Lapseni ei opi kävelemään

[jaa-a-a]

Ihana kuulla. Todellakin tyttösi on henkisesti edellä ja siksi en olisikaan huolissani. Kun olet itsekin ollut lapsena kömpelö, niin samaa voi olla vähän hänelläkin, ei ehkä muuta. Hyvä kuitenkin käydä noissa testeissä kaiken varalta. Ja hieno juttu, että löysitte mukavan neurologin!

 

[pippuripai]

Ihana, etta sait hyvia uutisia neurologilta. Eikohan tuo ammattilainen osaa aika nopeasti katsoa henkisen kehityksen tason, kun se kuuluu kuitenkin aivan hanen ydinosaamiseensa

 

[heinis07]

Tässä samaisesta aiheesta keskustelua:
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/keskustelu/t1792739

 

[tittit]

Hei!

Mitä AP:lle nyt kuuluu? Oletteko jatkaneet neurologilla käyntiä, onko tapahtunut mitään edistystä?
Olisi mukava kuulla kuulumisianne. Löysin tämän ketjun kun itse painiskelen saman ongelman kanssa, meidän kohta 1 v 5 kk ei myöskään kävele. Neuvolassa eivät olleet huolissaan, vaan sanoivat että joskus keväällä voidaan katsoa lääkäriaikaa jos siltä näyttää. Äh. Haluaisin jotain jumppaohjeita tai jotain. Ehkä pitäisi mennä yksityiselle meidänkin?

 

[AP pikkutaapero]

Hei!

Mitä AP:lle nyt kuuluu? Oletteko jatkaneet neurologilla käyntiä, onko tapahtunut mitään edistystä?
Olisi mukava kuulla kuulumisianne. Löysin tämän ketjun kun itse painiskelen saman ongelman kanssa, meidän kohta 1 v 5 kk ei myöskään kävele. Neuvolassa eivät olleet huolissaan, vaan sanoivat että joskus keväällä voidaan katsoa lääkäriaikaa jos siltä näyttää. Äh. Haluaisin jotain jumppaohjeita tai jotain. Ehkä pitäisi mennä yksityiselle meidänkin?

Hei, täällä me ollaan ja tilanne on edistynyt sillä tavalla että tyttö on fysioterapian avulla kyllä selkeästi voimistunut vaikkei vieläkään seiso taikka kävele. Olemme käyneet neurologilla ja käynnit jatkuu; tie on ollut aika pitkä ja raskas kulkea; on otettu hirveä määrä kokeita ja mitään vikaa/poikkeavaa ei ole löytynyt. Rankimmat testit ovat olleet ENMG jossa mitataan sähkön avulla jotain johtumisia sekä sitten pään tomografia jossa lapsi täytyi nukuttaa. Vikaa ei kuitenkaan ole (luojan kiitos!!!) löytynyt mistään näistä, mutta tammikussa jatkuu taas uusien tutkimusten sarja. Sitä ennen saadaan neopreenistä tehdyt tuet polviin ja lantioon sillä lantion alue on ilmeisesti se suurin ongelma tässä meillä. Mutta siis, jotain lihas/sidekudossairautta pidetään yhä mahdollisena.

Meillä ei kyllä neuvolasta olisi apua saanut, päästiin tähän hyvään hoitoputkeen todellisten ammattilaisten käsiin menemällä ensin yksityiselle lääkäriasemalle neurologille, joka teki lähetteen. Voin suositella tällaista, mutta ehkä teidän kannattaa odottaa vielä kuukaus-pari.

Mitenkäs teidän lapsi, nouseeko hän polviseisontaan ilman tukea? Entäpä onko/pystyykö olemaan ns. toispolvi-istunnassa? Mitenkä menee tukia vasten? Miten kävelee taaperokärryllä?

Jos kävelemättömyyden takana on lihaksien heikkous esim. reisissä tai lantiossa, on tukea vasten kävely "vaappuvaa" ja toispolviseisonta lähes mahdoton asento.

Me saadaan tällä hetkellä kahden eri fysioterapeutin apua ja molemmilla on ollut sama viesti; tuetaan ja kehitetään lihaksia kontaten/istuen jne ennnekuin edes yritetään sitä kävelyä liikaa. Eli teillekin varmaan tekee hyvää kaikki sellaiset jumppaliikkeet jotka vahvistavat kehon kokonaisvaltaista hallintaa. Uiminen on tosi hyvästä. Sitten ihan perus lantionnosto selinmakuulla, jumppapallon päällä tasapainoilu niin että vanhempi tukee reisistä, kaikenlainen kurkottelu jne tekee myös hyvää. Meillä työnnetään pyykkikoria polviseisonnassa ympäriinsä - tämä vahvistaa etureiden lihaksia ja lantiota. Ja sitten sanoivat että pukemisessa yms. on hyvä ottaa lapsi koko ajan mukaan, että hän itse nostaa jalkansa housunpunttiin jne - eli että kehon hallinta kaikissa tilanteissa kehittyisi mahdollismman paljon.

Tässäpä tulikin tekstiä taas - toivottavasti tästä oli apua. Mä olen itse aika voipunut tästä koko prosessista, varsinkin kun seuraavan lapsen laskettuun aikaan on enää kaksi viikkoa...

 

[Vierailija- äiti kolmelle]

Hei alkuperäinen kirjoittaja. Meiltä löytyy reilu 2 vuotiaat kaksostytöt, joista toisella on syntymässä tullut happivaje (syntyi 1 pisteen vauvana) ja sen vuoksi lihasheikkoutta ja tooosi hidas motorinen kehitys. Vasta nyt on oppinut seisomaan ihan pienen pieniä aikoja ilman tukea ja kävelee taaperokärryn kanssa, mutta ilman tukea kävelemiseen menee varmasti vielä aikaa.

Meillekin on tuttuja ne ihmettelyt, että eikö muka vieläkään kävele ja tuntemattomien utelut hiekkalaatikoilla, että miksi tuonikäistä kanniskellaan jne. Olen ottanut kannan, että sanon suoraan että kaikki lapset eivät saa sitä parasta alkua elämälleen ja jos jollakin ei ole ymmärrystä tähän, onglema lienee heidän päässä - ei meidän tytössä tai perheessä.

Mutta kyllä minäkin olen tunteiden kanssa aiemmin "paininut". Se ikätoveri ja vertailukohta kun löytyy vierestä ja välillä ei tiedä pitäisikö iloita vai surra kun sisko oppii asioita ja kehitysero toiseen tyttöön korostuu. Nyt olen oppinut hyväksymään, että lapset ovat erilaisia ja menevät omaa kehityskaartaan ja se mitä muut osaavat eivät ole pois tältä hitaammin kehittyvältä. Kun jaksat innostua pienistä kehitysaskelista lapsesi mukana etkä vain keskity odottamaan sitä suurta taitoa (kävely) teet elämästäsi paljon helpompaa ja osaat nauttia lapsesi taaperoajasta aivan eri tavalla. Tämän oppiminen vei itseltäni paljon aikaa, mutta nyt kun sen on oivaltanut, on arkemme paljon hauskempaa. Meillä nauretaan ja hurrataan paljon enemmän nyt kun keskitymme iloitsemaan siitä mitä on, kuin aiemmin murehtiessani kaikkea sitä mitä puuttuu.

Meidän tytöllä tulevaisuus on täysin avoin. Vie varmasti vielä vuosia ennen kuin tiedämme mistä kaikesta hänen kohdallaan puhutaan. Henkisesti on kuitenkin tällä hetkellä ikätasollaan. Mutta olen saanut varmuuden, että tavalla tai toisella me selviämme, ja ennen kaikkea tyttö varmasti löytää paikkansa tässä maailmassa. Olen sitä mieltä että turha murehtia hänestä sen enempää kuin "terveistä" sisaruksistakaan, koska enhän tiedä mitä heidänkään varalle elämä tuo tullessaan. Joillakin elämän alku on puhdas 10, mutta ongelmat tulevat syystä tai toisesta myöhemmin. Joillakin toisin päin.

En tiedä oliko tästä mitään apua sinulle, mutta halusin jakaa yhden äidin kokemuksen hieman vastaavasta tilanteesta. Iloa ja onnea teille!

 

[Sara]

Luulin että minun poikani on melkein ainoa lapsi joka ei kävele aloin pelätä.. Poika on nytten 1,2 kuukautta vanha eikä kävele ilman tukea. Hän ei edes jaksa yrittää kun mieheni kanssa yritämme opettaa häntä kävelemään hän saman tien istuu maahan Kävely ei oikeen kiinosta häntä. 11 kuukautisena hän alkoi konttaa ja kuukausi sitten hän oppi tukea vasten kävelee eiköhän se siitä lähde en nytten huoli paljon koska nään että on muitakin lapsia jotka eivät kävele aikaisin. En tiedä johtuuko se siitä että lapseni on painava ja ei jaksais kävellä .