Lapsen puhe. Lapsen pelko

[ä-84]

Miten teillä ~2vuotiaat on puhellu/puhelee?

Meillä lapsi puhua pälpättää koko ajan, pääasiassa 4-5sanan lauseita. Tämäkin on varmasti yksilöllistä, sillä minulle sanottiin tänään kaksi eri asiaa; ton ikäisen pitäisi puhua pidempiä sanoja ja monipuolisemmin.. ja toinen sanoi; tuohan puhuu pitkiä juttuja ja paljon..
JA tosiaan vauvakieli on jäänyt jo muutama kk sitten taka-alalle, ja normaalia puhetta tulee taukoamatta.

Toinen asia

Onko teillä lapsilla ollut pelkoja? Meillä on nyt ja aina uusissa paikoissa varmistetaan; ei mun tarvitse pelätä. Ja usein tulee; mää pelkään täällä. mistäs moinen mahtaa johtua?

 

[...]

Mielikuvitus kehittyy ja lapsi alkaa kösittämään myös ympäröivää maailmaa. Meillä lapsi pelkää yhtä sun toista. Peloista kannattaa jutella, ei kannata väheksyä niitä tai kuitata "höpöhöpö" lausahduksella. Hyväksy lapsen pelot ja tue lasta. Ohi menevää.

 

[ä-84]

Mielikuvitus kehittyy ja lapsi alkaa kösittämään myös ympäröivää maailmaa. Meillä lapsi pelkää yhtä sun toista. Peloista kannattaa jutella, ei kannata väheksyä niitä tai kuitata "höpöhöpö" lausahduksella. Hyväksy lapsen pelot ja tue lasta. Ohi menevää.

Olen koittanutkin kysellä että mikä pelottaa, ja lohduttaa:mm,ettei täällä ole mitään pelottavaa ja äiti on sun kanssa.. Mutta hyvä,että on siis ihan normaalia!

 

[...]

Mielikuvitus kehittyy ja lapsi alkaa kösittämään myös ympäröivää maailmaa. Meillä lapsi pelkää yhtä sun toista. Peloista kannattaa jutella, ei kannata väheksyä niitä tai kuitata "höpöhöpö" lausahduksella. Hyväksy lapsen pelot ja tue lasta. Ohi menevää.

Olen koittanutkin kysellä että mikä pelottaa, ja lohduttaa:mm,ettei täällä ole mitään pelottavaa ja äiti on sun kanssa.. Mutta hyvä,että on siis ihan normaalia!

Käy lukaseen mll sivuilla on juttuja lapsen peloista.

 

[vieras]

meillä 1v10kk puhua pälättää kun papupata, lähes samantasoisesti kun 3,5v isosiskonsa (paitsi pikkuinen ei osaa sanoa R:ää).
Mitään ihmeempiä pelkoja ei oo kenelläkään lapsista ollu...ei ainakaan oo jääny mieleen, eikä tuo kuopus nbyt tällä hetkellä ainakaan mitään pelkää

 

[...]

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/lapsi_pelkaa/

 

[ä-84]

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/lapsi_pelkaa/

Kiitos!

Meillä alkoi pälpättää kanssa 1v10kk oikein urakalla..

 

[Mimoska]

Meillä esikoinen ei juuri puhunut 2-vuotisneuvolassa. Olisiko 10 sanaa osannut. Kuopus taas puhuu lauseita ja tulee erittäin hyvin ymmärretyksi myös muiden, kuin äidin taholta. Puhe tulee kyllä aikanaan, lapset ovat yksilöitä.

Meillä pelätään pimeää. Aina pitää laittaa valot päälle, muuten tulee itku.

 

[anni]

2-vuoden kieppeillä on klassinen mielikuvituksen kasvun aika, siis kaikki pelot ovat normaaleja. peloista kannattaa puhua asiallisesti ja antaa lapselle järjellinen syy olla pelkäämättä, tällä viikolla meidän 2-vuotias on pelännyt pikkukakkosen puurohirmua, pelko meni ohi kun opetin että jos joskus puurohirmun kohtaisi niin pitäisi sanoa että minä haluan syödä puuroni itse, nyt melkein naurattaa kun pikkuinen selittää muillekkin että puurohirmu tykkää puurosta niin paljon että haluaisi syödä muittenkin puurot mutta pitää sanoa että minä syön itse puuron

 

[Nipsu]

Meidän pian 3-vuotias esikoisemme puhui 2-vuotiaana melko hyvin kokonaisia lauseita ja muutenkin sanavarasto oli laaja. Mutta kuten totesitkin, erittäin yksilöllistähän se on. Esimerkiksi nyt reilun vuoden ikäisen pikkuveljen puheen uskon kehittyvän huomattavasti hitaampaa. Hänen tämänhetkinen sanavarastonsa sisältää ehkä pari kolme selkeää sanaa,kun taas isoveljellä sanoja oli samanikäisenä paljon enemmän hallussa.
Pelot ja pahat unet voivat tulla kuvioihin just parivuotiaalla, muistelen lukeneeni jostakin. Meidän esikoinen alkoi niihin aikoihin nähdä unia ja yöt muuttuivat levottomiksi. Lisäksi poika alkoi pelätä kovia ääniä, kun kerran sattui olemaan mökin pihalla, kun naapuri saapui siihen moottorikelkalla. Seuraava puoli vuotta kyseltiin jatkuvasti "mikä ääni?".

 

[RvaHoo]

Löytyisiköhän täältä saman kokeneita tai vinkkejä, kun yhtäkkiä vajaa viikko sitten meidän ulosmeno on muuttunut ihan järkyksi. Parin viikon päästä 2-vuotta täyttävä tyttömme ei millään lähtisi enää ulos, kun ennen se on ollut ihan mielitouhua. Ulkona ei ole sattunut mitään mikä olisi aiheuttanut tämän pelon.

Itku alkaa siitä kun otetaan ulkovaatteet esille. Hän itkee, että ei halua laittaa pukua päälle jne. Vaatteet saa päälle pakottaen. Varsinainen hysteerinen kohtaus alkaa, kun ulko-ovi avataan ja astutaan hissiin. Hän kirkuu ja itkee niin paljon, kun vaan pystyy, ja meinaa oksentaa, kun itkee niin paljon. Kirkumista riittää vielä ulkonakin ja hän pyrkii usein myös peittämään käsillä kasvoja.

MPR-rokotteesta oli vajaa 3vk kun tämä alkoi, en mahda mitään, kun mieleen tulee, että voiko sillä olla jotain vaikutusta, vaikka en kuitenkaan siihen usko. Hyvin on kehittynyt ikäisekseen, osaa jutella, ei käytetä enää vaippoja jne. Olen vielä hoitovapaalla hänen kanssaan kotona eli päiväkodissakaan ei ole voinut sattua mitään tms.

Alkaa vähän huolestuttamaan mistä johtuu tämä yhtäkkinen kammo. Miten tätä asiaa voisi käsitellä ja päästä sen yli?