H
huolimamma
Vieras
Minulla on vaikeahoitoista epilepsiaa sairastava tytär, joka on sairastunut 13 vuotta sitten. Lääkkeitä on ollut kymmeniä eri vaihtoehtoja, mutta eivät ole tepsineet. Aivoleikkauskin on tehty, mutta sekin vain huononsi muistia. Kohtauksia on melkein päivittäin. Olen vuosien myötä niin ahdistunut ja huolissaan tytön tulevaisuudesta. En osaa elää enää omaa elämää, vaan päiväni alkaa heti herättyäni miettimällä, mitä tänään, onkohan kohtauksia, ym. Koko ajan on huoli, ettei vain satu mitään, jos joutuu olemaan hetkenkään yksin. Tytär on jo parikymppinen ja ärsyyntynyt minun ylihuolehtivaisuudestani, mutta en voi sille mitään. Kannan huolta vain lapseni tulevaisuudesta.
Onko teillä kellään samantapaisia kokemuksia tai edes neuvoja, miten pääsen tästä ahdistuksesta? Muuten olen positiivisesti ajatteleva ja toitotan lapsilleni, että asioista pitää etsiä aina se positiivinen puoli. Yritän olla vahva ja näyttää siltä vaikka rinnan ympärillä on tiukka vanne...
Onko teillä kellään samantapaisia kokemuksia tai edes neuvoja, miten pääsen tästä ahdistuksesta? Muuten olen positiivisesti ajatteleva ja toitotan lapsilleni, että asioista pitää etsiä aina se positiivinen puoli. Yritän olla vahva ja näyttää siltä vaikka rinnan ympärillä on tiukka vanne...