Lapseni ahdistavat tyttöystävääni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Timooo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Moikka taas,
avopuolisoni ei juuri näe lapsiani, kun ei ole koskaan yhtä aikaa kotona paitsi, kun lapset nukkuvat. Itse toki haluaisin, että hän olisi, mutta kuulemma ahdistaa liikaa.

Tahdon asialla, olet oikeassa, sillä tyttöystävälläni on heikko itsetunto ja siksi kaikki tuntuu pahalta. Alkuunsa en ymmärtänyt riittävän hyvin avopuolisoni panostamista. Nyt näen senkin ja olen kertonut, miten hyvältä alkuunsa tuntui.

No fiilikset alkavat olla nyt, että fine olkoon koko juttu. En kuitenkaan haluaisi luovuttaa, mutta voiko jutusta oikeasti tulla mitään, jos kumppanini ei koskaan halua nähdä lapsiani tai olla heidän kanssaan missään tekemisissä? Pyrin tekemään kaikki mahdollisimman helpoksi avopuolisolleni, mutta hän ei arvosta sitänkään.
 
Toisten lapset ei vaan ole niin kivoja kuin omat lapset. Ja mua ainakin saattaisi ahdistaa katsoa sinun ja exäsi aikaansaannoksia. Varsinkin jos aikaansaannokset vertailisivat keskenään äitiään ja tyttöystävääsi.

Ja toisten lapsille on ikävää alkaa pitämään kuria, jos ei ole sovittu yhteisistä säännöistä, esim. jos olet itse lepsumpi kuin tyttöystäväsi. Ja jos tyttöystäväsi on vielä kilttiä tyyppiä eikä uskalla sanoa, että v*tuttaa kun kakarasi hyppii silmille ja aukoo päätä, ruinaa karkkia, sotkee paikat, jne.
Mua ainakin ahdistaa jopa se kun kerran/pari kuukaudessa sukulaisperhe tulee käymään ja niiden pojat vonkuu mun karkkeja ja limskoja, soittaa mun pianoa tahmasilla näpeillään eikä kurista ole tietoakaan... ja itse en uskalla mennä komentelemaan toisten muksuja.

Ehkä tyttöystävästäsi ei ole vielä äitipuoleksi eikä halua vielä treenatakkaan semmosta hommaa viikonloppuisin. Eikä kaikista varmaan olekaan siihen koskaan.
 
Edellinen sanoikin asian hyvin, että kaikista ei ole nuorena äidiksi/äitipuoleksi eikä joistakin ole siihen koskaan. Kyse on minusta ennenkaikkea asennoitumisesta. Jos tyttöystäväsi ei edes halua sopeutua ajatukseen tai siihen sopeutuminen tuntuisi hänestä liian vaivalloiselta tai väärältä, niin et voi pakottaa häntä siihen elämään.

Minusta olet hieman ikävässä välikädessä, jos vietät eräänlaista kaksoiselämää: yksinhuoltajaisänä ja villinä kahden nuoren aikuisen parisuhteessa. Eikö sekin käy sinulle raskaana pidemmän päälle, että tyttöystäväsi haluaa tulla ja mennä sinun kanssasi niinä viikonloppuina, kun lapset eivät ole esteenä ja sinä taas ehkä haluaisit raskaan lapsiviikonlopun jäljiltä levätä? Eikö sekin ole rankkaa, että et edes voi puhua lapsista, koska sekin saattaisi ärsyttää häntä?

Minusta on kamalaa, että jotkut ajattelevat niin, että uuden puolison lapsia pitää inhota, koska he muistuttavat ex-puolisoa. Minusta nimenomaan uusia lapsia voi oppia rakastamaankin, koska heissä on niin paljon oman rakkaan puolison piirteitä.

Jos tyttöystäväsi inhoaa lapsiasi, niin eikö se tarkoita silloin sitä, että hän ei hyväksy kaikkia puolia sinussa.
 
Itse lukeudun naisiin, jotka eivät lapsia omaan elämäänsä kaipaa/halua. En omia enkä toistenkaan. Noin kotielämää ajatellen. Tämän asian tiedostaen en siis treffaile "lapsellisia" miehiä. Se kun ei olisi kumpaakaan kohtaan oikein. Suhde loppupelissä tulisi toimimaan. Lapset ovat aina etusijalla (niin niiden kuuluukin olla)"lapsellisilla". Sinun naisesi teki toisenlaisen ratkaisun, ilmeisesti käytöksestä päätellen väärän sellaisen. Lapset ovat osa sinua ja elämääsi, ei niitä voi siis pidemmän päälle erottaa teidän kahden elämästä.
 
Täytyypä nyt vain sanoa, että mä en ikinä vois kuvitella alkavani seurustella miehen kanssa, jolla on 1- ja 3-vuotiaat lapset, koska se kertoo miehen elämänhallintakyvystä jo paljon.

Mä en kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä, jotka hankkii lapsen, ja sit vielä toisenkin, ja sit saman tien eroaa, ja alkaa hankkia uutta puolisoa. Siis miten on mahdollista, ettei jengi osaa arvioida oman parisuhteensa laatua ENNEN kuin hankkii lapsia. Tai edes ennen kuin hankkii LISÄÄ lapsia.

Tapasin eräänkin kerran miehen, jolla oli kaksi pientä lasta edellisestä suhteesta, ja hän sanoi, että lasten saanti pilasi hänen aikaisemman parisuhteensa. Että nainen muuttui aivan mahdottomaksi. Kysyin, että miksi sitten hankkivat vielä toisen lapsen, jos kerta ensimmäinen oli jo "muuttanut naisen mahdottomaksi". Hän totesi, että pitäähän lapsella olla sisarus. VOI ELÄMÄ!! Voitte kuvitella, että en tosiaan lähtenyt tämän miehen kanssa treffeille, vaikka pyysi.
 
Minä tiedän pariskunnan, joka erosi lapsen ollessa yhdeksän kuukauden ikäinen! "Syypää" oli nainen, hän löysi uuden miehen ja heitti edellisen kylmästi ulos, vaikka mies olisi halunnut jatkaa yhdessä. Eli ei se aina miehen vika ole.
 
Tuula T: Voisin lämpimästi suositella vaikkapa tutustumista lapsipsykologiaan ennen kuin herrantähden, teet mahdollisesti omia lapsia.
Lapset eivät ole tyhmiä eivätkä arvostelukyvyttömiä idiootteja. Kannattaa ihan oikeasti, aikuisten oikeasti uskoa että he pystyvät aivotoimintaan. Todistettavasti. Muuhunkin kuin aukomaan ja sulkemaan suutaan.

Älä vain tee lapsia jos kuvasi heistä on noin vaatimaton.
 
Ap:lle kysymys: Jos olet tuntenut tyttöystäväsi melkein kaksi vuotta, niin erostasi on yli kaksi vuotta. Näin laskien erosi aikaa nuorempi on ollut alle vuoden ikäinen. Olet hoitanut vauvaa, tuskin sentään imettänyt. Kerro jotakin lasten äidistäkin ja hänen olemisestaan lasten elämässä.
 
Olet ilmeisesti jättänyt lastesi äidin melko pian synnytyksen jälkeen. Voisi ajatella, että aloit pettämään vaimoasi tämän nykyisen tyttöystäväsi kanssa, kun hän oli väsynyt kahdesta pienestä lapsesta, imettämisestä ja muusta showsta.

Olet saanut mitä olet tilannut. Älä uikuta. Tyttöystäväsi on huomannut mokanneensa, mutta hänelläpä olikin pienempi panos jutussa kuin sinulla.
 
Et voi olla varma, että syy on ollut miehen välttämättä! Joku täällä sanoi, että että tuntee ex-pariskunnan, jotka erosi alle vuoden kuluttua lapsen syntymästä, kun vaimo löysi uuden ja jättä vanhan miehensä, onhan aloittajallakin voinut käydä näin. Minä tunnen pari muuta esimerkkiä, toisessa vaimo jätti miehen silloin, kun lapsi oli vasta viiden kuukauden. Sitten tunnen myös tapauksen, jossa yksi kerta "känniseksiä" aiheutti vahingon, mutta äiti ja isä päättivät pitää lapsen ja jakavat huoltajuuden, vaikkeivät he ole käytännössä koskaan seurustelleet, vaan lapsi sai alkunsa yhden illan jutusta. Eli syy ei ole välttämättä aloittajan.

Toisaalta se on mahdollista siinä mielessä, että kuinka erosta murtunut ja ei vapaaehtoisesti eronnut olisi heti voinut alkaa seurustella uudelleen... Yleensä siinä tarvitaan sellainen suruaika kuitenkin.
 
Minä vastaan tohon ihan hemmetin lyhyesti ja tylysti.

Lapset kuuluvat pakettiin ja jos se ei sun tsubulles käy, niin sitten kannattaa viskata se mäkeen. Luuletko tosissas että tilanne muuttuu?

Itse olen avioerolapsi, faija lähti mutsin parhaan kaverin matkaan, joka ei sietänyt kuin omia lapsiaan. Arvaappaas kuinka läheisiä isukin kanssa ollaan, tai ollaanko edes tekemisissä? (ei muuten tämä nainenkaan ole enää moneen vuoteen ollut kuvioissa)

Mutta itsehän päätät mikä sinulle on elämässäsi TÄRKEINTÄ.
 

Yhteistyössä