Lapsen kaveriasiaa, tarttis vinkkejä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt ei tiedä mitä tehdä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nyt ei tiedä mitä tehdä

Vieras
Ensin annan kysymyksen (tais siis useamman sellaisen); Mitä kannattais tehdä tälle asialle? Millä tavalla ottaa puheeksi? Onko siitä yleensäkään mitään apua?

Elikkä tilanne tämä: Lapsi eskarissa. Valittaa lähes päivisin, että hänellä ei ole kaveria. On surullisen oloinen kun puhuu tuosta kaveriasiasta.

Itse tiedän, että lapsella on eskarissa kaksi kaveria. Toisen kaverin kanssa on ruukannut viettää aikaa välillä myös vapaa-ajalla. Nyt on kuitenkin ilmennyt tuota kaverin puutetta lähes päivisin. Jotain skismaa on ilmeisesti ilmassa, sillä kaveri kuulema leikkii ensin tytön kanssa, mutta sitten yhtäkkiä häviääkin ja jättää yksin.

Tänään tuli juttua, että eräs kolmas tyttö oli kieltänyt meidän tyttöä leikkimästä sen 'oman' kaverin kanssa, sillä perusteella, että se 'oma' kaveri tarvitsee muitakin ystäviä kuin tämän meidän tytön.

Olen maininnut kaverinpuutteesta useaan kertaan eskarin opettajalle. Opettajan suhtautuminen on ollut, että 'katsotaan miten tästä eteenpäin on kavereita.' Mitään ei siis olla tehty asian parantamiseksi. Ryhmässsä sallitaan siis kiusaaminen, kun se tehdään hiljaa, eristämällä yksi muiden ulkopuolelle.

Tyttö on samassa ryhmässä jo toista vuotta, hyvää kaveria ei siis yksinkertaisesti löydy tuosta ryhmästä. yritetään jaksaa vielä tämä kevät, yritetään tukea tyttöä mahdollisimman paljon.

Onko kenelläkään muulla perheellä kokemusta samankaltaisesta tilanteesta? Olen ihan voimaton, kun opelle sanominen ei ole tähänkään asti auttanut yhtään. Voinko vaatia, että kouluun mentäessä tyttäreni pääsee sellaiseen luokkaan, jossa 'kaikki ovat outoja toisilleen'? (tarkoitan tietenkin, että jos jokaisella on se yksi kaveritoive, niin ok, mutta ei sillä tavalla, että taas sama ryhmä ja tyttäreni ilman kaveria...)

Tyttäreni on sosiaalisesti taitava ja todellakin ystävällinen ja kohtelias lapsi. Esim naapurustosta saanut eri-ikäisiä tyttöjä ja poikia kavereiksi helposti. Mutta tuohon pk-ryhmään meni vasta kun ryhmä oli jo tiiviisti ryhmäytynyt, eikä siis ole jostain syystä päässyt sisälle ollenkaan.

Minä en tiedä, mitä tehdä.
 
Tuttavallani on samankaltainen tilanne, etenkin kun hän on ollut 9 vuotta lasten kanssa kotona (hoitanut siis lapset kotona).

Hän ratkaisi tilanteen niin, että otti yhteyttä lasten vanhempiin, tutustui muihin äiteihin ja kertoi tilanteesta. Hän ystävystyi eskarikavereiden vanhempien kanssa ja alkoivat kyläilemään toistensa luona.

Tilanne on helpottanut.

Nyt on lapsi tokaluokalla. Toisinaan ongelmaa ilmenee, mutta yleensä tilanne hoituu vanhempien yhteistyöllä.
 
voisiko näitä eskarikavereita kutsua kylään ja sillä tavalla tutustuisivat eskarin ulkopuolella paremmin? voisiko näiden eskarikavereiden vanhempien kanssa jutella tilanteesta? kurjaahan tuo on ja toivoisikin, ettei kenenkään pitäisi olla koulumaailmassa yksin
 
Tuo kyläänkutsu on hyvä idea, mutta tyttö ei selvästi uskalla ottaa sitä riskiä että kieltäytyvät. Luulen, että tässä vajaan kahden vuoden aikana on oppinut tuntemaan ryhmäläisensä ja aavistaa, etteivät halua tulla. Tai sitten ei siksi edes halua kutsua, kun eivät ikinä päivällä leiki yhdessä.

Olen siis ehdottanut kyläänkutsua.

Nuo kaksi kaveria ovat käyneet meillä kyläilemässä ja tyttö heillä. Aiemmin leikkivät yhdessä eskarissa, mutta nyt joulunaikaan alkoi tuo valitus kaverittomuudesta lisääntymään...
 
Tyttö toi eskaristatullessaan kirjeen mukanaan. Kirjeen oli kirjoittanut se entinen kaveri. Sanoma oli tällainen: Et ole enää meidän kaveri. Ja kahden kaverin nimet alla.

Juteltiin tytön kanssa ja kävi nyt selväksi että tämä kiusaaminen on jatkunu jo pitkään. Tytöllä onkin ollut koko talven ajan vaikeampaa ja vaikeampaa mennä eskariin. Miehen kanssa päätettiin, että nyt puututaan kovalla kädellä tähän.

Niin, ja äsken mies järkkäs paikkoja ja löysi lasten reppunaulakon alta toisenkin kirjeen. sama sanoma oli siinäkin.
 
Jos ei eskarin opettaja tee asialle muuta kuin katselee ja katselee kerta toisensa jälkeen, niin ota yhteyttä hänen esimieheensä.

Kerro mitä on tapahtunut, ja kerro mitä olet eskarin opettajalle sanonut, ja mitä eskarin ope on vastannut. Kerro miten tyttäresi oireilee ja vie näytille lappu. Vaadi oikeutta lapsellesi. Vaadi tapaaminen jossa on eskarin edustaja, kiusaajat vanhempineen ja kiusattu vanhempineen.

Jaksamista! Taistele tyttäresi puolesta!
 
Kinkkinen tilanne. Varsinkin kun eskarin vaihtaminen ei ole oikein järkevää enää tässä vaiheessa Jos päiväkodissa eivät tee mitään asialle, en todellakaan keksi kuin tsempata tyttöä jaksamaan viimeiset kuukaudet ja sitten viedä aivan toiseen kouluun kuin eskariporukka menee ( vanhempainillassa voisi pokkana tiedustella, että mihinkäs kouluun on porukka ilmottautumassa), jos siis kyse suuremmasta kylästä/kaupungista, jossa useimpia kouluja on. Kyselisi niiltä pihatuttujen vanhemmilta, että veisi niiden kanssa samaan kouluun...
Mutta siis pyytäisin lto:lta uutta vasukeskusteluaikaa, jossa selvittäisin asiaa perinpohjin - tosin kuusivuotiaat tytöt alkavat olla jo niin katalia, ettei siinä ole ihan hirveästi tehtävissä, jos käytöstapoja ei kotona ole opetettu... Mutta ehkä ope voisi ohjata jonkun muun yksinäisemmän kanssa yhteisiin leikkeihin...
 

Yhteistyössä