Lapsen hankkiminen yksin

[Madicken04]

Tuosta yksinolosta. Itse olin kotiäidin lapsi kenellä oli liuta nuorempia sisaruksia. Ts about aina kun tulin koulusta kotiin siellä oli jo äiti ja sisaruksia odottelemassa. Mukava tilanne, vaikka toisaalta myös nautin niistä harvemmista hetkistä kun sain olla yksin kotona.

Jos lapsi viihtyy yksin kotona niin sehän on helppoa järjestää vaikkei mitään olosuhteiden pakkoa olisikaan. Äiti ja isä pääsevät omille ja yhteisillekin menoilleen tietäen että lapsella on kaikki ok. Ihan eri fiilis kuin se että tietää lapsen joutuvan joka päivä olemaan usean tunnin yksin niiden omien työvuorojen vuoksi - silloinkin kun lapsi ei viihdy yksin kotona ja vanhempana on huolissaan tämän pärjäämisestä.

 

[Akaatti]

Jos sinä nautit yksinolosta ja siitä, että haluat päättää lapsen/lasten asioista yksin, mistä tiedät, että lapsesi tulee olemaan sa,anlainen yksinäinen sielu?! Minäkin olin tuollainen, tykkäsin olla yksin, mutta juurikin sen takia, että vanhempani aina jättivät minut yksin. EN todellakaan toivonut samaa omille lapsilleni! Olen yh, mutta lapsillani on sentään seuraa toisistaan ja ovatkin sen sanoneet, että ihanaa kun ei tarvitse olla yksin (kuten jotkut kaverit), koska se olisi tosi tylsää ja välillä pelottavaa (10v).

En tietenkään voi tietää, että tykkäisivätkö lapset/lapsi yksinolosta, mutta mikäli pitäisivät siitä, kuten minä aikoinaan, niin sitten ei mitään ongelmaa olisi. Muuten hankittaisiin hoitaja/hoitopaikka jos yksinoloa tulisi liikaa tai joku muu ratkaisu.

 

[Akaatti]

Kuvittelin niin aiemmin, mutta onneksi löysin oikean miehen ja tein hänen kanssaan lapsen. Olis minusta tähän yksinkin, mutta paljon parempi kun saa jakaa vastuun.

Siis meinaat että sitä onnekkaampi lapsi, mitä enemmän saa viettää yksin aikaa kotona koulun jälkeen? Huoh, melkein päinvastoin..

Ainakin itse pidin yksinolosta ja minusta olisi ollut ahdistavaa olla kotona jos olisi aina ollut vanhempi siellä.

 

[Akaatti]

[QUOTE="eee";27675885]Sulla on kyllä todellisuudentaju aivan hukassa... Siis ei tuollaista voi käyttää perusteluna, tuohan on täysin epäolennainen pikkuasia... Takerrut Akaatti nyt lillukanvarsiin.[/QUOTE]

Ei tuo ollutkaan mikään ensisijainen perustelu, vain yksi niistä. Mutta siis muutenkin olisi ihanaa jos saisi päättää lasten kaikki asiat yksin eikä olisi tilivelvollinen lasten asioista muille.

 

[Akaatti]

No tokihan voidaan pilkkua nussia sun mieliksesi; erositko siitä ulkomaalaisesta "poikaystävästäsi" jonka olet pari kertaa nähnyt ja kuka ei halua tulla luoksesi?

En ole "eronnut", mutta haluaisin silti ennemmin lapset ehkä yksikseni tai ainakin niin, että lapset ja minä asuisimme keskenämme. Tosin olemme tavanneet useamman kuin pari kertaa ja itse en hänen halua tänne tulevan.

 

[Ultramariini]

Ei tuo ollutkaan mikään ensisijainen perustelu, vain yksi niistä. Mutta siis muutenkin olisi ihanaa jos saisi päättää lasten kaikki asiat yksin eikä olisi tilivelvollinen lasten asioista muille.

Mutta myös kaikki murheet, huolet ja vastuu lapsista painaisi vaan omia hartioita. Entäs jos itse sitten vaikka sairastuisi vakavasti tms. tai edes vähemmän vakavasti, tai jos on edes krapula.. silloin se toinen aikuinen on aika näppärä olemassa.

 

[Akaatti]

Siis voisinko kuvitella hankkivani lasta yksin... No, enää ei ole sellaiselle tarvetta.

Olen jollain tapaa erakkoluonne ja joskus lapsena ja vielä teininäkin mietin että olisi kiva elellä lapsen kanssa kaksin. Aikuistuttua ja kun kaverit alkoivat saada lapsia muutinkin mieltäni. Lisäksi se toteutuskin olisi hankalaa. Jossain vaiheessa mietin että mielummin jäisin sitten lapsettomaksi kuin rupeaisin yksin lasta tekemään. Tietty jos vahinko sattuisi niin mielummin vauva kuin abortti.

Toisaalta nuo olivat ajatuksia ajalta kun olin 25v ja alle. Tiedä sitten mitä miettisin nyt 10v myöhemmin jos olisin lapseton sinkku.

Minulla taas on käynyt toisin päin. Aikaisemmin haaveilin ydinperheestä ja nyt enemmän siitä, että saisin lapset yksin.

 

[Akaatti]

Hmm... koska tässä nyt nostettiin esiin tämä lasten kotonaolo yksinään, tartunpa minäkin siihen. Minusta taas ei ole mukavaa, että lapset ovat yksin kotona, tai ei aina edes se, että ovat keskenään- eikä etenkään aina se, koska silloin tiedän niitä sisarrakkaussuhteita testattavan erityisesti.
Mutta jos lapsilta kysytään, olen varma, että he hetkittäin itse kukin nauttivat aikuisettomasta kodista ja voivpatpa jopa olla erityisonnellisia siitä , että MINÄ en aina ole kotona

Mutta jos eläisin lasten kanssa yksin, olisi se lasten yksinolo vielä paljon suurempi huolenaihe kuin nyt.. toisen kotonaolo kyllä vapauttaa turvallisemmalla mielellä menemään omiin menoihini..
Jos olisin lasten kanssa yksin, olisin aika tukiverkoton ja sidottu kotiin. Ei sillä, että olisin menossa jatkuvasti. Mutta on joskus hetkiä, jolloin on ihana lähteä tapaamaan ystäviä, eikä lasten takia tarvitse kiirehtiä kotiin, kun heidän isänsä on paikalla.


Mutta noin muuten, en ensisijaisesti hankkisi lapsia yksin.. tai näin ajattelin silloin, joskus aika jyrkästikin, kun olin vielä lapseton. Siis tietoisena valintana yksin,eriasia jos toinen sanoutuisi irti kuvioista.

Ajattele/i/n että lapsella on oikeus isään. Mutta en tiedä, olisinko pitäytynyt aika tiukassa kannassani, jos en olisi kohdannut ihmistä, jonka kanssa ne lapset sain. Lapsen saamisen halu olisi voinut ohittaa kaikki ns. eettiset arvoni ja olisin voinut ehkä hankkitua tahallisesti raskaaksi. Ehkä.

Mutta silloinkaan tuskin päälimmäisenä onneani se, että yes , nyt lapsi/lapset saa olla yksin kotona.

Minulla taas ei ole hirveästi mitään pakollisia kodin ulkopuolisia menoja, minulle riittäisi omaksi ajaksi ihan kauppareissut, satunnaiset liikunnat jne. Lasten isästä kyllä lapsille kerrottaisiin, ettei se jäisi salaisuudeksi, mutta en välttämättä mitään isäsuhdetta lapsille edes haluaisi jos siis hankkisin lapset kokonaan yksin. Tai sitten voisi tehdä niin, että lapset olisivat joskus sen isän luona, jos tämä (ja lapset) haluaisivat tavata.

 

[Littledeath]

Ei tuo ollutkaan mikään ensisijainen perustelu, vain yksi niistä. Mutta siis muutenkin olisi ihanaa jos saisi päättää lasten kaikki asiat yksin eikä olisi tilivelvollinen lasten asioista muille.

Ei se aina niin hienoa ole. Pitää muistaa että on myös yksin vastuussa. Joku pieni asiakin, esimerkiksi viimeksi se kun mietin otanko lapselle influenssarokotetta, aiheutti päänvaivaa. En ottanut, ja niinpä onkin sitten yksin mun "syy" jos lapselle tulee influenssa..
Sit kaikki sellaset jutut, että jos lapsi on sairas, se olet aina sinä joka olet pois töistä. Plus sitten omat sairauslomat. Ja se että viekölasta hoitoon jos ite on saikulla. Omaa aikaa ei ole juuri yhtään. Mihinkään ei voi spontaanisti lähteä.

Mutta sitten toisaalta se on hienoa kun tietää olevansa lapselle rakkain ja tärkein ja lapsi leimautuu yhteen vanhempaan niin vahvasti. Välillä se kyllä pelottaakin.. mitä jos mulle tapahtuu jotain?

 

[Morrigan]

Jos on kaksi vanhempaa samassa taloudessa, niin on todennäköisempää, että kotona on joku vanhemmista kuin jos on yksi vanhempi. Se yksi vanhempi joutuu itse ostamaan kauppaostokset ja hoitamaan muita asioita jne. Eikä läheskään kaikilla ole tuota 9-17 työaikaa.

Se yksi vanhempi ottaa lapsen/lapset mukaansa ostoksille ja asioille.

Tietenkin.

 

[Ultramariini]

Minulla taas ei ole hirveästi mitään pakollisia kodin ulkopuolisia menoja, minulle riittäisi omaksi ajaksi ihan kauppareissut, satunnaiset liikunnat jne. Lasten isästä kyllä lapsille kerrottaisiin, ettei se jäisi salaisuudeksi, mutta en välttämättä mitään isäsuhdetta lapsille edes haluaisi jos siis hankkisin lapset kokonaan yksin. Tai sitten voisi tehdä niin, että lapset olisivat joskus sen isän luona, jos tämä (ja lapset) haluaisivat tavata.

En sano, että et tiedä mistä puhut.. mutta sanon sen, että ennen lapsia en tiennytkään kuinka paljon kaipaisinkaan välillä ihan sitä omaa aikaa.. sillä ennenlapsia sitä oli ihan toisellalailla.


Sen tajuaa osin vasta sitten, kun sen ns. menettää.

 

[Madicken04]

Minulla taas ei ole hirveästi mitään pakollisia kodin ulkopuolisia menoja, minulle riittäisi omaksi ajaksi ihan kauppareissut, satunnaiset liikunnat jne. Lasten isästä kyllä lapsille kerrottaisiin, ettei se jäisi salaisuudeksi, mutta en välttämättä mitään isäsuhdetta lapsille edes haluaisi jos siis hankkisin lapset kokonaan yksin. Tai sitten voisi tehdä niin, että lapset olisivat joskus sen isän luona, jos tämä (ja lapset) haluaisivat tavata.

Miten tai kenen kanssa olisit niitä lapsia hankkimassa?

 

[Littledeath]

Se yksi vanhempi ottaa lapsen/lapset mukaansa ostoksille ja asioille.

Tietenkin.

Niinpä. Mun lapsi ei ole koskaan kotona ilman että minäkin olen kotona..

 

[Ultramariini]

Mutta entäs jos hoitajia ei ole saatavilla. Lapset mukana hammaslääkärissä tai neuvolan sisätutkimuksessa eivät ole aina ihan kamalan kiva juttu. Kokemusta on.. mies oli silloin pitkällä pakollisella matkalla.

 

["vieras"]

Minusta oli ainakin aivan ihanaa olla kotona niin, ettei kukaan aikuinen ollut siellä. Olisi kyllä ollut tosi inhottavaa jos aina koulun jälkeen olisi aikuinen ollut kotona.

Tämä taas vahvistaa käsitystä, ettei sun lapsuus ja lähipiiri ole ihan normaalit.

 

[Littledeath]

Minulla taas ei ole hirveästi mitään pakollisia kodin ulkopuolisia menoja, minulle riittäisi omaksi ajaksi ihan kauppareissut, satunnaiset liikunnat jne. Lasten isästä kyllä lapsille kerrottaisiin, ettei se jäisi salaisuudeksi, mutta en välttämättä mitään isäsuhdetta lapsille edes haluaisi jos siis hankkisin lapset kokonaan yksin. Tai sitten voisi tehdä niin, että lapset olisivat joskus sen isän luona, jos tämä (ja lapset) haluaisivat tavata.

Mutta kun sä et voi käydä yksin edes siellä kaupassa etkä liikkumassa jos sulla on pieni lapsi. Tai sitten pitää olla joku lapsenhoitaja, ja siltikään et voi lähteä hetken mielenjohteesta kauppaan..

 

[Morrigan]

Yleisesti minusta on ihan ok saada lapsi ns. yksin, jos tukiverkko on kunnossa. Kaksi vanhempaa, jotka huolehtivat ja rakastavat on tietenkin parempi, mutta lapsen elamassa voi olla muitakin aikuisia, jotka rakastavat hanta. Ei se sukulaisuutta vaadi.

 

[voeras]

Jos on yh jolla pieni lapsi, se yh ei taas saa koskaan olla yksin kotona, ellei järjestä lapselle hoitoa. Itse ainakin tykkään olla yksin kotona

 

[Akaatti]

Mutta myös kaikki murheet, huolet ja vastuu lapsista painaisi vaan omia hartioita. Entäs jos itse sitten vaikka sairastuisi vakavasti tms. tai edes vähemmän vakavasti, tai jos on edes krapula.. silloin se toinen aikuinen on aika näppärä olemassa.

Kyllä varmasti noinkin on, mutta itse olen sellainen "yksinäinen susi", että mieluummin ottaisin nuo yksinhuoltajuuden haittapuoletkin. Eipähän tarvitsisi ainakaan siitä huolehtia, että vanhemmilla olisi lapsiin liittyviä riitoja, näitäkin tuntuu olevan todella monella perheellä, alkaen jo ihan lapsen nimeämisestä.

 

["joku"]

Kyllä varmasti noinkin on, mutta itse olen sellainen "yksinäinen susi", että mieluummin ottaisin nuo yksinhuoltajuuden haittapuoletkin. Eipähän tarvitsisi ainakaan siitä huolehtia, että vanhemmilla olisi lapsiin liittyviä riitoja, näitäkin tuntuu olevan todella monella perheellä, alkaen jo ihan lapsen nimeämisestä.

Sä et vain ole tavannut sitä oikeaa kumppania.

 

[Akaatti]

Ei se aina niin hienoa ole. Pitää muistaa että on myös yksin vastuussa. Joku pieni asiakin, esimerkiksi viimeksi se kun mietin otanko lapselle influenssarokotetta, aiheutti päänvaivaa. En ottanut, ja niinpä onkin sitten yksin mun "syy" jos lapselle tulee influenssa..
Sit kaikki sellaset jutut, että jos lapsi on sairas, se olet aina sinä joka olet pois töistä. Plus sitten omat sairauslomat. Ja se että viekölasta hoitoon jos ite on saikulla. Omaa aikaa ei ole juuri yhtään. Mihinkään ei voi spontaanisti lähteä.

Mutta sitten toisaalta se on hienoa kun tietää olevansa lapselle rakkain ja tärkein ja lapsi leimautuu yhteen vanhempaan niin vahvasti. Välillä se kyllä pelottaakin.. mitä jos mulle tapahtuu jotain?

Minusta taas tuntuu siltä, että juuri tuollaisessa valintatilanteessa kauhein tilanne olisi silloin jos on kaksi vanhempaa päättämässä ja molemmat eri mieltä. Esimerkiksi itselleni en ottanut taannoista sikainfluenssarokotetta enkä olisi lapsillekaan ottanut jos sellaisia olisi minulla. Jos olisi lapsia ollut ja lasten isä olisi sitten pakottanut/päättänyt tai arvottu, että hänen mielensä mukaan tehdään ja olisi otettu se rokota lapsille, niin kyllä nyt harmittaisi ja vaikka itse olisi ollut väärässä, niin tällaisissa tilanteissa on aina se riski, että oikeaa mieltä ollut vanhempi alkaa syyttämään sitä väärän päätöksen tehnyttä vanhempaa.

 

[??]

Akaatti ei halua itse olla raskaana/synnyttää lasta, mielummin maksaa toiselle siitä, haluaa lapsen yksin, haluaa, että lapsi viihtyy yksin, ei halua tehdä töitä jos palkka ei ole "tarpeeksi" eikä vapaa aikaa ole "tarpeeksi", ollut vuosikausia arabimiehen nettirakas, pelkää ihmisiä jne jne. Mitäs luulette, millainen tuollaisen lapsesta tulisi?!

 

[Akaatti]

Miten tai kenen kanssa olisit niitä lapsia hankkimassa?

Tätä asiaa en ole vielä suunnitellut sen tarkemmin, tuntuu omakin mieli vielä vaihtuvan asiasta ja sen yksityisyyskohdista usein.

 

[Ultramariini]

Kyllä varmasti noinkin on, mutta itse olen sellainen "yksinäinen susi", että mieluummin ottaisin nuo yksinhuoltajuuden haittapuoletkin. Eipähän tarvitsisi ainakaan siitä huolehtia, että vanhemmilla olisi lapsiin liittyviä riitoja, näitäkin tuntuu olevan todella monella perheellä, alkaen jo ihan lapsen nimeämisestä.

Mutta ei kaikki ole pelkkää riittaa, vaan on myös jaettua rakkautta sitä lasta kohtaan. Joku jonka kanssa jakaa niitä lapsen tuomia onnen ja ihmetyksen hetkiä.
Ensiaskeleita, ensisanoja.. sitä yhteistä ylpeyttä lapsistaan.

Ja niin, sellaisina hetkinä, kun itse ei ole vanhempana parhaimillaan, suuttuu lapsille ja kadottaa aikusuutensa, olen onnellinen siitä, että silloin rinnalla on tuo toinen, joka taas ehkä sillähetkellä osaakin nähdä metsän puilta ja jaksaa tukea ja kannustaa lasta, kun itse vaan kihisee keskenkasvuisissa kiukuissaan.

 

[Akaatti]

Mutta entäs jos hoitajia ei ole saatavilla. Lapset mukana hammaslääkärissä tai neuvolan sisätutkimuksessa eivät ole aina ihan kamalan kiva juttu. Kokemusta on.. mies oli silloin pitkällä pakollisella matkalla.

Nuo ovat sitten asioita, joille ei mitään voi. Silti minusta tuntuu siltä, että lapsen saamisessa yksin on enemmän hyviä kuin huonoja puolia.