T
tk
Vieras
Lapsellani on syöpähoitoja jo kaksi vuotta takanapäin. Tosi rankkaa aikaa ollut ja kaikki muuttui kertaheitolla, kun hänellä tuo sairaus todettiin. Jouduin jäämään pois töistä ja olen edelleen kotona. Talous on heikossa jamassa ja epävarmuus kaikesta on tosi kuluttavaa. Pelko on pahinta ja vaikka kuinka yrittäisi itselle uskotella ja toivoisi kaiken menevän hyvin, niin silti pelko ottaa usein vallan.
Nyt sitä usein huomaa haaveilevansa, siitä normaalista entisestä "harmaasta ja niin tylsästä arjesta". Ihan tavalliset jutut tuntuis mukavilta.
Niinhän se usein menee, että sitten vasta huomaa mitä on ollut, kun jotain menettää.
Nyt sitä usein huomaa haaveilevansa, siitä normaalista entisestä "harmaasta ja niin tylsästä arjesta". Ihan tavalliset jutut tuntuis mukavilta.
Niinhän se usein menee, että sitten vasta huomaa mitä on ollut, kun jotain menettää.