Ihan puuttumatta ap:n tai appensa käytökseen voisin kuitenkin kommentoida tuota monen esille tuomaa isovanhempien oikeutta osallistua lastenlastensa elämään: Mielestäni se, että on jommankumman lapsen vanhemmista siittänyt tai synnyttänyt, ei suoraan oikeuta yhtään mihinkään.
Mun vanhemmat eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita meistä lapsistaan, eivätkä nyttemmin lapsenlapsistaan. En näin ollen koe olevani heille velkaa lasteni tärkeitä hetkiä - eivätkä ne heitä kyllä kiinnostaisikaan.
Sen sijaan naapurissamme asuu aivan ihana vanhempi rouva, joka on ollut lastemme elämässä mukana alusta asti: käynyt tapaamassa, ottanut kylään, pelannut lautapelejä, piirrellyt, opettanut lukemaan ja soittamaan pianoa... Kaikkea tätä ihan omasta aloitteestaan ja halustaan, kuin aito mummu kuunaankin. Hän on lapsillemme enemmän isovanhempi kuin mun omat vanhemmat ikinä. Hänet lapsemme haluavat synttäreilleen ja muihin juhliin, eivät oikeita isovanhempiaan. Ja se on mielestäni aivan oikein.
Aito kiinnostus lasta kohtaan näkyy kyllä, ja tulee palkituksi rakkaudella ja kiintymyksellä, vaikkei minkäänlaisia verisiteitä olisi olemassa. Mitä kukaan tekee isovanhemmilla, joille tärkeintä on oma napa? Ei mitään.