Lapsen kanssa autotta?

[Onna]

Hei,

Mulla on lapsi vasta haaveilun asteella. Mutta haaveilen kovasti ja mietin samalla kaikkia käytännön kysymyksiä. Kuten nyt tätä auto-kysymystä.
Me ollaan miehen kanssa vähän tällaisia ekoihmisiä eikä ole haluttu (eikä kyllä taloudellisestikaan ole kannattanut) hankkia autoa. Asutaan Oulussa ja kuljetaan lähinnä polkupyörällä kesät talvet. Ilman lasta tämä sujuu vallan mainiosti. Työkaverit väittää, että lapsen kanssa tulen toisiin ajatuksiin ja haluan auton. Haluaisin kuitenkin miettiä muitakin vaihtoehtoja.

Onko teille kellään kokemusta siitä, miten hyvin lapsen kanssa pärjäilee ilman autoa? Helsingissä sen voisi kuvitella olevan hyvinkin helppoa, kun julkinen liikenne on niin tiheää. Meillä kulkee bussi keskustaan noin kerran tunnissa ja kaikkiin muihin paikkoihin ei ole yhteyksiä. Lähikauppaan, pankkiin, postiin, lähikirjastoon, neuvolaan, terveysasemalle ja lähimpään päiväkotiin on kävelymatka. Ihan pienen kanssa ei varmaan ole tarvetta hirveästi ympäri kaupunkia ravatakaan. Missä vaiheessa lasta voi alkaa kuljettaa polkupyörällä (se kun on mieluisin kulkuneuvoni)? Onko kokemusta perävaunuista tai muista apuvälineistä? Miten onnistuu lapsen suojaaminen sateelta ja viimalta?

 

[MissLEHMÄ]

eiköhän sitä selviä mistä vaan jos on pakko, niin miksikäs ei ilman autoa ja vielä omasta halusta

vastaukseni on siiskyllä, auto Ei ole välttämätön :wave:

 

[-lehmu-]

Me asutaan maalaistaajamassa ja auto ei olisi täälläkään mikään välttämättömyys. Kaupunkiin pääsee bussilla ja sieltä löytyy omat paikkansa, jossa vauvan huolto onnistuu. vauva kulkee rattaissa tai liinassa.

Pyöränistuimeen voi laittaa pineksi aikaa sitten kun istuu, mutta pidempiä aikoja voisin pitää omaani nyt kun on vuoden. Meillä on istuin, jonka saa kallistettua enemmän makuuasentoon, niin nukkuvan vauvan pää ei nyöky inhottavasti.

 

[Ipsu]

Meillä meni edellinen auto kolarin takia lunastukseen reilu vuosi sitten. Ei ollut intoa ostaa heti uutta, joten olimme ilman autoa vuoden. Lapsemme oli tänä aikana 10kk-22kk ikäinen, eli toisella elinvuodellaan. Asumme maalaistaajamassa, jossa pienen kunnan palvelut kotoa n. kilometrin päässä. Julkista liikennettä ei juuri kuin muutama juna vuorokaudessa. Selvisimme hyvin. Reippautta se tosin vaatii joka säässä (erityisesti sateessa ja pakkasessa) lähteä raahaamaan jokaista maitopurkkia kävellen tai rattaissa. Mutta jos olet tottunut olemaan ilman autoa, ei lapsi sitä tilannetta juuri muuksi muuta. Kysymys on asenteesta, oletko rumasti sanottuna "autoperse",joka ei kykene olemaan ilman autoa oman mukavuutensa tähden.

Yhtälailla lapsen kanssa voi kulkea pidempiä matkoja junalla, ja oikeastaan se on leppoisampaakin. Nyt kun taas ostimme auton, liikun silti lapsen kanssa junalla pitkät matkat. Auton osto kyllä toisaalta helpotti kauppareissuja ja nopeutti kaikkea asioimista ja elämistä, kun ei tarvitse jatkuvasti varata aikaa kävelymatkoihin.

Mutta ota myös huomioon, että ilman autoa oleminen säästää huomattavasti rahaa, laskeepa asiaa miltä kannalta tahansa. Eipä tarvi säästää kaikesta muusta niin kauheesti, eikä tule yllättäviä menoja auton kanssa, kun ei yksinkertaisesti omista sellaista. Autottoman perheen pakollinen hyötyliikunta myös pitää fyysisen kunnon hyvänä ja painon kurissa. Tulee ulkoiltua runsaasti joka säällä.

Valinta on jokaisella itsellään. Mielipiteitä on monia. Mun kokemukseni mukaan lapsiperhe voi elää onnellista elämää sekä autotta että auton omistaen.

 

[michico]

moikka!
meillä eim ole ollut autoa sen jälkeen kun lapsi täytti 7 kk ja ollaan pärjätty hyvin. Asutaan kylläkin niin, että bussiit menee ohi vartin välein ja rattailla pääsee ilmaiseksi sisälle... Silloin kun on tarvinnut lähteä nopeasti lääkäriin, on kaivannut autoa, koska ei ole ollut varaa taksiin. Mutta jos on varaa taksiin kiireellisissä jutuissa, ei pitäis olla ongelmaa. Hyvin pärjäätte!

 

[mami]

me elimme ilman autoa kunnes lapsi oli reilun vuoden. Auton päätimme hankkia, koska kaikki sukulaisemme asuvat noin 100 km:n päässä, emmekä "ikinä" päässeet mummoloihin tms. koska meillä ei ollut autoa (asumme Helsingissä ja kyllähän täältä julkisilla pääsisi mummoloihin, mutta lapsen + omat viikonlopun tavarat, rattaat, 2 kissaa + niiden tavarat ei ole yhdistelmä, jonka kanssa viitsisi lähteä bussiin/junaan). Nyt auto on ollut meillä puoli vuotta ja perheessämme on jo toinenkin lapsi. Tuntuu että ilman autoa ei enää pärjäisi. Mutta kuten muut jo aiemmin todenneet: aika pitkälle asennekysymys tuo autouilu/autottomuus. Joten älä nyt ainakaan sen takia jätä lasta hankkimatta, että et halua ostaa autoa =)

 

[liina-lii]

Hyvin menee.. Meillä lapsi 14kk. Asutaan toki Helsingissä mutta ei tämä julkinen liikenne täälläkään ole joka paikkaan niin tiheää. Vaatii vähän suunnittelua. Kaikki sukulaiset asuvat Pohjanmaalla mutta sinne pääsee tosi kätevästi junalla. Minusta on parempaa matkustaa pikkuisen kanssa junalla missä saa olla sylissä, syödä, tai nukkua vaunuissa matkan aikana, kuin autolla jossa tarvii olla koko ajan turvaistuimessa.

Jos aiotte vauvan kanssa elää ilman autoa kannattaa ehdottomasti satsata kunnon vaunuihin! Sellaset tukevat missä on tilava tavarakori ja jossa vauva on hyvin suojassa, eli oikea "makuuvaunu". Esim Emmaljunga Duo Edge.

 

[autoton]

Kun lapseni olivat 2-3 v ja vanhempi oli 5-6 v, asuin Kajaanissa ja autoa ei ollut.
Julkiset eivät pienessä kaupungissa juurikaan kulje. Välimatkat tavallaan ovat lyhyet, kaikki on lähellä, mutta mutta... toisaalta aika pitkiksi ne matkat ja kulkukilometrit kertyvivät.
Joten ilman autoa mentiin.
Isompi polki pyörällä, pienempi istui turvaistuimessa kyydissä. Talvella ei tarkene, joten silloin mentiin pulkalla tai rattailla. Isompi käveli osan matkasta, kun aina ei jaksanut vetää/työntää kahta. Aikaa piti varata. Hoitopaikkaan kulkemisetkin menivät näin. Kyllä minä väsynyt olin, auto olisi kovasti helpottanut elämää. En tiedä millaista olisi ollut, jos olisi ollut mies myös kulkemassa ja kuljettamassa..

Kyllä sitä tottui kävellen kulkemaan, eikä 10 km enää tuntunut missään. Lapset vaan eivät jaksa samalla tavalla, ja silloin tuo käveleminen sujuukin, kun lapsi on pieni ja kärryissä. Kun lapsia on kaksi, kun on talvi ja huonosti auratut kävelytiet, kun vanhempi on liian iso rattaisiin tai ei ole kaksostenrattaita, kun on kiire jonnekin, esim. hoitopaikkaan ja siitä taas töihin, se autottoman elämä tuntui aika raskaalta. Ihan mahdottomia ei aamulla voi aikaa varata, jos jo klo 06 lähdetään kävelemään, jotta hoitopaikan oven takana ollaan klo 6.30, pienempää kiskot rattaissa pöperöisillä jalkakäytävillä eikä isompi voi olla kyydissä kun omat vomat eivät niiden kärryjen kanssa riitä... niin on siinä alle kouluikäinen kovilla.

Tässä matkan varrella on autoa ollut ja ei ole ollut. Pärjää sitä autotta niin pienessä kuin suuressakin kaupungissa, mutta kyllä se elämää helpottaa ihan tavattomasti, se auto.

 

[webmama]

Me ollaan muuttamassa kantakaupunkiin ja ajateltiin myydä auto pois. Kaupungissa kaikki on kuitenkin lähietäisyydellä ja julkisilla pääsee helposti mihin vain. Ja rattaiden kanssa jopa ilmatteeksi. Kaupungissa kaikki parkki/varkaus ym. kulut tulisivat liian korkeiksi, joten nyt kokeillaan elämää ja arkea ilman autoa. Voi kyllä olla että tulee shokki! :/ Mutta ainahan sitä voi sitten mahdollisuuksien mukaan hankkia uuden menopelin.

Ja meillä on työpaikatkin keskustassa.

 

[manta76]

Ei auto tosiaankaan oo välttämätön.
Me pärjättiin pitkään ilman autoa... Mies ajoi kortinkin vasta viime syksynä ja sitten tuli kyllä se autokin ostettua. Mutta lähinnä molempien koulumatkojen takia. Kaupassa käydään edelleen usein pojun kanssa kävellen (poju rattaissa).
Onhan autosta apua isompien ostoksien kanssa, mutta kyllä nekin saa kotiin rattaitten /vaunujen kanssa....ainakin me saatiin /saadaan.

 

[mytty]

me kans asutaan helsingissä ja ilman autoa. julkinen liikenne toki kulkee,mutta vuorovälit ovat päiväs aikaan pidempiä ja busseihin on muitakin vaunuilijoita tyrkyllä, joten helpointa on mennä kävellen. Ainoa mihin autoa kaipaisin on kauppa reissut ja kyläilyt isovanhempien luona. onneksi mummuilla ja vaareilla on autot jotta voivat meidät hakea jos tarve vaatii. Kyllä se autoton vauva ja lapsi arki sujuu, se vain vaatii hieman enemmän suunnittelua ja aikaa.

 

[Onna]

Ihana saada näin paljon vastauksia ja erilaisia näkökulmia ja kokemuksia.

Meillä ei nyt ilman lasta autottomuus todellakaan ole ongelma, koska niin paljon tykätään pyöräilystä. Joku ihme sisu pistää tykkämään siitä vaikka räntäsateessa tai yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Aikuisellehan se on vain varuste- ja asennekysymys. Ja täällä Oulussahan on varmaan Suomen paras pyörätieverkosto ja ne aurataan aina hyvin. Pyöräilyyn tulee oikein himo ja kesällä on pyöräilty yli sadan kilometrin päivämatkojakin.

Takseja kyllä voidaan käyttää. Ilman autoa säästyy nimittäin taatusti sen verran, että on reilusti voiton puolella, vaikka silloin tällöin taksin ottaisi. Nykyisin otan taksin esimerkiksi, jos pitää mennä rautatieasemalle aikaisin aamulla tai palata sieltä yöllä.

Lähin päiväkoti on meiltä ihan parinsadan metrin päässä. Sinne jos saisi lapsen, ei olisi suurta ongelmaa. Olen kuullut, että autottomuus saatetaan ottaa huomioon päiväkotipaikkojen jaossa. Eli autoton saattaa saada helpommin paikan lähimmästä päiväkodista. Käsittääkseni jossain läheisessä omakotitalossa joku on myös perhepäivähoitajana.

Vielä olisi hauska kuulla kokemuksia lapsen kanssa pyöräilystä. Täällä Oulussa alkaa näin keväällä vilahdella katukuvassa niitä lapsiperävaunujakin. Onko niistä kokemuksia?