K
KauheaÄiti
Vieras
..ekaluokkalainen lapsemme saa raivareita uskomattomissa mittasuhteissa pienistäkin asioista, käyttäytyy välillä todella halveksivasti. Raivareita ei tule välttämättä päivittäin, mutta jotain vänkäämistä tai kiukkuamista yms kyllä.
Asiat on kuitenkin aina lopuksi selvitetään ja pyytää lopulta anteeksi, on koulussa todella hyväkäytöksinen. Mutta kotona suuttuessaan on tunteet suurissa mittakaavoissa.
Ensimmäistä kertaa oma pinnani paloi liikaa, ja kun lapsi pisti sisarustenkin iltarytmit aivan ranttaliksi, tukistin. En lujaa, mutta ei varmasti lapsesta kivaltakaan tuntunut. Lapsi raivostui tottakai pahemmin, annoin tilanteen rauhoittua hetken ja sitten keskustelimme, halasimme&pyysin anteeksi väärää tapaani suuttua. Myös lapsi pyysi anteeksi omaa käytöstään, vapaaehtoisesti.
Itselläni on todella huono fiilis tapahtuneesta, en ole koskaan menettänyt malttiani tuohon pisteeseen, enkä hyväksy omaa tapaani toimia. Onko muita joilla on käynyt vastaavaa? Osaako itselleen antaa anteeksi?
Asiat on kuitenkin aina lopuksi selvitetään ja pyytää lopulta anteeksi, on koulussa todella hyväkäytöksinen. Mutta kotona suuttuessaan on tunteet suurissa mittakaavoissa.
Ensimmäistä kertaa oma pinnani paloi liikaa, ja kun lapsi pisti sisarustenkin iltarytmit aivan ranttaliksi, tukistin. En lujaa, mutta ei varmasti lapsesta kivaltakaan tuntunut. Lapsi raivostui tottakai pahemmin, annoin tilanteen rauhoittua hetken ja sitten keskustelimme, halasimme&pyysin anteeksi väärää tapaani suuttua. Myös lapsi pyysi anteeksi omaa käytöstään, vapaaehtoisesti.
Itselläni on todella huono fiilis tapahtuneesta, en ole koskaan menettänyt malttiani tuohon pisteeseen, enkä hyväksy omaa tapaani toimia. Onko muita joilla on käynyt vastaavaa? Osaako itselleen antaa anteeksi?