua? Elää voi nauttien ilman lapsia tai heidän kanssaan. Mekin elimme onnellisina ilman lasta, kylläkin minä podin vauvakuumetta aikanaan, mutta ei se lapsi kuumeilula meille tullut. Meni vuosia, melkein 10v. ennen kuin hänet meille saimme. Elämämme muuttui hiukan, ei paljoa. Olemme onnellisia, lapsi tuo jutuillaan iloa, kiukuttelullaan hampaiden kiristelyä, rakkauden tunnustuksillaan saa sydämemme pakahtumaan. Enään en voisi kuvitella elämä ilman häntä.

Mitä sitten päätättekin niin, muistakaa et se päätös on sellainen minkä kanssa pitää pystyä elämään loppu elämä. Onnellinen voi olla miten vain, vaikka pilvenä taivaalla, hahtuvana leijumassa, kunhan nauttii siitä mitä on ja tekee.

 

[tt]

Eipä ole täälläkään vauvakuumetta näkynyt... Tosin ympärillä olevien sikiäminen on aiheuttanut myös sen, ettei sitä varmaan tulekaan. Kaikki lapsiperheet vaikuttavat niin onnettomilta. Tosi harvalla äidillä näyttää kestävän pää. Tietäisimpä yhdenkin lapsen, joka ei ole koskaan kuunnellut vanhempiensa huutamista...

Moni ennen lapsia onnellinen pariskunta on eronnut lasten hankinnan jälkeen ja osa on myöntänytkin, että lasten hankkiminen oli virhe ja vannottanut, etten itse koskaan tee samaa virhettä. Lapsista seuraa kuulemma vain väsymystä, riitoja, rahahuolia ja pahimmillaan omien traumojen läpikäyntiä siinä mielessä että pöpilä kutsuu... Miksi ihmeessä tekisin lapsia näiden kommenttien jälkeen?!

 

[vieras]

Minä olen nyt raskaana vaikka ei mulla koskaan ole mitään vauvakuumetta ollut. Ollaan oltu mieheni kanssa naimisissa kohta 4 vuotta ja koko ajan mies on toivonut lasta... suostuin viimein, koska asia on miehelle niin tärkeä. Toki uskon että tulen lastani rakastamaan ja parhaani mukaan hoidan/kasvatan, mutta minä olisin voinut elää onnellisen elämän myös ilman lasta, mieheni taas kokee että jotain tärkeää puuttuisi. Ollaan sovittu siis että tämä yksi lapsi tulee ja enempää ei hankita.

Meillä oli lähes vastaava tilanne, yhteistä elämää oli takana jo kymmenen vuotta. Mies halusi lapsen, minä olisin voinut elää ihan täyden elämän lapsettomanakin. Mutta vähitellen (10 vuodessa tosiaan) kypsyin ajatukseen lapsesta. Ilman vauvakuumetta, aika järkisyillä (ikä, miehen kova lapsenkaipuu) sitten hankkiuduin raskaaksi.

Nyt lapsi jo kolme, ihana ja ihmeellinen. Ja vaikka mies on myös ihana ja ihmeellinen ja hyvä isä ja halusi lasta, niin kyllä se vain minun vastuukseni at the end of the day kääntyy. Kyllä mies pärjää esim mun pitkien työreissujen ajan, mutta se on ehkä pääsääntöisesti pärjäämistä, ei sellaista normaalia elämää. Tää oli toisaalta yllätys, toisaalta ei.

Meille tuskin toista lasta tulee, sen verran rankkaa oli vauva-aika. Ja kun olin jo päälle kolmikymppinen, kieltämättä äitiyden identiteetin löytyminen kesti. Kun en edes halua olla pelkkä äiti. Vaikka sitä loppuelämäni olenkin. JOku tekninen asiantuntija olen vain niin kauan kuin työnantajan kanssa niin sovitaan.

 

[vieras]

Se on vaan sellainen päätös: "ollaanko me hulluja?". Ja hypätään kaivoon. Jälkikäteen totesimme, että onhan tämä nyt ihan ihana. Mutta olisi se elämä ilmankin lasta ollut ihan kivaa. Vieläkään en tunne muitten mukuloihin mitään erityistä ihastusta ja vauvojen näkeminen saa aikaan "onneksi meillä ei ole vauvaa"-ajatuksen.

Juuri samoin.

 

[vierass]

Ikinä ei ole vauvakuumetta ollut, silti on lapsi. Vauvakuumeilijat ovat jotenkin... anteeksi nyt vain, vajaata sakkia.

 

[vieras]

Ikinä ei ole vauvakuumetta ollut, silti on lapsi. Vauvakuumeilijat ovat jotenkin... anteeksi nyt vain, vajaata sakkia.

Mitä tarkoitat vajaalla? Onko sitten parempi hankkia lapsi "kun niin kuuluu tehdä" periaatteela?

 

[vieras]

Ikinä ei ole vauvakuumetta ollut, silti on lapsi. Vauvakuumeilijat ovat jotenkin... anteeksi nyt vain, vajaata sakkia.

Nooo ehkei nyt ihan noinkaan mutta toisinaan todella huvittavia kylläkin.

 

[vierass]

Mitä tarkoitat vajaalla? Onko sitten parempi hankkia lapsi "kun niin kuuluu tehdä" periaatteela?

Sitä, että eivät käy ihan täysillä, jutut on naurettavia ja aikuinen ihminen käyttäytyy älyttömästi. Sellaiset, jotka eivät vauvakuumeile, hankkivat lapsen järjen äänellä, miettien omaa jaksamista, työ- ja rahatilannetta, parisuhdetta, jne.

 

[vieras]

Mitä tarkoitat vajaalla? Onko sitten parempi hankkia lapsi "kun niin kuuluu tehdä" periaatteela?

Sitä, että eivät käy ihan täysillä, jutut on naurettavia ja aikuinen ihminen käyttäytyy älyttömästi. Sellaiset, jotka eivät vauvakuumeile, hankkivat lapsen järjen äänellä, miettien omaa jaksamista, työ- ja rahatilannetta, parisuhdetta, jne.

Mikä sitten on se järkisyy hankkia lapsi?

 

[vierass]

Mikä sitten on se järkisyy hankkia lapsi?

En ole kirjoittanut järkisyystä, vaan järjen äänestä. Mutta sanotaan nyt vaikka näin, että järkisyy ei ole se, että "vauvat on niin söpöi" tmv.

 

[huhhuh]

Mitä tarkoitat vajaalla? Onko sitten parempi hankkia lapsi "kun niin kuuluu tehdä" periaatteela?

Sitä, että eivät käy ihan täysillä, jutut on naurettavia ja aikuinen ihminen käyttäytyy älyttömästi. Sellaiset, jotka eivät vauvakuumeile, hankkivat lapsen järjen äänellä, miettien omaa jaksamista, työ- ja rahatilannetta, parisuhdetta, jne.

Ja pelkällä järjellä ilmeisesti myös heidät kasvatat? Toivottavasti sanot edes joskus ihan TUNTEELLA lapsillesi, miten tärkeitä he sinulle ovat....

 

[entinen lapseton]

Tilanne on nyt se että ikää alkaa olla sen verran että lasta on joko yritettävä nyt tai sitten ei ollenkaan. Mitään hirvittävää vauvakuumetta ei ole eikä ole koskaan ollut. Meillä menee miehen kanssa tosi hyvin ja ollaan onnellisia kahdestaan. Aina välillä tuntuu että olishan se kiva jos olis sitä jälkikasvuakin..ja sitten taas toisaalta kun kuuntelee lapsiperheiden juttuja ajattelee että kannattaako hyvää parisuhdetta "pilata" lapsella..

Omat ajatukset on kyllä todella sekaisin. Jos ei edes yritetä lasta nyt, kaduttaako sitten joskus myöhemmin.

Kellään samanlaisia tuntemuksia ollut?

Mulla on ollu vähän samanlaisia ajatuksia. Ei mitään hirveää vauvakuumetta mut ku ikää tuli ni ajateltiin et kokeillaan. Tulinki aika pian raskaaksi ja nautin raskaudesta. Pelkäsin masennusta, koliikkia ja allergioita mut vauva-aika menikin helpolla. Nyt tuo kohta 2 vee on rakkaampi ku olisin koskaan kuvitellut. Miehenkin kanssa menee mukavasti ja koen eläväni onnellisinta aikaani elämässä. Vaikka lapsettomat tutut matkustelee jne niin en ole kade sillä mun mielestä mulla on nyt paljon enemmän. Jos olisin tän tienny etukäteen niin olisin hankkinut lapsia aiemmin.

 

[vierass]

Ja pelkällä järjellä ilmeisesti myös heidät kasvatat? Toivottavasti sanot edes joskus ihan TUNTEELLA lapsillesi, miten tärkeitä he sinulle ovat....

No mitä se kasvattaminen tähän vauvakuumeeseen liittyy? Ei yhtään mitään.

 

[vieras]

Mitä tarkoitat vajaalla? Onko sitten parempi hankkia lapsi "kun niin kuuluu tehdä" periaatteela?

Sitä, että eivät käy ihan täysillä, jutut on naurettavia ja aikuinen ihminen käyttäytyy älyttömästi. Sellaiset, jotka eivät vauvakuumeile, hankkivat lapsen järjen äänellä, miettien omaa jaksamista, työ- ja rahatilannetta, parisuhdetta, jne.

Ja pelkällä järjellä ilmeisesti myös heidät kasvatat? Toivottavasti sanot edes joskus ihan TUNTEELLA lapsillesi, miten tärkeitä he sinulle ovat....

Voi tiisus sinun yksinkertaista ajatteluasi!

 

[dd]

Älkää. Mulla alkoi "kello tikittää" lähellä30v ja sit tehtiin hätäpäissä pari muksua vaikka varsinkaan mä en niitä lainkaan kuumeillut. Puhe siitä et lapset tuo elämään jotain kaivattua sisältöä on potaskaa. Ettei elämästä tiedä mitään ilman lapsia, sekin on paskapuhetta. Ettei edes tiedä rakastaneensa jos ei ole lapsia. Sekin väärin. Mua valitettavasti kaduttaa valintani, mut sen kanssa nyt elän.

Mä en tajua miten joku voi katua omia lapsiaan?

Ap:lle: en usko että tulisit katumaan lapsia. Ja elämäsääs ilman lapsia ei ollut siäsltöä näin jälkeenpäin ajateltuna. kliseitä, mutta totta.