A
ap.
Vieras
[QUOTE="mamma";28439403]Niin ja se vielä jäi kertomatta että lapsi on kyllä kotona ihan rauhallinen kun saa tehdä omia juttujaan. TV:n edessä istuu mielellään ja katsoo mieliohjelmiaan. Kuuntelee myös jos kirjaa luetaan ja osallistuu tarinan kertomiseen.
Ongelmaa tulee isossa lapsiryhmässä kun on liikaa hälinää, keskittyminen on silloin tasolla 0 ja alkaa häiriökäyttäytyminen. Myös tilaisuudet missä on paljon ihmisiä kuten messut tai ulkoilmatapahtumat on hankalia. Lapsi ei pysty ottamaan käskyjä vastaan, ei yksinkertaisesti pysty keskittymään niin paljon että kuulisi mitä sanotaan.
Ollaan sitten vältetty tällaisia tilaisuuksia toistaiseksi, kunnes vähän kasvaa.[/QUOTE]
Meillä vähän sama ongelma isoilla tapahtumilla. Messut ihan mahdoton ajatus. Kun villiintyy tarpeeksi, en saa lapseen edes katsekontaktia ja tuntuu, ettei lapsi edes kuule mitä yritän sanoa. Otan lapsesta kiinni, menen istumaan, mutta lapsi ei edes katso, rimpuilee, huutaa ja se mitä sanon, sillä ei tunnu olevan lapselle mitään merkitystä, kun tarpeeksi villiintyy. Näin tosin saattaa tapahtua ihan vain lähikaupassakin, jonka vuoksi emme voi esimerkiksi ilman rattaita kauppaan lähteä vaan laitan lapsen huutamaan viimeistään puolessa välissä rattaisiin, koska koko touhu menee riehumiseksi.
Meillä saattaa katsoa vaikka muumit loppuun asti ihan hiljaa, mutta kirjoihin ei jaksa paria minuuttia kauempaa keskittyä.
Ongelmaa tulee isossa lapsiryhmässä kun on liikaa hälinää, keskittyminen on silloin tasolla 0 ja alkaa häiriökäyttäytyminen. Myös tilaisuudet missä on paljon ihmisiä kuten messut tai ulkoilmatapahtumat on hankalia. Lapsi ei pysty ottamaan käskyjä vastaan, ei yksinkertaisesti pysty keskittymään niin paljon että kuulisi mitä sanotaan.
Ollaan sitten vältetty tällaisia tilaisuuksia toistaiseksi, kunnes vähän kasvaa.[/QUOTE]
Meillä vähän sama ongelma isoilla tapahtumilla. Messut ihan mahdoton ajatus. Kun villiintyy tarpeeksi, en saa lapseen edes katsekontaktia ja tuntuu, ettei lapsi edes kuule mitä yritän sanoa. Otan lapsesta kiinni, menen istumaan, mutta lapsi ei edes katso, rimpuilee, huutaa ja se mitä sanon, sillä ei tunnu olevan lapselle mitään merkitystä, kun tarpeeksi villiintyy. Näin tosin saattaa tapahtua ihan vain lähikaupassakin, jonka vuoksi emme voi esimerkiksi ilman rattaita kauppaan lähteä vaan laitan lapsen huutamaan viimeistään puolessa välissä rattaisiin, koska koko touhu menee riehumiseksi.
Meillä saattaa katsoa vaikka muumit loppuun asti ihan hiljaa, mutta kirjoihin ei jaksa paria minuuttia kauempaa keskittyä.