Lapsen "kavereista"

[äityli 85]

Meillä kävi eilen leikkimässä lähistöllä asuva 5v tyttö oman tyttöni kanssa. Lapsen mummu halusi että kaverustuisivat. Lapsi oli minun mittapuullani kauhea. Ei osannut/halunnut leikkiä, halusi vain juoksennella ympäri asuntoa, ei silti halunnut olla ulkona missä olisi saanut vapaasti purkaa energiaa. Kiusasi ihan kamalasti meidän 3-vuotiasta, sanoi tosi ilkeästi että sun kanssa mä en koskaan leiki, haukkui tämän askartelua rumaksi yms. Ei nyt ehkä kuulosta kirjoitettuna kovin pahalta, mutta 3v alkoi itkeä kun ei tosiaan ole tottunut että hänelle noin puhutaan. Yritin lukea 3v:lle kirjaa, jotta isommat olisivat saaneet leikkiä keskenään, mutta kävi kokoajan härnäämässä kirjan lukua, ja esim. juoksi meidän rappuset 50kertaa ylös-alas. Kysymys kuuluu, että miten hoidatte näitä kaveriasioita, meidän tytöillä on riittävästi kivojakin kavereita, en vain tiedä miten saisin asian sanottua olematta kovin loukkaava kun kuitenkin lähistöllä asuvat. En haluaisi alkaa valehdella että on muka aina jotain ohjelmaa, kun ei se kuitenkaan pidemmän päälle toimi niin. äh- odotan niin kovasti että alkaisivat itse hoitaa kaveriasiat, eikä tarvitsisi minun näin puuttua, mutta siihen kuitenkin menee vielä jokunen vuosi...

 

[Vierass]

Säännöt on pidettävä vieraallakin lapsella. Jos ei tottele, niin lähetetään kotiin. Mula olisi kotiin lähetykseen riittänyt jo pikkusisaruksen kiusaaminen.

 

[Vierass]

. äh- odotan niin kovasti että alkaisivat itse hoitaa kaveriasiat, eikä tarvitsisi minun näin puuttua, mutta siihen kuitenkin menee vielä jokunen vuosi...

No saat odottaa tuollaiset 15 vuotta. Kouluikäisten asiat ovat vielä hankalampia käsitelllä.

 

["Heinekeeni"]

Kerrot että teillä ei juosta rappusissa eikä kiusata muita. Jos ei noudata teidän sääntöjä, niin ei voi tulla sisälle.

 

[vieras_]

Ovat vielä sen verran pieniä, että hyvinkin asiat saattavat muuttua suuntaan jos toiseen. Olen itsekin ollut joskus helisemässä pojan kaverin kanssa, mutta nykyään on ihan kelpo tyyppi. Mä ottaisin seuraavan leikkituokion niin, että kertoisin säännöt etukäteen jo eteisessä ja myös, että leikit loppuu, jos homma ei toimi. Todennäköisesti joudut muutaman kerran passittamaan tytön kotiinsa. Mutta teet sen asiallisesti ja selkeästi. Olen mä kaverin vanhemmillekin joskus kertonut, että nyt on leikkitauko, kun ei sovussa leikit suju. Yleensä vanhemmat tuntevat oman lapsensa eivätkä näytä edes yllättyneiltä.

 

[äityli 85]

No saat odottaa tuollaiset 15 vuotta. Kouluikäisten asiat ovat vielä hankalampia käsitelllä.

Ai? tarkoitin tällä nyt kuitenkin sitä että esim. 10vuotiaan voi lähettää yksin kotiin, mutta 5-vuotiasta on vähän kuin pakko sietää siihen asti että haetaan. Jos ei halua välttämättä selitellä vanhemmille miksei kestänyt heidän lastaan varttia kauempaa.
Ja minkäikäiset lapset teillä edes harrastaa mitään kyläilyjä? Minusta lapsi joka käy päiväkotia, ei tarvitse juurikaan illalla enää kaveria kun on sisarus leikkikaverina. Vai olenko väärässä? sitten kun ovat senikäisiä että pärjäävät yksin, osaavat liikkua yksin, osaavat ehkä jopa käyttäytyä, saavat mielestäni lähteä kavereille kylään. Minä en halua paimentaa ja kasvattaa muiden huonosti käyttäytyviä lapsia, (enkä myöskään lähetä omiani muiden kasvatettavaksi) mutta miten sen saisi sanottua!

 

[Vierass]

Meillä 5-vuotiaat kävivät jo itse kylässä. Vanhemmat eivät saatelleet, sillä samalla kadulla asuttiin omakotitaloalueella. Vaikka päivä oli oltu molemmin puolin päiväkodissa, niin kotiin töistä tullessa naapurin lapsi oli ensimmäisenä astumassa sisälle.

Jos kotiin lähettäminen ei ome mahdollista, niin sovi ensi kerraksi riittävän lyhyt leikkiaika. Kerro säännöt lapset saapuessa. Jos leikit eivät mene sääntöjen mukaan, niin pitäkää leikkitauko ennen seuraavaa kertaa ja syyksi kannattaa sanoa suoraan se, ettei sääntöjen noudattaminen onnistunut. Jospa seuraavalla kerralla onnistuisi paremmin. Jos oikein hankala tapaus on, niin sovi lasen vanhempien kanssa, että tulevat hakemaan lapsen puhelinsoitolla.

 

[leijona76]

Ai? tarkoitin tällä nyt kuitenkin sitä että esim. 10vuotiaan voi lähettää yksin kotiin, mutta 5-vuotiasta on vähän kuin pakko sietää siihen asti että haetaan. Jos ei halua välttämättä selitellä vanhemmille miksei kestänyt heidän lastaan varttia kauempaa.
Ja minkäikäiset lapset teillä edes harrastaa mitään kyläilyjä? Minusta lapsi joka käy päiväkotia, ei tarvitse juurikaan illalla enää kaveria kun on sisarus leikkikaverina. Vai olenko väärässä? sitten kun ovat senikäisiä että pärjäävät yksin, osaavat liikkua yksin, osaavat ehkä jopa käyttäytyä, saavat mielestäni lähteä kavereille kylään. Minä en halua paimentaa ja kasvattaa muiden huonosti käyttäytyviä lapsia, (enkä myöskään lähetä omiani muiden kasvatettavaksi) mutta miten sen saisi sanottua!

Kyllä ne vaan haluaa leikkiä kaverien kanssa vielä hoidon jälkeenkin. Itekin vein poikaa tai kaveri tuli meille just tossa 5v paikkeilla. Meillä on tiukkaa siinä että meillä ollaan talon säännöillä jos meinaa kylään tulla. Yksi tuttavaperhe on jossa muksut sellasia että toista en halua ollenkaan enää meille ja toista saa ojentaa kokoajan,uskoo kyllä kun tiukasti sanoo miten käyttäydytään. Toinen on aivan mahdoton ja menee vaan pahemmaksi.

 

[Puuhippa]

Miksi ihmeessä annat lasten hyppiä silmille?

 

["Liina"]

Miksi ihmeessä annat lasten hyppiä silmille?

Siksi kun niille ei saa nykyään pitää kuria? Esim. vielä 70-luvulla vanhemman auktoriteetti oli ehdoton ja lapsille annettiin vaihtoehdoiksi joko totella tai itkeä ja totella. Nykyään asiantuntijat suosittelevat huonosti käyttäytyvien lasten ottamista syliin (eikä tietenkään niin, että lasta pidetään väkisin sylissä...) ja puhumista lempeällä äänellä, jotta lapsi ei vain saisi traumoja.

 

[äityli 85]

Miksi ihmeessä annat lasten hyppiä silmille?

Hyvä kysymys. Omieni en todellakaan anna, ovat melko kilttejä/rauhallisia. Vieraita lapsia en osaa komentaa yhtään. Varmaan pitäisi. Ja en tiedä miten komennetaan lapsi leikkimään? Ehdotin eilen montaa leikkiä, meillä on aika paljon leluja joten varmasti joku olisi keksitty, mutta tyttö tosiaan halusi vai juosta ja kiusata. Ja luulen tuon inhottavan äänensävyn ja toisille ilkeilyn olevan jopa jossain määrin kotona sallittua, eli ns. normaalia käytöstä. Minua on itseäni lapsena kiusattu ja täytyy sanoa että eilisestä vierailusta jäi jopa pieni ahdistus mahanpohjaan, käytöksessä oli sellaisia kunnon koulukiusaajan elkeitä. Enkä usko kummankaan lapsen tytöstä kovasti tykänneen. Pitäisi kai vaan kerätä itsensä ja pystyä sanomaan ettei ole meille tervetullut

 

[Jehnny Tightlips]

Puhut semmoisella jämäkällä komennusäänellä, joka ei kysy vaan tyynesti ilmoittaa miten asiat on. Varsinkin vieraat lapset menevät semmoiseen ja tottelevat omia herkemmin.

 

[äityli 85]

[QUOTE="Liina";30325467]Siksi kun niille ei saa nykyään pitää kuria? Esim. vielä 70-luvulla vanhemman auktoriteetti oli ehdoton ja lapsille annettiin vaihtoehdoiksi joko totella tai itkeä ja totella. Nykyään asiantuntijat suosittelevat huonosti käyttäytyvien lasten ottamista syliin (eikä tietenkään niin, että lasta pidetään väkisin sylissä...) ja puhumista lempeällä äänellä, jotta lapsi ei vain saisi traumoja.[/QUOTE]

Mä koen muutenkin että lapset olisivat muuttuneet. Mitä tulee leluihin ja leikkimiseen niin tuntuu ettei jotkut lapset osaa/viitsi keksiä/pysty keskittymään. Itse lapsena jos pääsi kylään, leikit alkoi mistä tahansa. Meiltä löytyy Barbit, Pet Shopit, leikkikeittiö, Legot ja kaikki perhanan pikkutytön unelmavempaimet ja silti lapsi ei muka keksi tekemistä edes hetkeksi??! Musta se on uskomatonta. En toki sano että kaikki olisivat tällaisia ja siksi meille kutsun saakin ne lapset jotka osaa leikkiä ja joiden kanssa on kiva olla. Enkä mä haluis joutua edes pitämään sitä kuria, musta se opetetaan kotona. Mun ei kuulu joutua vääntämään itsestäänselvistä käyttäytymisasioista naapurin kakaran kanssa. Ja sama toisin päin, aika paljon on isomman kanssa käyty käyttäytymissääntöjä läpi, jotta sen uskaltaa kylään päästää.

 

[leijona76]

Hyvä kysymys. Omieni en todellakaan anna, ovat melko kilttejä/rauhallisia. Vieraita lapsia en osaa komentaa yhtään. Varmaan pitäisi. Ja en tiedä miten komennetaan lapsi leikkimään? Ehdotin eilen montaa leikkiä, meillä on aika paljon leluja joten varmasti joku olisi keksitty, mutta tyttö tosiaan halusi vai juosta ja kiusata. Ja luulen tuon inhottavan äänensävyn ja toisille ilkeilyn olevan jopa jossain määrin kotona sallittua, eli ns. normaalia käytöstä. Minua on itseäni lapsena kiusattu ja täytyy sanoa että eilisestä vierailusta jäi jopa pieni ahdistus mahanpohjaan, käytöksessä oli sellaisia kunnon koulukiusaajan elkeitä. Enkä usko kummankaan lapsen tytöstä kovasti tykänneen. Pitäisi kai vaan kerätä itsensä ja pystyä sanomaan ettei ole meille tervetullut

Kyllä se emännän on kuri pidettävä kotonaan jos kylässä on vieras lapsi. Itse istutan aloilleen miettimään mitä rupeavat leikkimään jos täälä joku pöllöilee vaan ympäriinsä. Samallai toivon että minun lapselleni pidetään kuria kylässä jos on tarve. Yleensä se osaa olla ja kotona jo opetettu käytöstavat. Niitäkin lapsia valitettavsti on jotka eivät osaa keskittyä mihinkään leikkiin pojan kanssa vaan mennään sinnetänne kokoajan ja pidetään sellasta toilailua. ja sama jos käydään kylässä, poika leikkii vaikka legoilla ja perheen lapset ei asetu mihinkään leikkiin.

 

[Vierass]

Lapset vaativat sen, että joka paikassa pidetään paikan omista säännöistä kiinni. Mistä sitä tietää, jos kotona on liiankin tiukka kuri ja siksi vieraspaikassa pistetään ranttaliksi, kun kotona ei saa. Lapset on sen verran fiksuja, että ne hoksaavat äkkiä, jos sääntöjä ei ole tai niiden noudattamisesta ei pidetä kiinni. Lapsi saattaa jopa pitää häiritsevää juoksemistaan leikkinä, jolla saa aikuisen huomion.