lapsen lukemaan oppiminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kuinka oppii itsekseen?Osaamalla kirjaimet ja siitä sitten sanoja muodostamaan?Luetaanko itsekseen oppiville lapsille paljon?Oon monta kertaa ihmetellyt miten lapset oppivat itse lukemaan :headwall:
 
Lapsella suuri kiinnostus kirjaimia kohtaan (mikä toi on? Millä mun nimi alkaa? Millä sen ja tän nimi alkaa jne.), tykkää kuunnella ja luetaan paljon ja tykkää tehdä erilaisia puuhakirjoja yms.

Eihän ne lapset "itsekseen" mitään opi, mutta jos on todella kiinnostunut jostakin ja haluaa tietää ja oppia, niin kyllä ne lapset imevät itseensä suuren määrän tietoa juuri siitä kyseisestä asiasta.
 
4v5kk nuoriherra tankkasi muutaman kuukauden esim. maitopurkkeja 'koo ee vee yy tee äm aa ii tee oo mitä siinä lukee?' ja aakkoset tuo taisi oppia herra hakkaraisen aakkoskirjasta. Sitten vaan jotain naksahti paikoilleen ja lukutaito ilmaantui.
 
Ei kukaan lapsi opi itsekseen mitään. Hän saattaa kysellä mutta hänelle vastaa joku ja näin hän oppii kirjaimet, joku ostaa ne puuhakirjat tai cdromput...

Nykyään lapset saavat enemmän virikkeitä, ja siitä johtuu että oppivat aikaisemmin. Mutta sillä ei olemitään väliä, milloin se tapahtuu. Koska kaikki normaalit ihmiset oppivat lukemaan, kun heille opettaa. Ja se opettaminen on juuri sitä samaa, mitä ennen koulun alkua lukemaan oppineet ovat äitiensä mukaan oppineet "itsekseen". eli äiti vastaa kysymyksiin tai kirjoittaa lapsensa kanssa sanoja tai ostaa lapsille puuhakirjoja, jotka vastaavat koulun oppikirjoja.
 
Mulla poika oppi lukeen reilu 5 vuotiaana.
Hurja kiinnostus oli kirjaimia kohtaan jo 4 vuotiaasta saakka.
Tahtoi usien leikkiä kirjainpalikoilla, niistä tehtiin yhdessä sanoja.
Hetkeksi kirjaimet ja innostus laantuivat kokonaan, kunnes yhtäkkiä huomattiin että kaverihan osaa lukea. Ensin hitaasti, mut nyt jo ihan sujuvasti.
Voisin kyllä sanoa, että itsekseen oppi, vaikka se ei kuulemma ole mahdollista...
 
Meillä nyt 6-vuotias alkoi lukea vähän ennen eskarin alkua. Kirjaimet olen kysyttäessä kertonut, emme tehneet yhdessä sanoja tms.
Eräänä päivänä tyttö tuli lukemaan minulle Nalle Puhia. Luulin lukevan "leikillään" ts.keksivän tarinaa itse, mutta lukikin ihan oikeaoppisesti.
 
Eka tyttö oppi ekalla luokalla lukemaan, toinen tyttö 4-vuotiaana, kolmas tyttö 5-vuotiaana ja poika nyt syksyllä ekalla luokalla. Eli hyvin on yksilöllistä tuo lukemaan oppiminen.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.10.2006 klo 18:45 Kata kirjoitti:
Mulla poika oppi lukeen reilu 5 vuotiaana.
Hurja kiinnostus oli kirjaimia kohtaan jo 4 vuotiaasta saakka.
Tahtoi usien leikkiä kirjainpalikoilla, niistä tehtiin yhdessä sanoja.
Hetkeksi kirjaimet ja innostus laantuivat kokonaan, kunnes yhtäkkiä huomattiin että kaverihan osaa lukea. Ensin hitaasti, mut nyt jo ihan sujuvasti.
Voisin kyllä sanoa, että itsekseen oppi, vaikka se ei kuulemma ole mahdollista...

Mitäs muuta olet kuin opettanut lapsesi lukemaan? Juuri tuo on lukemaan opettamista.

juuri samalla tapaa opettaja koulussa opettaa. Ensin opitaan kirjaimet ja äänteet, ja sitten niistä tehdään sanoja tai luetaan.

ei kukaan itsekseen opi, ilman että joku vastaa kysymyksii (=opettaa kirjaimet).
 
Meillä lapset ovat oppineet varsinaisen lukemisen itsekseen. Kirjaimet olivat olleet kiinnostuksen kohteena jo 2-3 vuotiaana kaikilla neljällä, ja ne heille opetettiin äänteinä. Sitten oppivat jokainen omaa tahtiaan ensin kirjoittamaan ja sen jälkeen lukemaan. Esikko 4v11kk, toinen 5v3kk, kolmas 5v6kk ja neljäs 4v.11kk iässä lukivat vierasta tekstiä. sitä ennen kirjoittivat sanoja ja tietty tunnistivat tuttuja sanoja tekstistä. Minusta olisi ollut tyhmää estää ehitä oppimasta silloin kun se kävi aivan itsekseen!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.10.2006 klo 18:45 Kata kirjoitti:
Mulla poika oppi lukeen reilu 5 vuotiaana.
Hurja kiinnostus oli kirjaimia kohtaan jo 4 vuotiaasta saakka.
Tahtoi usien leikkiä kirjainpalikoilla, niistä tehtiin yhdessä sanoja.
Hetkeksi kirjaimet ja innostus laantuivat kokonaan, kunnes yhtäkkiä huomattiin että kaverihan osaa lukea. Ensin hitaasti, mut nyt jo ihan sujuvasti.
Voisin kyllä sanoa, että itsekseen oppi, vaikka se ei kuulemma ole mahdollista...

Samoin täällä. Ja näille "pilkunviilaajille" sanon, ettei meillä sen kummemmin opetettu pojalle asiaa (paitsi noita kirjaimia, että miltä ne näyttää), vaan kyllä aina sanon että itsekseen alkoi lukemaan.
 
Meidä esikoinen oli ihan pienestä asti tosi kiinnostunut kirjaimista, ne piti sanoa joka kerta erikseen kun kirjaa luettiin. Ja moneen kertaan. Siis ensin katsottiin kuvat ja sitten vielä kirjaimetkin. Tulipa opittua ne samalla. Ja miksei olisi niitä opeteltu kun kerran into oli kova, oppimishalu valtava ja koko asia lapsesta lähtöisin. Ei siitä varmasti haittaakaan ole ollut.
Oman nimen oppi kirjoittamaan 3v ja tosi nopeasti muitakin sanoja ja lukea osasi 4,5v. Nyt pikkusisko (4v) käy isosiskon (7) koulua (ollut jo pitkään suosituin leikki kaveripiirissä) ja osaa jo aika hyvin ja siististi kirjoittaa. Varmaan lukeekin ennen eskaria. Saa sitten nähdä miten käy kuopuksen.
 
Meillä esikoinen oppi lukemaan eskarikeväänä.

Kuopus oppi lukemaan syksyllä, kun esikoinen oli ekaluokalla eli esikoisen lukemaan oppiminen varmaan edesauttoi kuopuksenkin intoa oppia. Hän oli silloin 4v3kk ikäinen ja huomattiin asia täysin yllättäin, joten ei tarkkaa tietoa, milloin oli taidon oppinut. On nyt itse eskarilainen, täytti pari viikkoa sitten 6 v, ja lukee kuulemma eskarissa satuja ääneen muille eskarilaisille. Tykkää kirjoista tosi paljon ja lukee kotonakin jatkuvasti ja pitkiä aikoja. Esikoista taas kiinnostaa enemmän toiminnalliset puuhat. Tosin sarjakuvista hänkin tykkää.
 
Meillä oppi kirjaimet 2v aina kyseli mikä toi? mikä toi? kun selaili puhelinluetteloa, ainoat kirjaimet mitä ei silloin oppinut olivat Å ja W kun kyseessä oli yritysluettelo missä ei ollut yrityksiä noilla kirjaimilla. Kirjastosta lainasin kirjan "kuinka opetan pienen lapseni lukemaan" ja tein sanalaput ja niin poika oppi lukemaan 4v. Siinä ei tavata ollenkaan vaan näytetään sanalappuja tietyn systeemin mukaan. Herätti hilpeyttä kun lapsi kaupassa luki kassalla että avaa kassi ole hyvä, siinä riitti kassaneideillä ihmettelemistä.
 
Meidän esikoinen on tunnistanut ja osoittanut numerot 1-10 jo 1v 11kk vuotiaana. Aakkoset osannut 2v 5 kk iässä, sanoo nyt 2v 9 kk iässä vieraasta tekstistä 80% varmuudella kaikki sanat alle 7 kirjainta.
,kysyttäessä. Ihan itsekseen on ollut kiinnostunut kirjaimista heti puhumaan opittuaan. Nyt menossa hurjaa oppimisen halu numeroiden maailmaan. Mielestäni kannattaisi lopettaa "kakan" jauhaminen tasapäistämisen ihanuudesta jos yksilöt vain ovat erilaisia oppimaan asioita! :p
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.10.2006 klo 00:42 ruusunmerkki kirjoitti:
Meidän esikoinen on tunnistanut ja osoittanut numerot 1-10 jo 1v 11kk vuotiaana. Aakkoset osannut 2v 5 kk iässä, sanoo nyt 2v 9 kk iässä vieraasta tekstistä 80% varmuudella kaikki sanat alle 7 kirjainta.
,kysyttäessä. Ihan itsekseen on ollut kiinnostunut kirjaimista heti puhumaan opittuaan. Nyt menossa hurjaa oppimisen halu numeroiden maailmaan. Mielestäni kannattaisi lopettaa "kakan" jauhaminen tasapäistämisen ihanuudesta jos yksilöt vain ovat erilaisia oppimaan asioita! :p

? en ymmärtänyt tuota tasapäistämistä. kuka siitä on jauhanut?

Ja monestikaan 1-vuotiaille ei numeroita tai kirjaimia vielä hoksata kertoa, eihän sitä tiedä vaikka kaikki oppisivat, jos vanhemmat kertoisivat. Itse olin töissä äitiyslomasta alkaen. en kuluttanut lapsen kanssa yhteistä aikaa kirjaimiin vain sylittelyyn. Perhepäivähoidodssa olivat vaan ulkona ym. normaalit jutut. leikit ym. En edes opettanut tai kertonut kirjaimista siis enne kuin isompana.

sinä olet ilmeisesti lapsen kanssa kotona ja harrastatte tällaisia asioita. Tottakai oppii.
 

Yhteistyössä