Lapsen kaveri leuhkii??

["justiina"]

POjan (8v) kaveri ruvennut nyt leuhkimaan. Tänään tuli ekan kerran puheeksi tämä. Ovat olleet vuosia hyviä kavereita, eikä ennen ollut tällaista. Siis asuvat paljon paremmin kuin me, heillä on lemmikkejä yms mitä poikani kadehtii ja kaveri leuhkii. Tuntuu tosi tylsältä lapsen puolesta

 

["justiina"]

Niin jäi hiukan kesken. Että onko teillä ollut vastaavia tilanteita ja miten olette niitä selvitelleet?

 

[***]

Se ON tylsää lapsen kannalta. Mun serkku jaksoi aina muistuttaa, että sillä on nätimmät barbit, rikkaammat vanhemmat, kauniimmat vaatteet, hienommat lomat, jopa nätimmät pikkuhousut (pitsiä oli koristeena, muistan sen yhä) ja herra ties mitä muuta. Ikävä kyllä tapa jäi päälle emmekä me ole hirveästi enää aikuisian kaveeranneet juuri tuosta syystä.

Muista itse vähän pönkittää lastasi ja vakuuta, että hän on hyvä, ihan ilman mitään hienosteluja. Ihmisen arvo ei määräydy talon neliöiden mukaan, eikä auton merkin. Statussymbolit eivät kerro mitään ihmisen onnellisuudesta.

 

["vieras"]

Miksi asiaa pitäisi sen kummemmin selvitellä? Toki omalle lapselleni selittäisin, että meitä on ihmisiä monenlaisia ja toisilla on kova tarve ylpeillä omilla tavaroillaan jne, eikä siitä kannata ottaa itseensä. sitäkin voitaisiin miettiä, miksi joku leuhkii ja miten siihen voisi suhtautua, mitä sanoa toiselle tms. En kuitenkaan tämän kaverin kanssa alkaisi asiaa selvittelemään. Ei ihan kaikkeen tarvitse aikuisten olla puuttumassa.

 

["justiina"]

siis tarkoitinkin että mitä olette lapselle tuosta sanoneet, selvitelleet pahaa mieltä sen oman lapsen kanssa. Sanoin vain että voi vaikka hiukan pitää taukoa eikä mennä huomenna sinne taas, jos kovin harmittaa. Tai saahan sitä kait sille kaverillekin sanoa että ärsyttää. Vanhemmistahan tuollainen asenne lähtee, mutta ei haluis kuitenkaan toisen hyvää kaveria moittia kovasti, tai sen vanhempia

 

["Mira"]

Mulla on vähän samanlainen ongelma. Tosin kyse on tytöistä ja ikää 5v. Omaa tytärtäni harmittaa, kun kaveri aina kehuskelee hienoilla barbeilla ja prinsessamekoilla, joita omalle tytölle ei ole varaa ostaa. Toki leluja ja mekkoja on meidänkin tytöllä, mutta tämä toinen tyttö tuntuu saavan jokaisella kauppareissulla jotain uutta ja ihanaa bling blingiä. Olen yrittänyt tyttärelleni selittää, että toisille on tärkeää että on hienoja tavaroita, mutta meidän perheessä on tärkeää, että on kivaa, rakastetaan toisiamme ja vietetään aikaa yhdessä.

Itseäni toisaalta harmittaa, kun en voi ostaa tyttärelle kaikkea sitä samaa, mutta toisaalta, kyllä lapsen täytyy oppia, ettei aina voi saada kaikkea mitä muilla on. Oikeastaan jopa ihmettelen vanhempia, jotka ostavat lapselle kaiken mitä lapsi haluaa.

 

["Vieras"]

Meillä ekaluokkalaisen kans on juteltu ettei kaikilla tarttee eikä voi olla samoja tavaroita. Jos muut menee etelänreissulle tai lappiin laskettelemaan niin se ei oo meiltä pois vaikkei me mentäskään. Eri ihmiset arvostaa eri asioita ja haluaa tehdä eri juttuja jne. Ihan kun lelut eli kaikkien ei tarttee tykätä samoista kuin muut.

 

[moekoe]

Mä olen muksulle aina sanonut, että se on sen leuhkijan mielipide. Että toiset tykkää tämän tyylisistä leluista ja taloista, me tykätään toisenlaisista.
Oon käyttäny meidän lähipiiristä esimerkkiä, muksulle rakkailla ihmisillä, on kaikilla täysin erilaisia taloja ja lemmikkejä ja autoja tai ei autoja ja on hevosia ja ei ole ja jotkut matkustaa työkseen ja jotkut ei ole käyneet koskaan missään.

 

[Rockwood]

Lapset eivät luonnostaan osaa kehuskella sellaisilla asioilla kun varallisuus, rahat, talot ym...kyllä toi kotoota opittua on(vanhempien puheita kuunnellut), juttelisin vanhempien kanssa.

 

[tsubu]

[QUOTE="Mira";28490513]Olen yrittänyt tyttärelleni selittää, että toisille on tärkeää että on hienoja tavaroita, mutta meidän perheessä on tärkeää, että on kivaa, rakastetaan toisiamme ja vietetään aikaa yhdessä.

......

Itseäni toisaalta harmittaa, kun en voi ostaa tyttärelle kaikkea sitä samaa, mutta toisaalta, kyllä lapsen täytyy oppia, ettei aina voi saada kaikkea mitä muilla on. Oikeastaan jopa ihmettelen vanhempia, jotka ostavat lapselle kaiken mitä lapsi haluaa.[/QUOTE]

Heh - meinaatko, että jos joillakin on varaa ostaa kauniita tavaroita tai komea auto, ei heidän perheessään ole rakkautta? just joo. Älä nyt ainakaan tätä opeta muksullesi vaan ennemmin se, että perheet ovat erilaisia...

 

[no mut]

Lapset eivät luonnostaan osaa kehuskella sellaisilla asioilla kun varallisuus, rahat, talot ym...kyllä toi kotoota opittua on(vanhempien puheita kuunnellut), juttelisin vanhempien kanssa.

Siis mitä? Nimenomaan lapset oppivat jossain vaiheessa tuollaisella elvistelemään ihan omin päin, tottakai. Täytyyhän laumaeläimen osata lukea arvojärjestystä. Lapsellisilla ja lapsenmielisillä ne perusteet vain ovat jotenkin kummallisia, ja typerä yhteiskunta ruokkii sitä entisestään.

Varoittaisin omaa lasta lähinnä siitä, ettei kannata uhmapäissään päättää olla koskaan haluamatta niitä asioita, joilla tympeä ystävä omaa arvoaan nostaa, vaan etäisyyttä on parempi ottaa jollain riippumattomammalla tapaa. Ja kiinnittäisin lapsenkin huomiota siihen, että ylettömänä tuollainen leuhkiminen kertoo epävarmuudentunteista. Opettaisin ehkä vertailemaan huumorilla kilpaa: ai teillä on isompi auto - no meilläpä on vanhempi lällislää, ja teidän auto on pöljänvärinen ja meidän taas kertakaikkiaan herkku... Jos kaveri ei ole ihan pössö, niin ehkä se oivaltaa jotain...