Lapsen hankkiminen yksin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Akaatti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos lapsi on hoidossa, niin silloin voi käydä yksin kotimatkalla kaupassa. Tai jos kauppa lähellä, niin lapsen voi jättää hetkeksi nukkumaan kotiin. Lisäksi jos työntää nukkuvaa vauvaa vaunuissa, niin se on tavallaan myös yksinoloa minulle. Tietenkin jos lapsi herää, niin silloin on eri asia. Mutta lapsen voisin aina välillä viedä hoitoon jos haluaisi ihan kokonaan tehdä yksin jotain.

Et voi käydä kaupassa kotimatkalla, koska olet töissä sen 7.5h + lounastunti = 8h ja sitten kotimatka, joka kestää sulla sen meno-paluu 2h. Yhteensä siis 10h.
Lasta ei voi pitää edes sitä aikaa päiväkodissa. Et voi mennä kauppaan siis kotimatkalla. Sun pitäisi tehdä lyhennettyä päivää, mutta sen jälkeen tulosi ei riittäisi varmaan edes vuokraan ja päiväkotimaksuun.

Mä en koskaan ole voinut mennä vauvan kanssa kauppaan tai edes kauppakeskukseen, koska heti silloin heräsi ja huusi raivoissaan, kun oli väsynyt.

Hoitajat maksaa esim MLL:tä sen 10e/h. Aika harvoilla on varaa laittaa lasta hoitoon, kun lähtee kauppaan.
 
Kokemuksesta voin sanoa, että se yksinhuoltajuus ei ole mitenkään kauheaa, kun ei ole muusta kokemusta. En tiedä miltä tuntuisi, jos alunperin lapsi olisi saatu ydinperheeseen ja sitten tulisikin ero tmv. Mutta kun on koko ajan ollut yksin niin tämä on itelle silleen täysin normaalia. En osaa kuvitellakaan miltä tuntuisi jos kotona olisi toinenkin aikuinen.
 
  • Tykkää
Reactions: Akaatti
Kokemuksesta voin sanoa, että se yksinhuoltajuus ei ole mitenkään kauheaa, kun ei ole muusta kokemusta. En tiedä miltä tuntuisi, jos alunperin lapsi olisi saatu ydinperheeseen ja sitten tulisikin ero tmv. Mutta kun on koko ajan ollut yksin niin tämä on itelle silleen täysin normaalia. En osaa kuvitellakaan miltä tuntuisi jos kotona olisi toinenkin aikuinen.

Hyvä pointti.
 
[QUOTE="Naps";27676961]Aika yllättävää että tälla palstalla 99% kielletään tekemästä aborttia jos ehkäisy pettää ja on jäämässä lapsen EPÄtoivotun lapsen kanssa yksin mutta lähes tuomitaan jos onkin haluamassa TOIVOTUN lapsen yksin?

Hyvin ristiriitaista.

Itse olen nyt 32 ja harkitsen pikkuhiljaa lapsen hankkimistä yksin. Hyvää, vastuullista ja tervehenkistä miestä ei ole löytynyt mutta olen aina tiennyt haluavani lapsen ja tiedän että lapsen hyvin hoitaisin. Yksinhuoltajasisareni touhuja katselleena tiedän mitä se on. Myös äitini kasvatti kolme lastaan käytännössä yksin ja isoäitini kasvatti 7 pientä lasta yksin miehensä kuoltua joten se ei ole mikään mahdottomuus.

On tietysti upeaa voida jakaa vastuu, siirtää hieman taakkaa toisen harteille saaden enemmän vapaa-aikaa ja toisen aikuisen jolle oman lapsen hyvinvointi merkitsisi yhtä paljon mutta tämä ei ole aina mahdollista.

On aivan varmasti parempi hankkia lapsi itsenäisenä vastuuntuntoisena äitinä yksin kuin heikkona, alistettuna, huonossa suhteessa huonon miehen kanssa olevana naisena.[/QUOTE]

Ehkäpä sen "ristiriitaisuuden" tähän tuo Akaatin jutut, mitä hän tänne jo aiemmin on kirjoitellut. Nyt hän haluaa lapsen yksin kun aiemmin hän kirjoitti ettei halua itse sitä synnyttää kun se on niin hirveetä yms. Minä olen yh ja yksinodottaja, mutta Akaatin juttuja lukiessa, teen nähtävästi kaiken väärin lasten kanssa, hän tietää paljon paremmin. ;) Tottahan toki se olisi todella hyvä elämänkoulu akaatille, saada se lapsi ja nähdä se todellisuus, jutuista tulisi kenties hieman realistisempia! :D Mutta entäpä jos hänen elämänsä on sittenkin vielä yhtä sekoilua kuten jututkin, lapsen kera..voi voi lapsen puolesta.
 
Tästä varsin samaa mieltä. Mikä ihme edes voisi olla epäitsekäs syy hankkia biologinen lapsi?

Toki lapsen "hankkiminen" on aina itsekästä, jos ajatellaan että biologinen tarve voi olla itsekkyyttä... lisääntyminen nyt on ihmiseläimen perustehtäviä tällä pallolla.

Mutta jos syy on pelkästään "koska minä haluan", ja etukäteen jo mietitään mihin sen lapsen voi sitten lykätä että pääsee rauhassa kauppaan, tai mitä tukia sitä sitten saa, niin minun mielestäni se kuulostaa itsekkäämmältä kuin esim. että tahtoo jatkaa sukuaan, on hoivavietti tms.. Jokaisella toki on oikeus omaan mielipiteeseensä, eikös juu? Ja AP varmaan asiasta tahtoi keskustella, koska avasi ketjun keskustelupalstalla...
 
Ehkä itsekkäistä syistä olisin voinut ajatella asiaa, mutta en olisi koskaan toteuttanut ideaani. En hyväksy sitä etenkään itseltäni enkä muilta, että saatetaan maailmaan tietoisesti lapsia, joilla ei ole isää.

Lapsen oikeus molempiin vanhempiin on minusta suurempi oikeus kuin minun oikeuteni lapseen (onko ylipäätään ihmisellä joku lähtökohtainen oikeus saada lapsia?).

On parempi etten sano mitä ajattelen lapsen runsaasta yksinolosta ap:n esittämänä isättömyyden perusteluna, koska se olisi painokelvotonta.
 
Se vaan, että jos lapsi onkin sellainen, ettei nuku kunnolla, vaan huutaa yöt, niin yhdelle ihmiselle vauvan koko hoito on kyllä aika raskas. Aika usein ihmisillä ei ole vauvan hoidosta kunnollista käsitystä, ennenkuin sitä on itse joutunut tekemään.

Tuo että saa päättää itse lapsen asioista, kuulostaa jotenkin siltä, että luottamus muihin ihmisiin on hakusessa. Jos vanhempia on kaksi, silloin päätetään yhdessä.
 
[QUOTE="Jenis";27678046]Toki lapsen "hankkiminen" on aina itsekästä, jos ajatellaan että biologinen tarve voi olla itsekkyyttä... lisääntyminen nyt on ihmiseläimen perustehtäviä tällä pallolla.

Mutta jos syy on pelkästään "koska minä haluan", ja etukäteen jo mietitään mihin sen lapsen voi sitten lykätä että pääsee rauhassa kauppaan, tai mitä tukia sitä sitten saa, niin minun mielestäni se kuulostaa itsekkäämmältä kuin esim. että tahtoo jatkaa sukuaan, on hoivavietti tms.. Jokaisella toki on oikeus omaan mielipiteeseensä, eikös juu? Ja AP varmaan asiasta tahtoi keskustella, koska avasi ketjun keskustelupalstalla...[/QUOTE]

Aivan, lasta voi toivoa "itsekkäistä syistä", mutta aika tavallisesti siitä lapsesta tulee nro1 kun äiti saa vauvansa syliin! :) Ei siinä mietitä "jee, 6 vuoden päästä pääsen jo yksin kauppaan kun tämä lapsi tykkää olla yksin kotona!!" Tai etukäteen suunnittelee ettei jaksa olla lapsen kanssa niin kuka hoitaa milloinkin....
 
Lapset kärsivät ihan mielettömästi jos ei ole molempia vanhempia. Miten tämä voi olla vielä tänä päivänä jollekin epäselvää. Molemmilla vanhemmilla on erilainen rooli ja molempia rooleja tarvitaan. Täysin sairasta ajatella, että lapsi voisi hyvin vain yhden vanhemman kanssa. Suomi on täynnä esimerkkejä syrjäytyneistä ja häiriintyneistä lapsista.
 
En usko että kärsitään ihan mielettömästi jos on syntymästään asti kasvanut yhden vanhemman kanssa. Oma äitini esimerkiksi on isätön (isänsä kuoli sodassa vain viikkoa ennen äidin syntymää), ja toki elämä on varmasti ollut erilaista, ja varmaan isäänsä kaivannutkin joskus, mutta eipä ole sanonut eikä muutenkaan näy että olisi kärsinyt mielettömästi.

Itse voisin kyllä vaikka adoptoida lapsen yksin, jos siis toisen lapsen kovasti haluaisin. Joku orpo lapsi saisi äidin ja velipuolen. Vaikea ajatella että siitä joutuisi mielettömästi kärsimään.
 
  • Tykkää
Reactions: Akaatti
Onkos se nistä lapsista ihanaa?
Ainakaan alle 15-16 vuotiaista.

Taidat olla niitä äitejä, joiden mielestä on ihanaa, kun 6v on NIIN itsenäinen, että käy itse tekemässä jääkaapista voileivän, eikä äidin tarvitse vaivautua.

Jaa, oletko joku "ainoan totuuden torvi". Ei pitanyt paikkaansa ainakaan minun kohdallani, ai miten minusta oli ihanaa olla yksin kotona jo n. 7-vuotiaasta alkaen.
 
  • Tykkää
Reactions: Akaatti
[QUOTE="Lis";27678445]Jaa, oletko joku "ainoan totuuden torvi". Ei pitanyt paikkaansa ainakaan minun kohdallani, ai miten minusta oli ihanaa olla yksin kotona jo n. 7-vuotiaasta alkaen.[/QUOTE]

Se että joku on jostakin ihanaa, ei vielä tarkoita, että se olisi tälle hyväksi tai turvallista.
 
Minusta oli ainakin aivan ihanaa olla kotona niin, ettei kukaan aikuinen ollut siellä. Olisi kyllä ollut tosi inhottavaa jos aina koulun jälkeen olisi aikuinen ollut kotona.

...wtf+did+I+just+read+_3833a1752081e0dfe2148080282746f4.jpg
 
Kuinka moni aikuinen on kotona kun lapsi tulee koulusta? Ei kovinkaan moni, oli sitten perheessä yksi tai kaksi työssäkäyvää vanhempaa. Siksi niitä iltapäiväkerhoja on oelmassa.
 
Mä ainakin voin lähteä lasten kanssa ulkomaanreissulle vaikka heti huomenna, miehän vaan kiljuu riemusta kun saa olla yksin kotona! Sama toisinpäin.
Passi otetaan tottakai, ei mitään riidanaihetta. Rokotuksissa ei ole mitään riitelemistä, otetaan perusrokotukset mutta ei ylimääräisiä, ellei ole joku mikä on erityisen hyvä ottaa.

Sen sijaan keskustelua on tullut siitä, pajonko tv:n katsomista on ok taaperolle päivässä, paljonko koululainen saa pelata tietokoneella ja sen sellaista. Minusta on hyvä että on kaksi vanhempaa päättämässä näistä, kumpikaan ei pääse leikkimään "kuningatarta" näkemyksineen.
 
En tekisi lasta ehdoin tahoidn yksin. Se on ihan riitävän rankkaa kun on kaksikin ottamassa vastuuta lapsesta ja hoitamassa lasta.

Mielestäni ei ole lapselle oikein se, että ehdoin tahoidoin aiheutetaan että lapsi on isätön.
 
Se vaan, että jos lapsi onkin sellainen, ettei nuku kunnolla, vaan huutaa yöt, niin yhdelle ihmiselle vauvan koko hoito on kyllä aika raskas. Aika usein ihmisillä ei ole vauvan hoidosta kunnollista käsitystä, ennenkuin sitä on itse joutunut tekemään.

Tuo että saa päättää itse lapsen asioista, kuulostaa jotenkin siltä, että luottamus muihin ihmisiin on hakusessa. Jos vanhempia on kaksi, silloin päätetään yhdessä.

Puhut vähän mutta asiaa!
 
Olisin ehkä voinut harkitakin lapsen saamista yksin, mikäli en olisi nykyistä miestäni tavannut. Nyt meillä on 2 lasta ja olen todella iloinen että arkea on toinenkin aikuinen jakamassa. Kasvatuksessa ja muissa lapsiin liittyvissä asioissa ollaan oltu samoilla linjoilla, ei niistä ole tarvinnut vääntää. Uskon, että jos tapaa oikean oloisen ihmisen, ei asioista tarvitse tapella. Passihakemukseen tarvitsee molempien nimet jne mutta en näe sitä ongelmana. Ihana on nähdä lasten ilo isin tullessa iltapäivällä kotiin ja myös suhdettamme lapset ovat jollain tavalla lujittaneet.

En tuomitse tai näe mitään pahaa siinä, että haluaa lapsen yksin. Mutta etukäteen tulisi kuitenkin miettiä onko asiat sillä mallilla että hommasta suoriutuu (esim. taloudellinen tilanne, tukiverkko ym). Lapsessa on todella kiinni ja vaikka siihen kuinka koittaisi etukäteen varautua, tulee se yllätyksenä.
Joka kerta on puettava talvikamppeet koko katraalle jos pitää esim. viedä kirje postilaatikkoon, käydä lähikaupassa, viedä esikoinen kerhoon parin minuutin kävelymatkan päähän jne. Omaa aikaa on kun lapset nukkuu, mutta usein siinä on jotain hommaa eikä voi kuitenkaan kotoa sillon mihinkään lähteä. Mitään lomaa se äitinä oleminen ei ole eikä siinä taloudellisesti voitolle jää (sen tosin etukäteen tiesin - tiedäthän sinäkin ap?) mutta en tätä silti pois vaihtaisi.

Sitä vaan jäin miettimään, kun olet ap usein kertonut ettei sinulla jää töiden jälkeen aikaa millekään muulle, että miten hoitaisit asiat sitten kun/jos sinulla olisi lapsi? Aikaa ei tule yhtään lisää mutta työmäärä kotona kasvaa - kestäisitkö sen?
 
[QUOTE="vieras";27680437]
Sitä vaan jäin miettimään, kun olet ap usein kertonut ettei sinulla jää töiden jälkeen aikaa millekään muulle, että miten hoitaisit asiat sitten kun/jos sinulla olisi lapsi? Aikaa ei tule yhtään lisää mutta työmäärä kotona kasvaa - kestäisitkö sen?[/QUOTE]

Monestihan hän on selittänyt, kuinka paljon enemmän hänellä olisi rahaa ja omaa vapaa-aikaa yksinhuoltajana. ;)
 
Mun mielestä lapsen voi hankkia yksinkin, mutta silloin pitää olla tervejärkinen ihminen. Jonkinlainen turvaverkko on hyvä olla olemassa.

Koska kyseessä on Akaatti, niin hänen nettikirjoittelun perusteella lapsen hankinta yksin on tuhoon tuomittu ajatus.
 

Yhteistyössä