lapsen parhaan ystävän äiti kuoli?

[.... :(]

Lapseni (15-v tyttö) parhaan kaverin äiti kuoli viikko sitten. Luonamme ovat olleet aika paljon, tuntuu, ettei kaveri ole saanut mistään muualta apua kuin lapseltani (ja muutamalta muulta ystävältään).

Osaisiko kukaan neuvoa, miten voisin auttaa, sillä omalla lapsellani tuntuu olevan nyt vaikeuksia, jonka kyllä ymmärränkin. Haluaisin ehdottomasti, että lapseni kaveri saisi ihan ammattiapua..., ja kenties hieman omakin lapseni. Miten voisin toimi asiassa...?

 

["mä"]

Saanen kysyä mihin äiti menehtyi?

 

[mamatsu]

Onko lapsella isää?

 

[Non compos mentis]

Kuka on lapsen huoltaja nyt? Yläasteaikanani kaverini äiti tappoi itsensä, ei sitä apua oikein mistään tullut.

 

[aloittaja]

En tiedä perheen asioista nyt täydellisesti, mutta isä ja äiti olivat yhdessä... Todennäköisesti isäkin ihan maassa... Sydänkohtaukseen menehtyi.

 

["pulla"]

oliko kuolema jotenkin erityisen järkyttävä, vai miksi haluat ehdottomasti laittaa tytöt ammattiauttajalle? Anna tytön viettää aikaa teillä, jos se molemmista tuntuu hyvältä. Tuon ikäiselle kaverit on se tärkein tuki. Koulun kautta pääsee varmaankin koulupsykologin juttusille.

 

["miuu"]

ainakin kannattaa olla yhteydessä kouluterveydenhuoltoon. sieltä osaavat ohjata ammattilaisen puheille. myös kirkon nuorisotoimesta voivat antaa kriisiapua.

 

[suzyco]

Mä kans ajattelin ehdottaa et koulukuraattori vois auttaa tai vaikka koulu- tai nuorisopappi. Kyllä sitä apua saa kun vaan vaatii. Terveyskeskuksen omalääkärin kauttakin voi koittaa apua hakea. Ja tietysti itse jutella nuorten kanssa asiasta.

 

[LisaMarie]

Parasta apua on se, että ystävät ja kaverit suhtautuu surevaan normaalisti ja antaa hänen joko puhua tai olla puhumatta, miten hän itse haluaa.
Olin juuri viikko sitten ulkona syömässä viikkoa aiemmin leskeksi jääneen kaverin kanssa ja hän sanoi, kun erotessamme totesin, että olen kovin huono suruvalitteluissa, että parasta oli kun sai olla jonkun kanssa ja jutella ihan kaikesta keskittymättä siihen, että on juuri jänyt leskeksi. Meitä oli ulkona kolme ja meillä oli oikeasti haustaa, itkun lisäksi iltaan mahtui naurua ja tosiaan, taas kerran se tuli läheltä nähtyä, että parasta on se normaali suhtautuminen, ettei aleta eristää ja etääntyä kun toinen nyt tarvii jotain erityistä tukea.

 

[Miuski harmailee]

Mäkin ajattelisin, että kiireesti yhteys koulukuraattoriin. Vaikka et äitinsä menettänyttä tyttöä sinne saisikaan (hän todellakin tarvitsee keskusteluapua!!), niin oman tyttäresi voit ilman muuta ohjata sinne. Hän saisi tällöin helpotusta omaan tilanteeseensa olla ystävän vaikeassa tilanteessa tukena ja samantien vähän ymmärrystä siitä, mitä hän voi ottaa vastaan ja mihin asioihin hän voi ottaa kantaa. Itsekin voit yrittää tyttöjen kanssa jutella - olla aikuisena tälle nuorelle. Hän varmasti jälkeenpäin muistelee sitä hyvällä, vaikka ei nyt pystyisikään kiitollisuutta sulle näyttämään.

 

[LisaMarie]

[QUOTE="pulla";22073405]oliko kuolema jotenkin erityisen järkyttävä, vai miksi haluat ehdottomasti laittaa tytöt ammattiauttajalle? [/QUOTE]

Yhdyn tähän kysymykseen.
Ihmiset on tosiaan ettäntyny kauas luonnosta tänäpäivänä ja kuolema yritetään piitotaa aina kun mahdollista, mutta aina se jokaisen kohdalle osuu. Se on elämää ja luonnollinen reaktio siihen on masennus. Siihen ei tarvita ammattiapua. Jos läheisen mentykseen ei reagoisi, jos masennus ja suru ei tulisi, tarvittaisiin ammattiapua!