Eli... Poikani on nyt eskarissa, ja muuten sujuu hyvin (tehtävät sujuu hienosti ym.) mutta poika ei puhu.
Ei myöskään osallistu leikkeihin, on vain yksin seinän vieressä välitunnit. Ja on siis koulun yhteydessä olevassa eskarissa, ei päiväkodin. Eli tavallaan hyvin koulumaisessa ympäristössä.
Opettajan kanssa ollaan paljon keskusteltu, molemmat ollaan aika neuvottomia... Sain lähetteen kouluvalmiustutkimuksiin psykologille, mutta open kanssa oli puhe, ettei tarvi miettiäkään eskarin tuplaamista, kun tiedoissa ja taidoissa ei ole mitään vikaa, päinvastoin on tosi tarkka ja tekee tehtävät hyvin. Ainoastaan liikunnassa ym. touhuissa ei osallistu, eikä tosiaan siis puhu yleensä mitään. Jää syrjään, vaikka muut lapset pyytäis mukaan... Ei ole ainakaan vielä pahemmin kiusattu, mutta pelottaa se ajatus.
Kotona ja tuttujen sukulaislasten kanssa on puhelias ja touhukas, jopa villi. Mutta sitten kun mennään koululle, on kuin joku "kuori" tulisi ylle. Ja näin on kyllä ollut pienestä saakka. Ei ole ikinä suostunut jäämään kerhoihin tms. jossa on useita vieraita lapsia. Sitten kotona on taas oma itsensä. Pikkusiskon kanssa touhuaa ja kinastelee koko ajan.
Mutta taas vieraammassa porukassa sulkeutuu täysin.
Toivon, että jos jollakulla on kokemusta samankaltaisesta lapsesta, kirjoittaisi!! En ehdi palstailla joka päivä, mutta varmasti käyn katsomassa ja vastaan, jos joku halusisi vaihtaa ajatuksia. =)
Ei myöskään osallistu leikkeihin, on vain yksin seinän vieressä välitunnit. Ja on siis koulun yhteydessä olevassa eskarissa, ei päiväkodin. Eli tavallaan hyvin koulumaisessa ympäristössä.
Opettajan kanssa ollaan paljon keskusteltu, molemmat ollaan aika neuvottomia... Sain lähetteen kouluvalmiustutkimuksiin psykologille, mutta open kanssa oli puhe, ettei tarvi miettiäkään eskarin tuplaamista, kun tiedoissa ja taidoissa ei ole mitään vikaa, päinvastoin on tosi tarkka ja tekee tehtävät hyvin. Ainoastaan liikunnassa ym. touhuissa ei osallistu, eikä tosiaan siis puhu yleensä mitään. Jää syrjään, vaikka muut lapset pyytäis mukaan... Ei ole ainakaan vielä pahemmin kiusattu, mutta pelottaa se ajatus.
Kotona ja tuttujen sukulaislasten kanssa on puhelias ja touhukas, jopa villi. Mutta sitten kun mennään koululle, on kuin joku "kuori" tulisi ylle. Ja näin on kyllä ollut pienestä saakka. Ei ole ikinä suostunut jäämään kerhoihin tms. jossa on useita vieraita lapsia. Sitten kotona on taas oma itsensä. Pikkusiskon kanssa touhuaa ja kinastelee koko ajan.
Mutta taas vieraammassa porukassa sulkeutuu täysin.Toivon, että jos jollakulla on kokemusta samankaltaisesta lapsesta, kirjoittaisi!! En ehdi palstailla joka päivä, mutta varmasti käyn katsomassa ja vastaan, jos joku halusisi vaihtaa ajatuksia. =)
