palaa käpy ton lapsen syömättömyyteen.

[mutsi]

Meillä on kans sama ongelma tuon 4-vuotiaan kanssa. On nirsoillut aina, vauvasta saakka. Nyt menee leipä juuston kanssa, muussi ja lihapullat tai nakit tai kananugetit, omena tai banaani, karjalanpiirakka, puuro. Näillä mennään päivästä toiseen. Vähän parannusta on tullut siinä että maistelee kurkkua ja herneitä ja päivähoidossa syö vähän monipuolisemmin. Oon kokeillut kaikkea: uhkailua, lahjontaa, tarrataulua jos maistaa jotain uutta. Viime keväänä päätin etten noteeraa mitenkään syömisiä, syö mitä syö.

Minua ei stressaa tällä hetkellä nuo nirsoilut mutta ne sukulaiset... Aina kun ollaan mummolassa tai muualla niin päivitellään kun tuo poika ei syö mitään, tehdään kauhea numero ja joskus mummo yritti väkisin kauheen huudon kera syöttää poikaa. Koitan aina sanoa että älkää kiinnittäkö mitään huomiota sen syömisiin mutta turhaan...

 

[vieras]

Esikoisen kanssa olin koko ajan paniikissa, koska hän ei syönyt juuri mitään. No oppi hän syömään sitten 1 v:nä. Kun nyt keskimmäinen on menossa eskariin ja syö joskus haarukallisen ruokaa ja valittaa, ettei tykkää, niin en korvaani lotkauta. Yleensä syö enemmän, mutta paljon vähemmän kuin sisaruksensa, ehkä puolet muiden määristä. Hän syö, minkä syö, ja on syömättä lopun aikaa. Hurjan hoikkahan poika on, noin 16.5 kg ja 116 cm, ja siksi ravaamme punnituksissa säännöllisesti, ettei aivan liikaa paino putoa.

 

[ap]

No tuo "sun ruokailusi olis itten tässä, kiitos ja hei" kuulostaa juurikin siltä, että olet ärsyyntynyt ja tyytymätön lapsen käytökseen ruokapöydässä. Mun ehdotukseni on, että annat lapsen syödä mitä syö tai jättää ihan rauhassa syömättä. Itsepähän on sitten nälissään, ei se sinulta pois ole. Keskity omaan ruokaasi, älä kyttää lasta. Älä pakota edes maistamaan. Kun on aika poistua pöydästä, sanot vaan että "nyt saa nousta pöydästä. Kiitos." Ei mitään muuta kommenttia tarvita.

no mä en tarkottanu sitä noin et sanoisin lapselle et kiitos hei, se oli vertauskuvallista ja tarkoitin et se siitä sitten ja saa poistua pöydästä..
mä en kyttää lasta, annan sen syödä sen mitä syö ja se siitä, mutta maistaa meillä pitää kaikkea vaikka pikkuriikkinen haarukankärjellinen!! sit saa nousta pöydästä.

 

[vieras]

no mä en tarkottanu sitä noin et sanoisin lapselle et kiitos hei, se oli vertauskuvallista ja tarkoitin et se siitä sitten ja saa poistua pöydästä..
mä en kyttää lasta, annan sen syödä sen mitä syö ja se siitä, mutta maistaa meillä pitää kaikkea vaikka pikkuriikkinen haarukankärjellinen!! sit saa nousta pöydästä.

Miksi pakotat edes maistamaan? Oikein herkän nirsoilijan kanssa tämä riittää siihen että syöminen luisuu kuitenkin valtataisteluun. Ja silloin tilanne ei parane.

Meigän nirsoilija saatiin syömään sillä että lapsi jätettiin täysin rauhaan ruokapöydässä. Ruuat laitettiin pöytään tarjolle, ja jokainen sai itse ottaa ja annostella lautaselle mitä halusi ja miten paljon. Aluksi lapsi söi ainoastaan tuttuja ja turvallisia ruokia, mutta kun koskaan ei käsketty maistaa muuta, niin se maistamisen halu löytyikin pikkuhiljaa lapsesta itsestään. Nykyään syö ihan hyvin. Kaikkiruokainen ei ole, mutta uskaltaa maistella.

 

[vieras]

No tuo "sun ruokailusi olis itten tässä, kiitos ja hei" kuulostaa juurikin siltä, että olet ärsyyntynyt ja tyytymätön lapsen käytökseen ruokapöydässä. Mun ehdotukseni on, että annat lapsen syödä mitä syö tai jättää ihan rauhassa syömättä. Itsepähän on sitten nälissään, ei se sinulta pois ole. Keskity omaan ruokaasi, älä kyttää lasta. Älä pakota edes maistamaan. Kun on aika poistua pöydästä, sanot vaan että "nyt saa nousta pöydästä. Kiitos." Ei mitään muuta kommenttia tarvita.

no mä en tarkottanu sitä noin et sanoisin lapselle et kiitos hei, se oli vertauskuvallista ja tarkoitin et se siitä sitten ja saa poistua pöydästä..
mä en kyttää lasta, annan sen syödä sen mitä syö ja se siitä, mutta maistaa meillä pitää kaikkea vaikka pikkuriikkinen haarukankärjellinen!! sit saa nousta pöydästä.

Mä en ymmärrä tota maistamispakkoa... Sehän on just valtataistelua ja toisen pakottamista. Mitä ihmettä se lapsi siitä haarukankärjellisestä kostuu? Saa mahansa täyteen? Saa siitä ne tarvitsemansa vitamiinit? Vai mikä kumma motiivi sulla siinä on?