Lapsen on lopetettava puistotoiminta, ei osaa kuulemma käyttäytyä

[ap.]

[QUOTE="mamma";28439403]Niin ja se vielä jäi kertomatta että lapsi on kyllä kotona ihan rauhallinen kun saa tehdä omia juttujaan. TV:n edessä istuu mielellään ja katsoo mieliohjelmiaan. Kuuntelee myös jos kirjaa luetaan ja osallistuu tarinan kertomiseen.
Ongelmaa tulee isossa lapsiryhmässä kun on liikaa hälinää, keskittyminen on silloin tasolla 0 ja alkaa häiriökäyttäytyminen. Myös tilaisuudet missä on paljon ihmisiä kuten messut tai ulkoilmatapahtumat on hankalia. Lapsi ei pysty ottamaan käskyjä vastaan, ei yksinkertaisesti pysty keskittymään niin paljon että kuulisi mitä sanotaan.
Ollaan sitten vältetty tällaisia tilaisuuksia toistaiseksi, kunnes vähän kasvaa.[/QUOTE]

Meillä vähän sama ongelma isoilla tapahtumilla. Messut ihan mahdoton ajatus. Kun villiintyy tarpeeksi, en saa lapseen edes katsekontaktia ja tuntuu, ettei lapsi edes kuule mitä yritän sanoa. Otan lapsesta kiinni, menen istumaan, mutta lapsi ei edes katso, rimpuilee, huutaa ja se mitä sanon, sillä ei tunnu olevan lapselle mitään merkitystä, kun tarpeeksi villiintyy. Näin tosin saattaa tapahtua ihan vain lähikaupassakin, jonka vuoksi emme voi esimerkiksi ilman rattaita kauppaan lähteä vaan laitan lapsen huutamaan viimeistään puolessa välissä rattaisiin, koska koko touhu menee riehumiseksi.

Meillä saattaa katsoa vaikka muumit loppuun asti ihan hiljaa, mutta kirjoihin ei jaksa paria minuuttia kauempaa keskittyä.

 

["hoplaa"]

Eihän sun ole harjoittelupäivinä pakko rampata kotiin ja takaisin. Lenkkarit jalkaan ja kävelemään siksi aikaa, kun lapsi puistoilee. Tai otat fillarin mukaan ja ajelet sillä. Ei sun sitä monta kertaa tarvitse tehdä, että näet, miten käy.

 

["mamma"]

Eli teillä on siis ihan normaalissa päiväkodissa, mutta avustaja vain apuna? Katsoin päiväkotimme tiedot ja meillä on näemmä tuolla erityispäivähoitoa vaativille ryhmä. "Integroitu erityisryhmä puhehäiriöisille lapsille ja lapsille, joilla on kehityksen erityisvaikeuksia." Joten on tainnut sattumalta sitten valittua sopiva päiväkoti, jos jotain tulee eteen.

Juu, tulisi 3 vuotta täyteen syksyllä sitä "normaalia päiväkotia". Nyt ensi elokuusta lähtien on järjestynyt paikka integroidussa ryhmässä eri päiväkodissa. Ryhmä on pienempi ja aikusia enemmän. Koemme sen lottovoitoksi että lapsi pääsee sinne. En kyllä tiedä yhtään minkälaisia tapauksia ne muut integroidut lapset on, eikä sitä tietoa tietenkään vanhemmille kerrotakaan. Kuitenkin yli puolet ryhmästä on aivan "tavallisia" lapsia.

 

[ap.]

[QUOTE="hoplaa";28439508]Eihän sun ole harjoittelupäivinä pakko rampata kotiin ja takaisin. Lenkkarit jalkaan ja kävelemään siksi aikaa, kun lapsi puistoilee. Tai otat fillarin mukaan ja ajelet sillä. Ei sun sitä monta kertaa tarvitse tehdä, että näet, miten käy. [/QUOTE]

No, olen raskaana ja riskinä ennenaikainen synnytys. En siis kovin isoja lenkkejä uskalla lähteä tekemään. Olisihan se ihana lähteä vaikka kunnon juoksulenkille sillä aikaa, mutta ei nyt ole tässä tilassa ihan mahdollista En ole niitä onnekkaita, jotka voivat maratoninkin viimeisillään juosta.

 

["mamma"]

Meillä vähän sama ongelma isoilla tapahtumilla. Messut ihan mahdoton ajatus. Kun villiintyy tarpeeksi, en saa lapseen edes katsekontaktia ja tuntuu, ettei lapsi edes kuule mitä yritän sanoa. Otan lapsesta kiinni, menen istumaan, mutta lapsi ei edes katso, rimpuilee, huutaa ja se mitä sanon, sillä ei tunnu olevan lapselle mitään merkitystä, kun tarpeeksi villiintyy. Näin tosin saattaa tapahtua ihan vain lähikaupassakin, jonka vuoksi emme voi esimerkiksi ilman rattaita kauppaan lähteä vaan laitan lapsen huutamaan viimeistään puolessa välissä rattaisiin, koska koko touhu menee riehumiseksi.

Meillä saattaa katsoa vaikka muumit loppuun asti ihan hiljaa, mutta kirjoihin ei jaksa paria minuuttia kauempaa keskittyä.

Kuulostaa kovin tutulta.
Puheterapeutti on ottanut muutaman yksinkertaisen viittoman käyttöön ja sitä käyttää nyt päiväkodin henkilökunta ja me kotona. Tärkein on "katso silmiin" mutta myös "kuuntele" ja "seis" ovat kullanarvoisia kun lapsella ei mene mikään perille. Kannattaa neuvolassa kysyä josko alkaisivat tutkimaan asiaa. Päiväkodinkin kautta se tietty tapahtuu kun huomaavat että käytös ei ole aivan sellaista kuin pitäisi.

Lapsen kassa voi todella olla raskasta liikkua yleisillä paikoilla. Itse olen ottanut käyttöön sen että kerron etukäteen miten esim. siellä kaupassa käyytäydytään ja että mennään heti kotiin ellei toimita niin kuin on sovittu.
Muutaman kerran kun otin pojan kantoon keskellä kauppaa ja kannoin autoon ei muuta tarvittu, muistaa kyllä että todellakin kauppareissu jää kesken jos ei tottele. Jotenkin tärkeää tuntuu olevan se että asiat tapahtuu tietyssä järjestyksessä. Eli sen jälkeen kun on tavarat kerätty koriin tai kärryyn pitää mennä kassalle ja nostaa tavarat hihnalle ja sen jälkeen voi mennä odottamaan niitä sinne hihnan toiseen päähän. Jos tämä ei toteudukkaan on se jotenkin kova rangaistus. Mutta on siis oppinut jotenkuten käyttäytymään kaupassa. Tosin pojan kanssa yhdessä tehdyt kauppareissut on suunniteltu lyhyiksi harjoitteluiksi, eikä tietenkään ruuhka-aikaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="pii";28439152]kyllä sen kasvatuksen pitää lähteä kotoa käsin eikä odottaa, että siellä päiväkodissa kasvatetaan!

"Eikö varhaiskasvatus, jota päiväkoti nimenomaan ole, ole tuota varten? Eli myös kasvattavat lasta, opettavat käyttäytymään. Eivätkä sitten valita minulle siitä, että miksi lapsi ei osaa käyttäytyä."[/QUOTE]

Kotona on aika vaikea opettaa ja kasvattaa lasta toimimaan oikein isossa lapsiryhmässä. Ne ovat sellaisia taitoja, jotka opitaan parhaiten tekemisen ja harjoittelun kautta. Ei se vaan toimi niin, että äiti kertoo kotona, että olet sitten kiltisti siellä ryhmässä etkä potki muita, ja sitten jos tällaista epäsuotavaa käytöstä tulee, torutaan äitiä, että et ole tarpeeksi pontevasti iskostanut lapsesi päähän sääntöjä.

Tsemppiä ap, minäkin ehdottaisin, että viet lapsen johonkin isoon ryhmään leikkimään siten, että voit itse vähän tarkkailla tilannetta sivummalta ja puuttua huoneen käytökseen heti. Mutta älä sitä päiväkotia murehdi, ei sieltä mitään lyhyemmän päivän pitämistä ehdotella, vaan jos lapsi oikeasti käyttäytyy ihan mahdottomasti, käytöksen syitä aletaan selvitellä ja tarvittaessa hankitaan tukitoimia (esim. avustaja).

 

[voi jumaaaaa]

Ellen paremmin tietäisi niin voisin kuvitella sinun olevan mieheni exä. Hänen lapsensahan ei tee mitään pahaa, ei koskaan, ei ikinä. Kaikki jotka jotain muuta kehtaavat väittää ovat pöllöjä ja tyhmiä idiootteja. Lapset sitten kiroilevat (ikää 3 ja 6 vuotta), hakkaavat, potkivat, kiusaavat jne jne ihan kaikkia! Eivät osaa käyttäytyä ja vetävät äitiään kuin pässiä narussa... Voi yhden jos toisenkin kerran.
Itketkö kun/jos saat palautetta päiväkodissa että sinun pikkupikkumussukka on sylkenyt muiden lasten päälle ja joutunut siitä hyvästä poistumaan leikeistä ja jatkamaan leikkejä yksin? Entäs kun lapsesi on lyönyt jotain toista lasta ja päiväkodin tädit selvittävät asiaa ja vielä lyödyn lapsen vanhempikin selvittää asiaa kanssasi? Eihän lapsi osaa, kun ei, kyllä hän tietää että se on väärin ja on uhmaikä ja ja ja... Parahdatko sinä itkuun? Kun ei se lapsi osaa, kun ei sitä ole kasvatettu, päiväkodin syy, yhteiskunnan syy, kaikkien muiden syy. Menes käymään hei vessassa, tai missä nyt vaan missä se peili sattuu olemaan, juu, siellä se syyllinen on!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28439191]No en tiedä mitä tekisin sillä välin. Ei ole edes penkkejä tai mitään oleskelupaikkaa, missä voisin vain istua ulkona. On siis asuntoalue, enkä kenenkään pihalle voi mennä istumaan. Emme asu kaupungin keskustassa, jossa voisi sillä välin käydä vaikka ostoksilla. En myöskään asu ihan leikkipaikan vieressä, joten joutuisin käytännössä kävelemään kotiin ja samantien takaisin. Matkaa menee siis 15 min per suunta puistoon. Siksi myös ajattelin koko toiminnan lopettamista, koska en ehtisi kun käymään kaupassa ja samantien takaisin. Tai vastaavasti kotiin ja melkein heti lähtö takaisin. Tuntuisi vähän tyhmältä. Lähden mieluummin lapsen kanssa sitten jonnekin muualle ja menen mukaan.[/QUOTE]

Itse olen käynyt kääntymässä joko kaupassa tai kotona. Ei se alkutotuttelu kauaa vie. Päivä päivältä voi lisätä sitä aikaa.

Meillä on ollut kolme puistolasta.

 

["xxx"]

voi kiitos, jos kuulostaan provolle. Vähän erikoinen tuo viimeinen lauseesi. Minähän nimenomaan sanoin, että tiedän lapsen olevan hankala ja ymmärrän täysin, jos eivät lasta sinne halua. Enkö saa silti pettymystäni ilmaista, kun ajattelin että tämähän on sopiva lapselle? Tosiaan opiskelen tälläkin hetkellä ja lapsen kanssa se on välillä vähän haastavaa. Siksi olin iloinen tälläisestä lyhyestä "hoito"päivästä, jota emme näemmä voikaan sitten käyttää.

Ja tosiaan mainitsin myös, että nimenomaan kysyin tuosta päiväkodin toiminnasta, että kasvattavatko tosiaan minun kanssani vai olettavatko, että kasvatan vain kotona ja sanovat sitten minulle, että kasvata paremmin tai lapsesi ei voi jäädä tänne, kuten esimerkiksi tuossa puistotoiminnassa (edelleenkin ymmärrän täysin ettei puistotädeillä oli resursseja tälläiseen). Tottakai haluan kuulla miten lapseni on käyttäytynyt enkä elää siinä uskossa, että olisi enkeli (ihmettelisin jos olisi, koska ei ole kotonakaan). Ihmettelin vain tuota, että oli käyttäytynyt huonosti, koska on aina käyttäytynyt hyvin nimenomaan muiden lasten seurassa, koska viihtyy.

Ja tosiaan jos lapsella ilmenisi liikaa vilkkautta, mahdollisesti jopa adhd:ta (en ala uhmaikäistä vielä diagnisoimaan,ainakaan itse), joutuisiko lapsi siirtymään päiväkotiin jossa tälläisiä tapauksia osattaisiin käsitellä vai saako lapsi mahdollisesti avustajan? En ole ikinä kuullut erityispäiväkodeista. Olisi myös sääli, jos joutuisi lähipäiväkodista pois ja lapsi pitäisi viemään bussilla puolen tunnin matkan päähän hoitoon.

En myöskään jaksaisi pettyä siihen, että olen suunnitellut opiskelevani ja jos päiväkodista sitten aletaan toivoa, että lopettaisin kokonaan lapsen hoidon, kun kiusaa muita. Tätä halusin lähinnä selvittää, että miten päiväkodissa kasvatetaan vähän hankalampia tapauksia.

Minusta taas aloituksen perusteella kuulosti sille, että kyseessä on äiti, jonka mielestä tätit eivät vain omaa laiskuuttaan jaksa. Vaikka siinä on ihan taatusti muut syyt kuin se, että se on epämiellyttävää hommaa käskeä uhmista taustalla.

Yhden tai kahden kerran perusteella ei tietysti aleta lasta leimaamaan. Mutta kyllä päiväkodissa joutuu keskustelemaan siitä, mitä voitaisiin tehdä, jotta kaikilla olisi mukavaa pk:ssa, eikä yksi terrorisoisi koko ryhmää. Pk:sta ketään ei voida pois potkia, mutta tietysti jossain vaiheessa voi joutua tai päästä niihin integroituihin ryhmiin, jos sellaiselle tarvetta ilmenee.

Ja yhä edelleenkin minusta äiti kuulostaa vähän laiskalle, kun ei voi pitää lyhyempiä kertoja (istuskelee sitten itse kirjan kanssa syrjemmällä, jos ei raskauden takia voi vaikkapa lenkkeillä) tai halua kuljettaa erikoispäiväkotiin pidemmän matkan päähän (erikoispäiväkoteja ei ole, erikoisryhmiä sen sijaan on), vaikka se olisi lapsen parhaaksi.

Millä tapaa lasta opetetaan, kun hän satuttaa vaikkapa äitiä tai leikkikaveria hiekkalaatikolla niin, että kaveri joutuu lähtemään? Kovakalloisemmalle tapaukselle ei riitä pelkkä selitys, pitää olla seuraamuskin. Jos lapsi heittää hiekkaa toisen naamalle kiellätkö ja poistatko vai annatko lapsen kiellon jälkeen jatkaa touhujaan? Pyytääkö anteeksi satuttamaltaan? Ehkäpä jos toinen joutuu poistumaan, olisi syytä myös "kiusaajan" (eihän hän varmaan tahallaan kiusaa, mutta seuraus on sama toisen kannalta) poistua?

Itselläni on kaveri, jonka lapsi terrorisoi välillä omaani. Jos päättää haluta omistella keinun ja omani menee siihen vaikkapa sillä aikaa kun toinen laskee liukumäkeä tulee lapsi eteen seisomaan niin, ettei omani voi keinua. Ja aina kun omani yrittää mennä siihen keinuun, lähtee juoksemaan omista hommistaan niin, ettei toinen pääse. Äiti kieltää (jos kieltää), mutta ei millään tapaa pidä lastaan pois siitä keinulta/sen edestä, niin että toinenkin saisi vuorollaan keinua. Ethän sinä mahdollista vastaavaa käytöstä itse? Jolloin kyse ei ole mistään adhd-ongelmasta, vaan äidin oman käytöksen aikaansaamasta ongelmasta.

 

["mamma"]

Ellen paremmin tietäisi niin voisin kuvitella sinun olevan mieheni exä. Hänen lapsensahan ei tee mitään pahaa, ei koskaan, ei ikinä. Kaikki jotka jotain muuta kehtaavat väittää ovat pöllöjä ja tyhmiä idiootteja. Lapset sitten kiroilevat (ikää 3 ja 6 vuotta), hakkaavat, potkivat, kiusaavat jne jne ihan kaikkia! Eivät osaa käyttäytyä ja vetävät äitiään kuin pässiä narussa... Voi yhden jos toisenkin kerran.
Itketkö kun/jos saat palautetta päiväkodissa että sinun pikkupikkumussukka on sylkenyt muiden lasten päälle ja joutunut siitä hyvästä poistumaan leikeistä ja jatkamaan leikkejä yksin? Entäs kun lapsesi on lyönyt jotain toista lasta ja päiväkodin tädit selvittävät asiaa ja vielä lyödyn lapsen vanhempikin selvittää asiaa kanssasi? Eihän lapsi osaa, kun ei, kyllä hän tietää että se on väärin ja on uhmaikä ja ja ja... Parahdatko sinä itkuun? Kun ei se lapsi osaa, kun ei sitä ole kasvatettu, päiväkodin syy, yhteiskunnan syy, kaikkien muiden syy. Menes käymään hei vessassa, tai missä nyt vaan missä se peili sattuu olemaan, juu, siellä se syyllinen on!

En nyt ole ap mutta haluan sanoa että tuo ap:n kuvailema käytös muistuttaa kyllä tarkkavaisuushäiriöisen lapsen käytöstä. Silloin pitää ottaa aivan muut kenot käyttöön.
Tarkkaavaisuushäiriö on periytyvä ominaisuus ja nämä lapset eivät kykene keskittymään, sen takia oppiminen on haasteellista. Tyhmiä lapset eivät ole mutta saattavat antaa sellaisen vaikutelman kun käytös on huonoa. Saattavat myös vaikuttaa huonosti kasvatetuilta.
Itse kasvatan vähän turhankin kovalla kädellä. Lapsi on saanut luunappia ja hiuksista on otettu kiinni kun mikään sanallinen viesti tai viittoma ei mene perille. Ainut mikä rekisteröidään on fyysinen kontakti. Paikalta on poistettu ja sehän onkin se pahin rangaistus kun joutuu yksin olemaan. Sitä ei tarvii kauaa toteuttaa niin johan alkaa kuuntelemaan.

Halusin vaan sanoa että kovatkaan otteet ja rautainen johdonmukaisuus ei saa lasta keskittymään paremmin mutta oppi saattaa mennä perille jos hetkisen malttaa keskittyä. Eli oppiminen kestää kauemmin koska keskittyminen on niin hetkittäistä. Vaikka vanhempi olisi miten hyvä kasvattaja ei tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi opi yhtään sen nopeammin asioita, omaan tahtiin mennään.

 

[Onnea matkaan]

Aika kova rasti kuvaillun kaltaiselle lapselle aloittaa päivähoito ja saada pieni sisarus samaan aikaan.

 

[ap.]

[QUOTE="mamma";28439578]Kuulostaa kovin tutulta.
Puheterapeutti on ottanut muutaman yksinkertaisen viittoman käyttöön ja sitä käyttää nyt päiväkodin henkilökunta ja me kotona. Tärkein on "katso silmiin" mutta myös "kuuntele" ja "seis" ovat kullanarvoisia kun lapsella ei mene mikään perille. Kannattaa neuvolassa kysyä josko alkaisivat tutkimaan asiaa. Päiväkodinkin kautta se tietty tapahtuu kun huomaavat että käytös ei ole aivan sellaista kuin pitäisi.

Lapsen kassa voi todella olla raskasta liikkua yleisillä paikoilla. Itse olen ottanut käyttöön sen että kerron etukäteen miten esim. siellä kaupassa käyytäydytään ja että mennään heti kotiin ellei toimita niin kuin on sovittu.
Muutaman kerran kun otin pojan kantoon keskellä kauppaa ja kannoin autoon ei muuta tarvittu, muistaa kyllä että todellakin kauppareissu jää kesken jos ei tottele. Jotenkin tärkeää tuntuu olevan se että asiat tapahtuu tietyssä järjestyksessä. Eli sen jälkeen kun on tavarat kerätty koriin tai kärryyn pitää mennä kassalle ja nostaa tavarat hihnalle ja sen jälkeen voi mennä odottamaan niitä sinne hihnan toiseen päähän. Jos tämä ei toteudukkaan on se jotenkin kova rangaistus. Mutta on siis oppinut jotenkuten käyttäytymään kaupassa. Tosin pojan kanssa yhdessä tehdyt kauppareissut on suunniteltu lyhyiksi harjoitteluiksi, eikä tietenkään ruuhka-aikaan.[/QUOTE]

kiitos noista. Olen kyllä pyrkinyt tähän silmiin katsomiseen, kun yritän saada lapsen ymmärtämään. Joskus meillä sujuu hyvin ja lapsi itse ilmoittaa, että pitää nyt äidin kädestä kiinni ettei jää auton alle. Tuo kaupasta heti poistuminen olisi varmasti toimiva. Pitäisi vaan saada itse jaksettua se tehdä, koska ostokset kuitenkin jossain vaiheessa tehtävä. Tuntuu turhauttavalta mennä kauppaan, ja olla ostamatta mitään ja joutuu sitten uudestaan lähtemään.

Olen nyt tehnyt niin, että käyn kaupassa illalla kun mies on kotona ja kerron lapselle, ettei hän voi tulla mukaan, koska ei osaa käyttäytyä kaupassa. Lapsi usein sanoo, että on kiltisti ja haluaa mukaan, mutta kerron, että hän oli viimeksi tuhmasti, juoksi karkuun, heitteli hedelmiä tms., että lapsi ymmärtäisi, että miksi. Meillä siis rangaistuksena ettei pääse sinne kauppaan. Joskus taas sanon, että pääsee mukaan, jos on kiltisti ja rattaiden kanssa voi välillä sujuakin hyvin. Olen siis tällä yrittänyt, että lapsi ymmärtää, että äiti ei voi häntä mukaan kauppaan ottaa jos riehuu tai esimerkiksi uimaan ei voida mennä jos ei ole kunnolla. "tyhjä" kauppareissu tuntuisi vaan niin älyttömältä. JOskus olen lapsen kantanut kainalossa kassalle ja siinä on sitten rimpuillut ja huutanut ja ollaan lähdetty, enkä ole tehnyt ostoksia sitten loppuun, vain välttämättömimmät.

Tosiaan tuollainen "harjoitusreissu", jolloin tarkoituksena ei ole ostaa mitään, voisi olla ihan sopiva. Meillä oikeastaan oli tuollaisia harjoitusreissuja, käytiin kävelyllä samalla. Lapsi jaksoi niitä pari keltaa kiltisti, mutta oli sitten pakko turvautua taas rattaisiin, kun koko homma alkoi taas mennä riehumiseksi ja siihen, että tosiaan kannoin lapsen kainalossa kotiin ja oli koko ajan juoksemassa autotielle tai kaupassa karkuun. Ei tosin lähdetty kaupasta samantien kotiin vaan tehtiin kyllä ostokset. Joskus olen lahjonutkin, että ostetaan jätskit jos käyttäytyy. Tiedän kyllä että lahjominen tai uhkailu ei ole kovin hyvä juttu. Välillä tosin toimii, välillä ei sitten yhtään.

 

["vieras"]

Kasvatus kuuluu kotiin, päiväkodissa vain tuetaan sitä. Eli joo, kyllä "valittavat" niin kerhoista, päiväkodista kuin koulustakin jos lapsi ei osaa käyttäytyä.

 

[ap.]

[QUOTE="mamma";28439698]En nyt ole ap mutta haluan sanoa että tuo ap:n kuvailema käytös muistuttaa kyllä tarkkavaisuushäiriöisen lapsen käytöstä. Silloin pitää ottaa aivan muut kenot käyttöön.
Tarkkaavaisuushäiriö on periytyvä ominaisuus ja nämä lapset eivät kykene keskittymään, sen takia oppiminen on haasteellista. Tyhmiä lapset eivät ole mutta saattavat antaa sellaisen vaikutelman kun käytös on huonoa. Saattavat myös vaikuttaa huonosti kasvatetuilta.
Itse kasvatan vähän turhankin kovalla kädellä. Lapsi on saanut luunappia ja hiuksista on otettu kiinni kun mikään sanallinen viesti tai viittoma ei mene perille. Ainut mikä rekisteröidään on fyysinen kontakti. Paikalta on poistettu ja sehän onkin se pahin rangaistus kun joutuu yksin olemaan. Sitä ei tarvii kauaa toteuttaa niin johan alkaa kuuntelemaan.

Halusin vaan sanoa että kovatkaan otteet ja rautainen johdonmukaisuus ei saa lasta keskittymään paremmin mutta oppi saattaa mennä perille jos hetkisen malttaa keskittyä. Eli oppiminen kestää kauemmin koska keskittyminen on niin hetkittäistä. Vaikka vanhempi olisi miten hyvä kasvattaja ei tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi opi yhtään sen nopeammin asioita, omaan tahtiin mennään.[/QUOTE]

No meillä tosiaan on ihan lähisuvussa tarkkaavaisuushäiriötä.

 

[ap.]

Aika kova rasti kuvaillun kaltaiselle lapselle aloittaa päivähoito ja saada pieni sisarus samaan aikaan.

Ei ole tapahtumassa samaan aikaan, mutta toki lähekkäin. Muutaman kuukauden ehtii hoidossa käymään ennen sisarusta ja tarkoituksena olisi siis olla päiväkodissa pari päivää viikossa. Tosiaan puistotoimintaa harkitsin päiväkodin sijasta, mutta ei nyt onnistu. kerhotoimintaa ei edes ole lähellä ja varmaan samanlainen vastaanotto tulisi.

 

["kaffe"]

Jos piäväkoti alkaa jo kuukauden päästä, niin parin viikon kuluttuahan pitää jo alkaa sitä harjoittelemaan. Meillä ainakin toivoivat (ja vielä enemmän jos lapsella tuolllaista ongelmaa) että käydään pihalla leikkimässä useamman kerran, käydään äidin kanssa sisällä useamman kerran ja sitten ihan lyhyttä päivää pitemmän ajan.

että ottaisin päiväkotiin yhteyttä heti ja kyselisin mahdollisuuksia.

 

["mamma"]

Meillä ne harjoitusreissut on olleet sellaisia että ostetaan 1-3 tavaraa, siis nopea mutta täysipainoinen harjoittelu kuitenkin.
Lahjoa ei kannata kaupassa vaan vasta kotona, muuten alkaa vinkumaan jotakin aina kaupassa ollessa.
Johdonmukainen pitää olla. Jos lupaa että kauppareissu keskeytyy huonosta käyttäytymisestä niin sitten niin tapahtuu. Nykyään minä vaan sanon pojalle että kohta muuten mennään kotiin jos ei ole kiltisti, ihmeesti rauhoittuu.
Ja se silmiin katsominen on tärkeämpää sille lapselle, lapsen pitää katsoa silmiin silloin kun vanhempi pyytää ja samalla kuunnella mitä sanotaan.

Tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen kasvattaminen ei ole laiskan homma lainkaan. Tarkkana pitää olla kokoajan ja ei-toivottuun käytökseen on puututtava heti. Ei tulisi kuuloonkaan että antaisin pojan edes koskea kaupan tuotteisiin saatkkka sitten heitellä hedelmiä kaupassa. Tuollainen käytös lopetetaan heti tai sitten kauppareissu oli siinä.
Jos et jaksa muutamaa hukkareissua tehdä kauppaan niin varaudu siihen että et voi lapsen kanssa kauppaan sitten mennäkkään. Minäkin tein pitkään niin että menin yksin kauppaan mutta koin sen niin aikaavieväksi että halusin opettaa lapsen käyttäytymään kaupassa oikein. Menen edelleen usein kauppaan yksin enkä todellakaan mitään tunnin kauppareissuja edes lapsen kanssa kahdestaan tee. Vähän kerrallaan niin hyvä tulee.

 

["Mie"]

taitaa tosiaan olla hieman "laiska". Ei jaksa, tuntuu turhalta, ei pysty. Jos lapsi on köytöshäiriöinen, on vaan jaksettava ja yritettävä kerta toisensa jälkeen. Ei se lapsi muuten opi tai edes opi muistamaan. Jos kerran kuussa kerrot, että "äiti ei ota mukaan kauppaan, jos et osaa käyttäytyä...", niin lapsella ei ole siitä mitään konkreettista tietoa, mitä tapahtuu. Kun muutaman kerran (tai useamman kerran) tosiaan jätät ne ostokset siihen ja kannat kakaran pois kaupasta, oppii se hitaasti syyn ja seurauksen. Mutta kun ei... on niiiiinnn hankalaa ja vaikeaa ja itkukin tulee.

Kannattaa tosiaan katsoa sinne peiliin. Sieltä ne suurimmat syyt löytyvät!

 

["mamma"]

[QUOTE="Mie";28439817]taitaa tosiaan olla hieman "laiska". Ei jaksa, tuntuu turhalta, ei pysty. Jos lapsi on köytöshäiriöinen, on vaan jaksettava ja yritettävä kerta toisensa jälkeen. Ei se lapsi muuten opi tai edes opi muistamaan. Jos kerran kuussa kerrot, että "äiti ei ota mukaan kauppaan, jos et osaa käyttäytyä...", niin lapsella ei ole siitä mitään konkreettista tietoa, mitä tapahtuu. Kun muutaman kerran (tai useamman kerran) tosiaan jätät ne ostokset siihen ja kannat kakaran pois kaupasta, oppii se hitaasti syyn ja seurauksen. Mutta kun ei... on niiiiinnn hankalaa ja vaikeaa ja itkukin tulee.

Kannattaa tosiaan katsoa sinne peiliin. Sieltä ne suurimmat syyt löytyvät![/QUOTE]

Juu, kyllä olet oikeassa mutta ensin pitää ymmärtää mistä on kyse.
Kun oman pojan kohdalla alettiin puhua tarkkaavaisuushäiriöstä en oikein osannut hahmottaa mistä on kyse. Nyt kun tiedän osaan toimia oikein. Ei minulla ollut mitään kokemuksia lapsista, ei tarkkaavaisuushäiriöisistä eikä muistakaan. Luulin vaan että itse tein jotakin väärin kun kakara ei osannut mitään eikä oppinut eikä myöskään totellut. Oli helpottavaa kuulla että tarkkaavaisuushäiriö aiheutta haasteellista käyttäytymistä.
Ap sinun kannttaa nyt googlettaa ad/hd ja tosiaan ottaa yhteyttä sinne neuvolaan että saat apua asiaan. Voihan olla että sinun lapsellasi onkin aivan jotain muuta, mistä me palstamammat mitään tietäisimme? Eikö?

 

[ap.]

[QUOTE="Mie";28439817]taitaa tosiaan olla hieman "laiska". Ei jaksa, tuntuu turhalta, ei pysty. Jos lapsi on köytöshäiriöinen, on vaan jaksettava ja yritettävä kerta toisensa jälkeen. Ei se lapsi muuten opi tai edes opi muistamaan. Jos kerran kuussa kerrot, että "äiti ei ota mukaan kauppaan, jos et osaa käyttäytyä...", niin lapsella ei ole siitä mitään konkreettista tietoa, mitä tapahtuu. Kun muutaman kerran (tai useamman kerran) tosiaan jätät ne ostokset siihen ja kannat kakaran pois kaupasta, oppii se hitaasti syyn ja seurauksen. Mutta kun ei... on niiiiinnn hankalaa ja vaikeaa ja itkukin tulee.

Kannattaa tosiaan katsoa sinne peiliin. Sieltä ne suurimmat syyt löytyvät![/QUOTE]

netissä saa helposti vääränlaisen kuvan. En nyt kauheasti ehdi enään vastaamaan, kun pitäisi muutakin nyt tehdä. Kirjoitan myöhemmin. Tosiaan tuo kertominen tapahtuu ihan päivittäin, ei kerran kuukaudessa tai viikossa. Käyn kaupassa lähes päivittäin. Olemme opetelleet tätä jo paljon useammin kuin luulet ja johdonmukaisesti. Joskus menee hyvin, yleensä ei. Kerron lapselle myös hyvästä käyttäytymisestä että on ollut kiltisti ja äiti on iloinen tms. Sen verran harvoin myös menee hyvin, joten saatan jätskiäkin antaa palkkioksi. Yritän tosin välttää uhkailua ja lahjontaa. Koko ajan on oikeastaan mennyt pahemmaksi, vaikka välillä hetken sujuukin ja ehdin toivoa, mutta ei. Voi olla paha uhma, voi olla muuta. En todellakaan oleta laittavani lasta päiväkotiin kasvamaan, kasvatan itse, mutta toivon saavani sieltä rakentavaa palautetta, yhteistyötä ja sitä ettei heti olla luovuttamassa tai arvioida minua huonoksi äidiksi. Toki en voi tietää olenko väärin tehnyt. Ei aina jaksa olla suorittamassa. Välillä lapsen käyttäytymiseen väsyy vaikka miten rakastaa. Silloin tekee asiat helpoimman kautta ja jättää vaikka sen lapsen isälle kun menee kauppaan.

Ja tosiaan tuolle aiemmalle. Lapsi ehtii olla muutaman kk hoidossa ennen sisarusta. Toki lähellä, mutta toivon mukaan ehtii jotenkin sopeutua. Tosiaan harkitsin pelkkää puistotoimintaa päiväkodin sijaan, muttei nyt onnistu.