Lapsen sukupuoli, mitä ihmettä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ööh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ö

ööh

Vieras
Siis mitä helv*ttiä oikeasti?! Oikeastiko on ihmisiä, jotka haluavat lapsestaan ehdottomasti tytön ja ovat pettyneitä jos tuleekin poika, tai toisinpäin?
Ihmisiä jotka säälivät muita ihmisiä siitä jos heillä on esimerkiksi 2 tyttöä tai 3 poikaa?
En olisi kyllä osannut kuvitella että noin monelle ihmisille sillä lapsen sukupuolella on niin suuri merkitys. :O
Minä ajattelen ja kuvittelin lähes kaikkien muidenkin ihmisten ajattelevan että se lapsi, ihminen ja persoona itsessään on pääasia, sukupuoli on toissijainen.
Mitä surullista/kamalaa/säälittävää siinä on jos on vaikkapa 5 tyttöä taikka 3 poikaa,valottakaa mulle hieman?
 
Kyllä. Ihan oikeasti maa kantaa päällään paljon erilaisia ihmisiä. Myös niitä jotka ovat pettyneitä, mikäli eivät saa sitä toivomaansa sukupuolta ja niitä, jotka tuntevat sääliä, jos joku pari saa vain tyttöjä tai poikia.

Lasten sukupuolitoive näemmä edelleen on tabu, enkä ymmärrä miksi. Se, että minä toivon vain tyttöjä, ei millään tavalla poissulje sitä ettenkö rakastaisi sitä poikaa yhtälailla jne. Miksi ihmeessä ei saa toivoa tiettyä sukupuolta...siis mitä harmia siitä toiveesta tulee? Ja miksi lapsen sukupuoli on asia, josta ei saa tuntea pettymystä, mutta kaikista muista asioista mitkä maa päällään kantaa, saa?

Kyllä, se lapsi itsessään on esisijainen ja sukupuoli on toissijainen. Tämä myös silloin, kun sukupuolelle on esitetty toive. Ei se toive sitä asiaa poissulje.

Ei ihminen tunteilleen mitään voi, joten en käsitä miksi tunteista ei saisi puhua, vaan niistä pitäisi olla hiljaa.
 
Hyvähän näistäkin on tietty puhua. Itselläni on joka raskaudessa ollut sukupuolitoiveita. Joskus ne ovvat toteutuneet, joskus taas ei, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka paljon lasta rakastetaan. Pettymys on tullut tyyliin ultrassa tunteena "aha, ei sitten tule tyttöä", mutta siihen päälle heti se hieno tunne "hei, meille tuleekin poika!". Ei sillä sukupuolella sen isompaa merkitystä ole, tosin tässä viimeisimmässä raskaudessa se tietty sukupuoli kuitenkin pienentää melkoisesti erään sairauden/vamman riskiä, eli sinänsä tässä tapauksessa sukupuolitoiveen toteutuminen olisi jollain lailla helpotus, samalla kun se toinen sukupuoli lisäisi vähän huolta.

Ketään en osaa sääliä sen perusteella että lapsi on vain tiettyä sukupuolta, toisaalta on hienon tuntuista jos perheessä on tyyliin 6 tyttöä tai 6 poikaa. Toki jos äiti vaikka itse harmittelee ettei ison lapsikatraan myötä saanut edes sitä yhtä tyttöä niin ymmärrän kyllä häntäkin.
 
Kyllä minä sen tietyissä määrin vielä ymmärrän, jos toivotaan tiettyä sukupuolta ja ymmärrän pienen pettymyksen siitä, jos näin ei käynytkään.
Mutta sitä en ymmärrä, jos sitten ollaan hirveän pettyneitä siitä ettei lapsi ollutkaan juuri tyttö/poika ja koko loppuelämä ollaan surullisia ja katkeria asiasta, "kun en koskaan saanut tyttöä/poikaa" ja "tuonkin piti olla poika mutta paskasti kävi ja tyttö tuli"..
Enkä myöskään sitä että muita ihmisiä säälitään sen perusteella, että tällä on tyttö/poika/useampi.

Jollekkin ei ole oikeasti mitään väliä sillä, kumpaa sukupuolta lapset sattuvat olemaan ja joku voi olla äärimmäisen onnellinen siitä että lapset ovat vaikkapa kaikki tyttöjä, tai kaikki poikia.
Tuntuu että hirveän monella on oletus, että vanhemmat ovat surullisia jos eivät saa sekä tyttö-että poikalasta.
 
Mä toivoin kovasti tyttöä :) Itselläni suvussa pääasiassa vain tyttöjä ja naisia (miehet kuolleet tai muuten vain poissa kuvioista) ja minulla ei ole kokemusta pojista, siksi ajattelin että tyttölapsi olisi helpompi. Kun paljastuikin pojaksi, olin hetken pettynyt (siis rakenneultrassa), ehkä noin puoli minuuttia. Nyt kymmenisen viikkoa myöhemmin en osaisi kuvitellakaan, että meille tulisi joku muu kuin juuri tämä poika <3 :)

Ihan täysillä kyllä häpesin sitä pettymyksen tunnetta, kun ultraaja näytti pippeliä :( Yritystä takana pitkään, keskenmenojakin muutama ja sitten kun minulle kerrotaan että sikiö vaikuttaa oikein terveeltä pojalta, niin minä menen ja olen PETTYNYT. Mutta kyllä minä ymmärrän niitä hyvinkin, jotka haluavat kokea sekä poika- että tyttölapsen äitiyden. Toivon toki, että saisin itsekin joskus myös sen tytön, eikä se vähennä rakkautta poikavauvaani kohtaan yhtään :)
 
Mulle on kanssa ollut yllätys, että ihmisille tuo vauvan sukupuoli on niin tärkeä. Ja että oikeasti toiset tosissaan toivoo joko tyttöä tai poikaa.
En siis tajua mitä väliä sillä on.
Tyttöjen kohdalla vielä jotenkin todella pelottavaa, kun naiset kirjoittavat itku silmässä, että "olisin niiiin halunnut tytön, jota voisi pukea pitseihin ja vaalenpunaiseen"... siis oikeasti. Hitto elämme 2010 lukua, ja tyypit vain miettivät, miten tyttövauva puetaan söpösti pinkkiin, että kaikki voivat sitten ihastella miten söpöltä se näyttää.
 
Mä olen huomannut, että etenkin vanhemmille ihmisille tuntuisi olevan tärkeää, että perheessä olisi molempia sukupuolia. Nuorille nykyvanhemmille ei ehkä niinkään. Meillä kun oli jo tyttö ja odotin toista lasta, niin kyllä ärsytti ne "Toivotaan että nyt tulee poika"-kommentit. Erityisesti omien vanhempieni ja isovanhempieni ikäluokka näitä toiveita esitti, jopa mun omat vanhemmat! Salaa mielessäni toivoin toista tyttöä niin olisin voinut sitten nakella niskojani onnellisena kahden samaa sukupuolta olevan vanhempana, mutta tuli sieltä sitten se poika ja tuli kommenttia että "Hienoa kun nyt on sitten molemmat" =/
 
itse kuulun niihin joille oikeasti molemmat on se ykköstoive. Kun odotin esikoistani, oli vahvatunne että poika se on, tytöstä taasen unia näin. Ja tiesin kummankin olevan niin ihana asia. Kun rakenneultrassa selvisi että poika tulee, olin NIIN onnellinen, ihana poika.
Toista odotan nyt ja sukupuolta emme vielä tiedä. Vaisto ja tunteet kertovat toisesta pojasta ja ihan häkellyn ajatuksesta: Ihanaa, toinen poika :heart: Mutta jos ultrassa selviää että on tyttö, niin varmasti olen myös todella todella onnellinen pikkutytöstä. Mulle se lapsi on pääasia :)
 
Muistan jo lapsena kuulleeni näitä sukulaisten ja perhetuttujen keskusteluja, joissa vaikka kolmannen pojan saanut harmitteli että tyttöä me kyllä tehtiin, ei voi mitään kun poika kuitenkin tuli ja lapsiluku on kyllä jo täynnä.
Toivottavasti ymmärtävät olla lastensa kuullen puhumatta näistä asioista :/
 
Kummilapseni vanhemmat oikeasti tekemällä tekivät lapsia... Heille kun syntyi se viides poika, niin tämä äiti syvään huokasi mulle kerran ja kertoi olevansa niin puhki, mutta että tyttö on saatava. Kahdella pojalla on adhd, plus toisella heistä myös kehityksen viivästymistä. Äiti ja isä ovat aika koetuksella viiden pojan kanssa mutta silti: Odottavat nyt kuudetta lasta. Sukupuolta ei tiedetä vielä. Ja tämä äiti on myöntänyt ihan julkisesti kaveripiireissä että tyttö vielä, sitten stoppi. Jotenkin omaan korvaan tuo on todella uskomatonta....
 
:O Mitä tässä on niin ihmeellistä... Itse odotan toista lasta rv34, ja ultran mukaan tyttö olisi tulossa. Todella toivonkin tyttöä. Ei sille mitään voi. Poika minulla jo on.
 
Ei tulisi mieleenikään toivoa tulevan lapsen sukupuolta, jos nyt saadaan tämä nyytti syliin asti, ei sillä mitä jalkojen välistä löytyy ole mitään merkitystä. Eikä kyllä asiaa tiedusteltukaan rakenneultrassa.
 

Yhteistyössä