Lapsen puolesta paha mieli

["Tintti"]

kun hänellä ei ole kavereita. Kyseessä oma 9-vuotias poikani joka on mielestäni kiltti, toiset huomioon ottava ja ihana kaikinpuolin. Ongelmana on nämä viikonloput kun ei tosiaan ole ketään kavereita ja aika tulee pitkäksi. Usein itkee kyseistä asiaa josta itselleni tulee hyvin paha mieli. Teen lapsen kanssa kaikkea mitä keksin ja ehdin mm. käydään uimassa, kirjastossa, pyöräilemässä... mutta kun kaverit olisivat niin tärkeitä. Tuntuu että lapsi on turhautunut kun yksin joutuu hommailemaan tai äidin kanssa.

 

[..-..]

En osaa neuvoa, mutta meillä hieman samaa juttu 9v pojan kanssa, koulussa menee hyvin, on kaveriporukassa välitunnilla jne. Arkisin joskus koulun jälkeen yksi tai useampi kaveri, mutta ei ole semmosta kaveria jolle voisi soittaa viikonloppuna, toisaalta viikonloput menee aika paljon harrastuksen ehdoilla, on pelejä ja turnauksia, niin ei ehdi harmitella kun ei ole kavereita. Toivon että ajankanssa kun ikää tulee lisää ja reviiri laajenee, niin tämä kaveriongelma helpottuu.

 

["vieras"]

Ei meilläkään ja poika nyt 11v. Isänsä kanssa paljon kulkee ja olen hirveän iloinen että nyt ovat "löytäneet" toisensa ja yhteisen harrastuksen eränkäynnistä. Ikätoverit olisi tärkeitä, mutta koulukaverit on niin eri aaltopituudella. Pojan luokkaan on siunaantunut tietokonepeleistä kiinnostuneita tyyppejä, joiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä kun meillä pidetään ikärajoista kiinni.

Onko teillä isä kuvioissa mukana? Tai jotain muuta mieshenkilöä? Mieskaveriakin voi kysyä sosiaalipuolelta tueksi, joka veisi poikaa juttuihin.

 

["vieras"]

Eikö lähistöllä asu samanikäisiä, koulukavereita tms. vai eikö he vaan ota poikaasi leikkeihin mukaan?

 

[Blue]

Mitä poika harrastaa? Eikö sieltä löydy ketään myöskään?

 

[vierasss]

SAma ongelma meillä kohta 10v pojan kanssa. Yritän itsee sitä helpottaa sillä, että järkkään kaveri kyläilyjä, pyydän ystävien lapsia meille ja järkään uimahallireissuja yms. mihin pyydetään kavereita mukaan. Kakka juttu joka tapauksessa. Viime vuonna synttäreille kutsuttiin luokkakavereita joita tuli 10 kutsutusta 2. Näistä pois jääneistä ilmoitti 1 ettei pääse, muilta ei tullu edes tekstaria vaikka siitä oli pyyntö kutsuissa. Tänä vuonna lapsi on pohtinu, ettei pidä synttäreitä ollenkaan. Myöskään synttärikutsuja ei pojalle tule ollenkaan.

 

[Birgitte]

Kyllä tulee kamala olo, kun tällaisia tekstejä lukee. Olisitteko te vastanneet jollain lähi paikkakunnalla aloittajan kanssa? Koittakaapa jotain kautta vaihtaa yhteystietoja jos alue täsmää niin ehkä jotkut yksinäiset ainakin löytävät toisensa.

 

[vierasss]

Mun poitsu harrastaa jalkapalloa, kavereita on tasan siellä harkoissa ei muuten. Jos niitä poika kutsuu meille niin silloin ovat sen hetken, mutta se ei kanna et tulis sellaista omineen tapahtuvaa tapaamista yhtään. Pojalla on ihan normaalit sosiaaliset taidot. Leikkiminen sujuu toisten kanssa kun sitä hieman sivusta on katsellut lasten kanssa joita siis pyytelen meille pojan kaveriksi. Joku vaan ei natsaa kun se ei ikään kuin kanna. tosi kurjaa on.

 

["Moi"]

Lapsellekaveri.fi käyppä tuolla katsomassa jos löytys kaveria paikkakunnalta. Lisäksi jos paikkakunnallasi ln facebook ryhmä esim. Lahden alueen äidit voisit liittyä sinne ja kysellä kavereita. Yks on kansalaisopiston harrastusryhmät jossa ois muita samanikäisiö