A
"apua"
Vieras
Suhde lapseni isään on päättynyt. Hän oli vuosikausia hyvin hallitseva, alistava, äkkipikainen, epäennakoitavissa ja elämänhallinta aivan hukassa. Hän oli työttömänä ja rahaa jouduin antamaan tuhansia ja tuhansia. Mies oli mustasukkainen, kärsi monenlaisista fyysisistä oireista, joihin ei hakenut apua, valehteli jatkuvasti ja painosti seksiin.
Hain apua jo raskausaikana ja siitä lähtien eri tahoilta. Vasta puolisen vuotta sitten sain revittyä itseni irti. Mies itse uhkasi erolla jatkuvasti, minä en sitä saanut tehdä, koska häntä ei saa uhkailla. Viimein otin hänen erojulistuksensa tosissani ja menin elämässäni eteenpäin. Tein kaikkeni ja teen töitä toipuakseni edelleen.
Mies on vaatinut lapsen tapaamisia mahdollisimman usein, vaikka toisaalta valittaa, kuinka siitä tulee kuluja, kun ei hänellä rahaakaan ole. Joka toinen viikonloppu hän repii haavat auki ja ihan tosissani pelkään lapsenkin puolesta, koska mies on edelleen hyvin mustasukkainen. 3-vuotiaani kertoi juuri, kuinka isä oli kysellyt kaikista menoistamme, muista ihmisistä, mitä teemme ja kenen kanssa. Uskon tätä, koska mies on kertonut itsekin kyselevänsä lapselta ja uskovansa häntä enemmän kuin minun "valheitani". En haluaisi lapsen joutuvan olemaan "piinapenkissä", enkä muutenkaan ahdistavassa ilmapiirissä. Mies on niin usein sanonut, että pääasia hänelle ei ole se, miten hän itse voi, vaan se, että minä en voi hyvin ja hän tietää kyllä lapsen olevan minulle kaikki kaikessa.
Mihin voisin ottaa yhteyttä näissä asioissa? Kerran olen poliisiin ollut yhteydessä, mutta eivät osanneet neuvoa kuin että voisin yrittää hankkia todisteita lähestymiskiellolle.
Hain apua jo raskausaikana ja siitä lähtien eri tahoilta. Vasta puolisen vuotta sitten sain revittyä itseni irti. Mies itse uhkasi erolla jatkuvasti, minä en sitä saanut tehdä, koska häntä ei saa uhkailla. Viimein otin hänen erojulistuksensa tosissani ja menin elämässäni eteenpäin. Tein kaikkeni ja teen töitä toipuakseni edelleen.
Mies on vaatinut lapsen tapaamisia mahdollisimman usein, vaikka toisaalta valittaa, kuinka siitä tulee kuluja, kun ei hänellä rahaakaan ole. Joka toinen viikonloppu hän repii haavat auki ja ihan tosissani pelkään lapsenkin puolesta, koska mies on edelleen hyvin mustasukkainen. 3-vuotiaani kertoi juuri, kuinka isä oli kysellyt kaikista menoistamme, muista ihmisistä, mitä teemme ja kenen kanssa. Uskon tätä, koska mies on kertonut itsekin kyselevänsä lapselta ja uskovansa häntä enemmän kuin minun "valheitani". En haluaisi lapsen joutuvan olemaan "piinapenkissä", enkä muutenkaan ahdistavassa ilmapiirissä. Mies on niin usein sanonut, että pääasia hänelle ei ole se, miten hän itse voi, vaan se, että minä en voi hyvin ja hän tietää kyllä lapsen olevan minulle kaikki kaikessa.
Mihin voisin ottaa yhteyttä näissä asioissa? Kerran olen poliisiin ollut yhteydessä, mutta eivät osanneet neuvoa kuin että voisin yrittää hankkia todisteita lähestymiskiellolle.
