Lapsen isän mielestä olen tyly ja tunteeton........

[äiti hermona]

Meillä 8v tyttö joka on NIR-SO ja äääääärettömän hidas syömään.
(Erottiin siis lapsen isän kanssa jo melkein 7v sitten..)

Tyttö ei söis muuta kun leipää sellasenaan, kaikesta muusta on naama väärinpäin ja epäluulonen ja kädet suun edessä ja ravaa esim.vessassa ruokailun aikana häipyäkseen tilanteesta jne.
Isänsä ja minä ollaan kaikkiruokaisia ja aina on tytöllä ollut kummassakin kodissa säännölliset ruokailut ja ruokana kotiruokaa salaatteineen ja vihanneksineen.
Syö varpusen annoksen per ateria ja sit alkaa tunti siitä vinkuun leipää tai jugurttia -sitä saamatta.
Kasvaa kuitenkin normaalisti, enkä tajua miten se on mahdollista.

Nyt mä olen sit tehnyt niin, että kun olen saanut oman ruokani syötyä, kiitän ja nousen pöydästä. Tyttö jää usein yksin lautasensa kanssa sinne istumaan ja närppimään ruokaansa.
Mä en vaan jaksa katella sitä touhua. Ennen tein sitä, et ruoka-aika kesti tietyn aikaa ja sit lähti lautanen, oli siitä syöty tai ei ja seuraava ruoka seuraavalla ruoka-ajalla.

Nyt sit lapsen isän mielestä mä olen kamala kun jätän tytön yksin pöytään. Mutta en mä taivasvarjele jaksa istua siellä tuntia katsomassa kun neiti liikuttelee riisinjyviä lautasella edestakasin. Närppiköön ja syököön tai olkoon syömättä, mutta ihan omassa rauhassaan.

Tää on ihan PERSEESTÄ tää nirsoilu, mä en KESTÄ TÄTÄ ENÄÄ!!!!
Niin miljoonasti saanu hävetä omaa lastaan ruokailutilanteissa missä muitakin kun mikään ei kelpaa ja mitään ei syö.

Mä olen niin turhautunut, että tekis mieli huutaa.... :ashamed:

(Koulussa tyttö ottaa toooosi pieniä annoksia, mutta syö ne sit myös... Kotona tää ei toimi, oi miksi oi miksi??!!!!)

 

[rockyroad]

Tekisin varmaan samoin. Meillä keskimmäinen on todella hidas syömään ja välillä menee hermot, kun jätkä vaan puhuu ja puhuu eikä edes muista syödä. En jää odottelemaan vaan menen vaikka siivoamaan keittiötä tai ihan muualle, syö sitten yksin loppuun ja silloin yleensä tulee vauhtiakin hommaan.

En osaa antaa mitään vinkkejä, valitettavasti. Tsemppiä kuitenkin! Ja älä jatkossakaan anna leipää ja jugurttia, jos ruoka ei maistunut.

 

[Birgitte]

"Lievät ja usein ohimenevät syömishäiriöt voivat ilmetä ruokien voimakkaana valikoimisena ja ruokailutilanteiden ristiriitoina. Tämä voi johtaa liian alhaiseen painoon, mikä taas lisää helposti vanhempien huolta ja puuttumista lasten ruokailuun. Ongelmista muodostuu kierre."

Lapsen syömishäiriö?

 

[äiti hermona]

mä vaan itken täällä.
lapsi lähti taas "pissalle" kesken ruuan ja kun tuli vessasta, oli ruoka jääkylmää ja alko mariseen et ei voi syödä.
mulla vaan repes hermot ja huusin, että "jokaikinen riisinjyvä mitä sun lautasella on, on mun rahoilla ostettu ja jokaikinen riisinjyvä mikä sun lautaselta menee roskiin, on mun rahaa joka menee roskiin, mulla ei ole VARAA TÄHÄN PELLEILYYN!"
ja aloin itkeä. ja lapsi alkoi itkeä. ja mä vihaan tätä, muutenkin niin pirun tiukkaa ja yks on tollanen nirso joka ei arvosta mitään vaikka kaikkeni olen tehnyt eikä tosiaan ole saanut mitä haluaa vaan joutunut säästämään ihan itse ja helvetti mä en jaksa tänään mitään.

 

[äiti hermona]

niin ja tuo syömishäiriö on otettu puheeksi lääkärin kanssa ja aikanaan jo neuvolassa, mutta kun lapsi kasvaa normaalisti niin on kuulema normaalia ja ohimenevää. olkoon perkele ilman sitten kun ei mikään kelpaa, mä en jaksa enää.

 

[Birgitte]

Arvaan, että on vaikeaa, mutta yritä olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti. Muutat suhtautumistasi ihan kokonaan, yrität olla huomioimatta lapsen nirsoilua millään tavalla, syöt vaan oman ruokasi ja lopetat koko ruokakeskustelun. Jos kerran kasvaa, anna asian olla. Ehkä ruokakonflikti ei olisi niin voimakas, jos muut asiat elämässäsi olisivat tasapainossa. Mitäs jos keskittyisit muihin huoliin ja yrittäisit hoitaa ne pois alta. Annat itsellesi luvan unohtaa tämän ongelman hetkeksi, siirtyä johonkin muuhun.

 

[halipupu harmaana]

Oletko ap koittanut ottaa lapsen mukaan ruuanlaitoon, jos omaa tekemää ruokaa olisi kivempi syödä kun on nähnyt vaivaa sen eteen?