Lapsen väärä kynäote,

["Sanna"]

miten ja missä iässä olette opettaneet lapselle oikea kynäotteen? Poikani on 4,5 vuotta eikä osaa oikeaa otetta, ottaa kynä ns. kämmeneen. Olen yrittänyt opettaa, asettanut kynän hänen käteensä, mutta ei jotenkin hokaa sitä....

 

[Coffee Break]

Meidän muksu oppi oikean kynäotteen eskarissa.

 

["kipsukka"]

Meidän vähän päälle 4v on harjoitellut pk:ssa, mutta kynää pitäessä pitää muistuttaa.

Minä paraskin opettaja, kun oon itse 30+ vuotta kirjoittanut väärällä "epäkypsällä" kynäotteella, ja hyvin olen selvinnyt.

 

[Tuulipuku]

Tällaisia kynätukia on myös saatavilla
EL Early Learning Oy - Nettikauppa

Muistan, että ollessani ensimmäisellä luokalla eivät kaikki osanneet pitää kynää oikein ja saivat tuollaisen tuen silloin.

 

[=)]

Mä en oikeastaan ymmärrä, että mikä siinä oikeassa kynäotteessa loppujen lopuksi on se taika, että sitä toitotetaan. Siis, toki jos kynä on kädessä kuin 1-vuotiaalla lusikka, eli nyrkissä, niin sitten... Mutta jos siis kuitenkin piirtäminen ja kirjoittaminen onnistuu ns. väärälläkin otteella, niin mikä siinä on kamalaa? Siis voiko siitä olla oikeasti haittaa? Mä en ole koskaan osannut pitää kynää ns. oikein kädessä. Muistan isäni joskus repineen pelihousunsakin sen vuoksi, mutta se nyt oli lähinnä sellainen turhautunut tuhahdus. Mä en ole kokenut tästä "virheasennosta" mitään haittaa itselleni. Käsialani on aina ollut hyvä, ja sen lisäksi harrastan piirtämistä/maalaamista. Lukiossa samalla luokalla kanssani oli tyttö, joka piti kynää aivan samalla tavalla kädessä kuin minäkin. Enkä mä sitäkään olisi huomannut, ellei silloinen opettajamme olisi siitä leikkisästi huomauttanut. Niin, ja tämäkin tyttö harrasti/harrastaa piirtämistä.

 

["hmm"]

Tällaisia kynätukia on myös saatavilla
EL Early Learning Oy - Nettikauppa

Muistan, että ollessani ensimmäisellä luokalla eivät kaikki osanneet pitää kynää oikein ja saivat tuollaisen tuen silloin.

:O en mä vaan tuollaista saanut, vaikka ala-asteen opekin vähän ihmetteli ja naurahti hassulle kynäotteelleni silloin joskus. en koskaan oppinut oikeaa kynäotetta, vaikka väkisin yritin välillä pidellä kynää "oikein".... sormien asento palasi aina takaisin "4:n sormen otteeseen"

 

[meillä]

Kuopus osasi oikean kynäotteen jo alle 2-vuotiaana. Esikoisesta en muista, oli kait suhteellisen helppo opettaa mutta en muista missä iässä. Keskimmäinen onkin ollut sitten vaikeampi. On ollut todella itsepäisesti vastaan että edes halusi oppia oikean otteen. Nyt vasta eskarissa on suostunut opettelemaan sen.

 

["hmm"]

Mä en oikeastaan ymmärrä, että mikä siinä oikeassa kynäotteessa loppujen lopuksi on se taika, että sitä toitotetaan. Siis, toki jos kynä on kädessä kuin 1-vuotiaalla lusikka, eli nyrkissä, niin sitten... Mutta jos siis kuitenkin piirtäminen ja kirjoittaminen onnistuu ns. väärälläkin otteella, niin mikä siinä on kamalaa? Siis voiko siitä olla oikeasti haittaa? Mä en ole koskaan osannut pitää kynää ns. oikein kädessä. Muistan isäni joskus repineen pelihousunsakin sen vuoksi, mutta se nyt oli lähinnä sellainen turhautunut tuhahdus. Mä en ole kokenut tästä "virheasennosta" mitään haittaa itselleni. Käsialani on aina ollut hyvä, ja sen lisäksi harrastan piirtämistä/maalaamista. Lukiossa samalla luokalla kanssani oli tyttö, joka piti kynää aivan samalla tavalla kädessä kuin minäkin. Enkä mä sitäkään olisi huomannut, ellei silloinen opettajamme olisi siitä leikkisästi huomauttanut. Niin, ja tämäkin tyttö harrasti/harrastaa piirtämistä.

minäkin muistan, kun isäni joskus keuhkosi kuinka pidin kynää "nyrkissä"
no opin sitten jotenkin pitelemään 4 sormella kynää. oikeassa nimettömässä lähellä kynttä on kovahko patti, kun kynä on hangannut sitä vasten. muuta haittaa siitä ei ole ollut. käsiala on ihan nättiä ollut aina.

 

[=)]

Mullakin on tossa oikean nimettömän ekan nivelen (kynnestä päin) sivussa sellainen selvempi kohta, jossa se kynä siis aina lepää kirjoittaessa. Ei siis mikään patti tai painauma kuitenkaan. Eikä hankaumakaan, kun ei ihokaan koskaan ole siitä rikki ollut.

 

[Leala]

Mä en oikeastaan ymmärrä, että mikä siinä oikeassa kynäotteessa loppujen lopuksi on se taika, että sitä toitotetaan. Siis, toki jos kynä on kädessä kuin 1-vuotiaalla lusikka, eli nyrkissä, niin sitten... Mutta jos siis kuitenkin piirtäminen ja kirjoittaminen onnistuu ns. väärälläkin otteella, niin mikä siinä on kamalaa? Siis voiko siitä olla oikeasti haittaa? Mä en ole koskaan osannut pitää kynää ns. oikein kädessä. Muistan isäni joskus repineen pelihousunsakin sen vuoksi, mutta se nyt oli lähinnä sellainen turhautunut tuhahdus. Mä en ole kokenut tästä "virheasennosta" mitään haittaa itselleni. Käsialani on aina ollut hyvä, ja sen lisäksi harrastan piirtämistä/maalaamista. Lukiossa samalla luokalla kanssani oli tyttö, joka piti kynää aivan samalla tavalla kädessä kuin minäkin. Enkä mä sitäkään olisi huomannut, ellei silloinen opettajamme olisi siitä leikkisästi huomauttanut. Niin, ja tämäkin tyttö harrasti/harrastaa piirtämistä.

Ehkä meillä taiteilijoilla on oma ote kynästä. Mäkin harrastan piirtämistä ja olen jopa muittenkin mielestä taitava, ja käsialaa on myös kehuttu siitäkin huolimatta vaikka myöskään minä en ole koskaan osannut pitää kynää "oikein".

 

[Pakko kommentoida]

Olen itse pitänyt kanssa koko ikäni kynää "väärin" kädessä, kynän ns. teräpää on keskisormeni päällä. Aina on kuitenkin kehuttu miten käsialani on kaunista jne. Joten eipä kai tästä ole haittaakaan ollut, vai?

 

[Pakko kommentoida]

KORKJAUS EDELLISEEN VIESTIIN.

Kynä on siis nimettömäni päällä.

 

[Xd]

Itsekin pidän kynää kovin omalaatuisesti vaikka kovasti sitä on yritetty muuttaa. Käsiala on hyvä piirtääkkin osaan hyvin eli tähän taiteilijoiden ryhmään kuulun mutta enemmän kirjoittaessa (esim. pitkät kokeet ja muut pitkät tekstit alkavat helposti koskemaan käteen ja lisäksi kirjoittaessa pikkusormi taipuu silleen jännästi sisäänpäin joten siitä on muodostunut pysyvästi hieman vino