lapsen sukunimi

[en käsitä]

Kiitos sinulle Violet, olen nyt tyytyväinen. Olen saanut tarvitsemani perustelut, tosin vain sinulta, mutta ainakin osasit selittää asiat juuri niin kuten odotinkin.
En tiedä, onko oikean keskustelun mukaista syyttää vastapuolta siitä, ettei halua ymmärtää. Kyllä minä haluan ymmärtää, siksi kyselenkin! En ole täällä vihaisena enkä negatiivisella kannalla, yritän vain luoda jonkinlaista keskustelua asioista ja saada ihmiset ajattelemaan enemmän. No, onko se minun tehtäväni tässä maailmassa ja mikä minä olen ihmisiä patistamaan keskusteluun? Enpä kai mikään, mutta ei sattunut olemaan muuta tekemistä.
Ja Violet, pienet utelusi siitä, että onko itselläni mahdollisesti paha olo jostain, jätän totaalisesti omaan arvoonsa. Tulin tänne alunperinkin ""vain"" esittämään kysymyksiä avioliiton tärkeydestä enkä menemään sen enempää henkilökohtaisuuksiin kenenkään kanssa. Sitä paitsi, kunnollisessa keskustelussa jätetään ihmiset toissijaisiksi ja keskustellaan asioista. Kenenkään ei väittelyssä pitäisi jäädä puolustuskannalle, vaan osata perustella näkemyksensä viimeiseen saakka, jos kerran tietää oikeasti mitä mieltä on.
Täällä onneksi saa keskustelua aikaiseksi! Kiitos siitä kaikille oikeille keskustelijoille, olen erittäin innoissani. Usein jostain syystä keskustelut äityvät solvaamiseksi, mutta toisaalta, sehän on merkki siitä ettei osata perustella omia kantoja vaan hyökätään heti kun ei enää keksitä sanottavaa.
Hyvää jatkoa kaikille.

 

[!!]

""Avioliitossa rintaperilliset perivät eli lapset, jos niitä on eikä silloin vaimo peri. Lesken oikeus yhteiseen kotiin on laissa suojatta ja se ei ole omistusoikeutta!""

Puolison kuollessa leskeksi jäänyt perii puolet omaisuudesta ja toinen puoli jaetaan mahdollisten lasten kesken. Esim. jos kaksi lasta, leskelle 50% ja kummallekin lapselle 25%... Eli puoliso on perimisjärjestyksessä ensimmäisenä.

 

[???]

Eikös se kuitenkin ole niin, että puolison kuollessa eloon jäänyt puoliso saa pitää oman omaisuutensa (esim. osuutensa asunnosta), ja kuolleen puolison perii rintaperilliset! Jos lasten omistusosuus asunnosta on yli 50%, elossa olevaa äitiä/isää ei kuitenkaan voi häätää pois hänen elinaikanaan! Eli siis puoliso ei peri toista, mikäli kuolleella puolisolla on rintaperillisiä!

Avioliiton päättyessä eroon omaisuus laitetaan tasan puoliksi, ellei ole avioehtoa. Vaikka olisi avioehto, missä täysin kielletään avio-oikeus toisen omaisuuteen, se ei aina ole niin mustavalkoista. Esim. jos perheen äiti on ollut kotona vuosia ja näin mahdollistanut miehen uran ja hyvät ansiot, häneen sovelletaan kohtuullistamisperustetta eli ei jää ihan puille paljaille, vaikka kaikki omaisuus olisi miehen hankkimaa ja miehen nimissä.

Avoliiton päättyminen eroon tai toisen kuolemaan, puolisoilla ei ole MITÄÄN oikeutta toisen omaisuuteen. Erossa molemmat pitävät sen omaisuuden, mikä on virallisiin papereihin merkitty. Kuoleman sattuessa lapset perivät kuolleen puolison ja ""leski"" pitää vain oman omaisuutensa (ellei siis ole testamenttia). Jos lapset ovat ilkeitä, he voivat myydä vaikka yhteisen asunnon ja eloon jäänyt puoliso joutuu miettimään asumistaan uudestaan. Mikäli ei ole testamenttia, eikä lapsia, niin kuolleen puolison sisarukset ja sisarusten lapset perivät. Ellei ole näitäkään, omaisuus menee valtiolle. Kuulin eräältä lakimieheltä aika ikävän esimerkin ko. tapauksesta. Lapseton avopari oli ostanut talon, mistä olivat pitkään haaveilleet. Ennen muuttoa mies kuoli, eikä heillä ollut testamenttia, joten miehen sisarukset perivät hänen osuutensa talosta. Eloon jääneellä naisella ei ollut varaa ostaa avomiehensä osuutta hänen sukulaisilta, joten sukulaiset vaativat, että talo myydään, jotta he rahansa saavat (perintöveron kun joutuu maksamaan...). Näin oli pakko toimia, eikä nainen ikinä asunut päivääkään unelmatalossaan...

Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja sen vuoksi kannattaa turvata selustansa jollain virallisella tavalla, oli se sitten avioliitto tai testamentti!!!!

Ei vastannut alkuperäiseen kysymykseen, mutta halusin vain oikaista käsityksiä omaisuuden jaosta ero- ja kuolemantapauksissa....

 

[Juristi]

Ja mistähän sinä tuon laskukaavassi repäisit, hyvä ""!!""? Lainauksesi oli vähän ristiriidassa!

Mutta ihan käytännön tasolla voin hahmottaa teille maallikoille mitä eroa taloudellisesti voi olla avio- ja avoliitolla: otetaan vaikka pariskunta, jolla kaksi pientä lasta ja omakotitalo + auto, oletetaan vaikka että omaisuuden arvo on yhteensä 400 000 € ja kaikki omistetan puoliksi. Lainaa on 200 000 €, sekin puoliksi.

Jos avoliitossa vaikkapa perheen isä kuolee, lapset perivät isän osuuden omaisuudesta. Samalla tulevat myös perintöverot maksuun. Leskiavovaimo ei saa mitään perhe-eläkettä, joten perheen on tultava toimeen yksin äidin tuloilla. Tuossa tilanteessa kun lapsille tulevat vielä perintöverot maksettaviksi, äiti tuskin pystyy lyhentämään lainaa + maksamaan perintöveroja, joten talo menee myyntiin. Lisäksi voi olla, että pankki ei suostu siirtämään lainaa yksin äidin nimiin, joten isän lainaosuuden maksamiseksi pankkikin vaatii talon myyntiä. Jos avopuolisot ovat tehneet keskinäisen testamentin, avovaimo perii testamentin mukaisen osuuden, mutta maksaa veroa samasta omaisuudesta huomattavasti paljon enemmän kuin lapset. Repikää tästä, varsinkin jos äiti on esim. hoitovapaalla tai muuten pienipalkkaisessa työssä...

Jos taas vanhemmat olisivat naimisissa, talo jäisi lesken hallintaan tämän kuolemaan asti (leskellä on taloon hallintaoikeus, eli oikeus pitää yhteinen koti ja koti-irtaimisto jakamattomana hallinnassaan) Lapset perisivät isänsä omaisuuden normaalisti ja joutuisivat maksamaan tuolloinkin perintöveron, mutta veroa pienentää lesken hallintaoikeus. Äiti saa myös isän työtulojen perusteella perhe-eläkettä, jolloin talous ei ole yhden aikuisen työtulojen varassa, ja luultavasti hän pystyy edelleen lyhentämään talolainaa kuten ennenkin. Jos aviopuolisoilla on keskinäinen testamentti, vaimo maksaa perimästään osuudesta saman perintöveron kuin lapsetkin, eikä huomattavasti kalliimman veroluokan mukaan kuten avovaimo.

Tästä voitte siis hahmottaa, mitä taloudellisia vaikutuksia avioliitolla voi olla:
- perhe-eläke (avopuoliso ei saa)
- huomattavasti pienempi perintövero
- lesken hallintaoikeus kotiin + koti-irtaimistoon

Jos toinen puolisoista kuolee, on elämä silloin varmasti ihan tarpeeksi raskasta ilman taloudellisiakin huolia! Vai kuka jaksaa hautajaisjärjestelyjen lomassa neuvotella pankin kanssa ja alkaa etsimään uutta kotia (esim. kunnan vuokrakämppää)? Kannattaa siis miettiä, miten perheen elattäminen ainoastaan toisen tuloilla onnistuu.

Lisäksi suosittelen kaikkia ottamaan henkivakuutuksen!

 

[köyhä-onni]

huh-huh, onneks olemme köyhiä, ei tarvii miettiä perintöjä ja avioita..

 

[!!!!!!]

Lue perintökaari!

jos on rintaperillisiä niin he perivät eikä vaimo, jos ei ole testamnetti vaimon hyväksi!

nimimerkki juristi!

 

[!!]

nimimerkki juristi - yksi virhe selityksessäsi - avovaimo kohdellaan verotuksessa samalla tavalla kuin aviovaimo, jos on yhteisiä lapsia!

 

[Juristi]

Niin enkö minä noin juuri kirjoittanutkin?

 

[kuulehan nyt juristi]

suomen lain mukaan AVIOliitossa vainajan periminen menee seuraavasti: puolisolle 50% ja mahdollisille rintaperillisille yhteensä se toinen 50% ELLEI vainaja ole testamentillaan toisin määrännyt. PUOLISO on siis aina perillinen, voi periä myös enemmän kuin 50%, jos esim. testamentissa näin määrätään. RINTAPERILLISILLLÄ on oikeus vähintään vainajan LAKIOSAAN, joka on puolet siitä, mitä ilman testamenttia perisi. ESIM. jos kaksi lasta, joille kuuluisi yht. 50% omaisuudesta ja vainaja ei halua toiselle lapsista kuin lakiosan, voi vainaja määätä, että tämä lapsi saa vain 25% koko omaisuudesta ja toisen 25% voi määrätä kenelle haluaa.
YMMÄRSITKÖ???
Puolisot voivat tehdä myös keskinäisen testamentin, jolla leskelle määrätään koko omaisuus, lapsilla eli rintaperillisillä on oikeus vaatia tästä potista vain lakiosaansa, ei muuta.

 

[pallo]

Puoliso ei peri (ilman testamenttia) vaan hän saa puolet pariskunnan yhteenlasketusta omaisuudesta. Jos vainajan omaisuus on suurempi kuin lesken voidaan leskelle määrätä tasinkoa jonka jälkeen rintaperilliset perivät vainajan. Eli yhteinen omaisuus puoliksi (siinä tapauksessa että vainaja rikkaampi) ja tämän toisen puolisko perivät esim lapset. Jos eloonjäävän omaisuus on suurempi tasinkoa ei jaeta ja lapset perivät vainajan omaisuuden.

 

[avovaimo]

Perintöveroluokkaan I kuuluvat mm. vainajan lapset, aviopuoliso sekä tuloverolain 7. pykälän 3. momentin tarkoittama henkilö, eli vainajan kanssa avioliiton omaisissa olosuhteissa elänyt henkilö jolla on tai on ollut yhteinen lapsi vainajan kanssa, tai joka on aikaisemmin ollut avioliitossa vainajan kanssa.

Eli: jos on yhteinen lapsi, avopuolisoa kohdellaan verotuksessa kuten aviopuolisoa

Leskeneläkettä avopuoliso ei kuitenkaan nykylain mukaan saa.

 

[Sue]

Aika kauas on keskustelu ajatutunut alkuperäisestä kysymyksestä ja melko isoja tunteita herättänyt puolin ja toisin..

Ottamatta niihin kantaa: emme ole naimisissa (vaikka itse sitä toivoisinkin), joten lapsellemme tulee minun sukunimeni. Jos menemme naimisiin ja otamme yhteisen sukunimen (mieheni, minun tai jonkin nimen kauempaa suvusta), silloin viahtuu myös lapsen/lasten sukunimi. Siihen asti asia saa olla näin.

Minusta on surullista, että avoliitossa liian usein lapset saavat isän nimen ja silloin äiti, joka sentään on kantanut ja synnyttänyt lapset jää ainoaksi ""ulkopuoliseksi"". Ei asia minulle kuulu ja voi olla että moni on asioiden tilaan aivan tyytyväinen, mutta minusta se vain tuntuu jotenkin surulliselta. Erotilanteessakin se on hankalaa, mutta eipä kai kukaan kovin tosissaan sitä tässä kohtaa mieti, mieluummin toivotaan että kaikkin suhteet kestäisivät eikä lasten tarvitsisi kokea eroa.

Minä itse toivoisin avioliittoa siksi että se lisäisi parisuhteen kiinteyttä ja yhteenkuuluvuutta. Ei se tietenkään mikään onnen tae ole, mutta tuskinpa siitä haittaakaan on.

 

[Hanna]

HEi!

Minä aion antaa lapsilleni oman nimen, sillä aion myös naimisiin mennessä pitää oman nimen, oli sen toisen nimi mitä tahansa. Minun mielestä kellään ei ole oikeutta vaatia nimeämään lapsia tietyllä tavalla, mutta perinteet ovat tietysti tiukassa. Oman lapseni isälle tämä ""minun sukununimi"" asia ei ollut onneksi niin tärkeä, että hän hyväksyi minun nimeni antamisen lapsellemme.

 

[Sanna A]

Heh, alkuperäinen kyseli sukunimen valinnasta lapselle ja porukka rupeaa repimään toistensa hiuksia siitä, että kuka on ""oikeassa"" olemalla joko avo- tai avioliitossa. Ei ole helppoa...

Eikö se tänä nykyaikana ole kuitenkin ihan sama. Ihmiset saa tehdä niin kuin haluaa ja parhaakseen kokee. Ja mitä näihin miesten ""pakottamisiin"" tulee, niin kai sekin on ihmisten erilaisuutta mitä parisuhteissa on...toinen haluaisi asua kaupungissa ja toinen maalla, toinen haluaa punaisen auton ja toinen sinisen, toinen haluaa lapsia ja toista joutuu vähän suostuttelemaan...sitä se elämä on! Ihan sama missä liitossa ollaan, niin ei se aina ole niin auvoista ja mielipiteet mene yksiin. Parisuhde on aina täynnä kompromisseja ja neuvotteluja niin, että kummatkin puolisot kokevat saavansa haluamansa ja ketään ei pakoteta mihinkään oikeasti.

Itse menin ihan mielelläni naimisiin rakastamani miehen kanssa, meillä on yhteinen sukunimi, avioelämä on kivaa (ei sen ihmeempää kuin ennen papin aamenta) ja eroamisesta en osaa sanoa mitään...toivon vain, että osaamme hoitaa suhdettamme niin, että emme eroa...mutta senkin näkee sitten vuosien päästä
Nyt mieheni ""suostuttelun"" jälkeen odotamme esikoistamme ja sekin on kivaa aikaa

Kivaa perhe-elämää teille kaikille siviilisäätyyn katsomatta!

Niin ja alkuperäiselle vastaisin, että jos olisimme avoliitossa, niin kyllä se lapsi miehen nimille tulisi...en osaa selittää juurtajaksaen (mitä nimimerkki ""en käsitä"" varmaan haluaisi) syytä, mutta siltä vain minusta tuntuu. Ja omapahan on sekin tunne

 

[ninni]

Tuosta sukunimestä. Olemme vielä niin alussa raskauden kanssa ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Raskauskin tuli niin yllättäen siinä mielessä että pillerit lopetin kesäkuussa ja olimme varautuneet pitkiin yrityksiin,mutta iloiseksi yllätykseksi jo odotetaan.
Olemme avoliitossa,tosin mieheni kosi minua 2 vkoa ennen positiivista tulosta. Tarkoitus oli mennä naimisiin alkukeväästä 2006 ,joten nyt siirrämme sitten hieman eteenpäin Tuleva lapsemme ottaa mieheni sukunimen,itse liityn siihen sitten myöhemmin