Lapseni on epäsosiaalinen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aada
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

aada

Vieras
Olen huolissani 5-vuotta täyttävästä lapsestani. Hänellä ei ole kavereita eikä hän yleensä omien sanojensa mukaan edes niitä halua. Hän on arka ja ujo tutustumaan, mutta se ei minusta ole huolestuttavaa. Se on, että hän ei tosiaan edes toisista lapsista välitä. Ei ole koskaan välittänyt. Pienenä hän pelkäsi toisia lapsia. Vieläkin pelkää rajummin käyttäytyviä.

Olen miettinyt onko yksin vetäytyminen vain suojakeino vai onko lapsen tunne-elämässä jotain vikaa? Aikuisista hän kyllä pitää: sukulaisista, päiväkodin hoitajista. Ainoat lapset, joista pitää ovat teini-ikäinen ja teini-ikää lähestyvät serkkunsa.
Kirjoittamattakin lienee selvää, että hän on ainoa lapsi.

Onko jollain epäsosiaalista lasta? Jos lapsi oli epäsosiaalinen pienenä onko/oliko hän sitä myös kouluiässä? Kiusattiinko? Jäikö aina yksin?

Miten voisin tukea lasta sosiaaliseksi? Onko edes mahdollista muuttaa lapsen luonnetta niin?
Ihan minkälainen näkökulma vain kiinnostaa. Alan olla epätoivoinen.
 
kun tutustutat vaikka tuttaviesi lapsia omalle lapsellesi niin ilmapiirin pitäisi olla kiireetön ja vapaaehtoinen. mielellään melko saman ikäisiä lapsia kannattaa tutustuttaa. alat vain järjestämään tiheämmin tilanteita jossa lapsi saa harjoitella sosiaalisuutta, vaikka lapsi ensin vastusteleisikin niin kyllä hänen oma kiinnostuksensa herää jossain vaiheessa
 
Mä olin epäsosiaalinen ja hiljainen lapsi. Koko elämän oon saanut kuulla asiasta niin tutuilta kuin tuntemattomilta "sä oot niin ujo ja hiljainen" "sano nyt jotain" "kissako vei kielen". Kukaan ei tunnu tajuavan miten ärsyttävää se on. Koskaan mua ei ole kiusattu ja koulussa sain kavereita, kyllä samanhenkiset ihmiset aina toisensa löytää. Nyt vanhempana olen jo puheliaampi ja sosiaalisempi vaikka toisinaan tulee susi päiviä.
 
Hän on ollut päiväkodissakin jo 2-vuotta. Tapaa päiväkodin ulkopuolellakin säännöllisesti toisia lapsia. Jos hänet laittaa leikkimään toisten lasten kanssa osaa kyllä leikkiä, mutta jälkeenpäin valittaa tilanteesta. Nuorempien lasten kanssa ei ole toivoakaan, että toimisi. Vuoden-pari vanhempien kanssa sujuu parhaiten.
Mutta ei kukaan lapsi ole halukas kauan leikkimään lapseni kaltaisen kanssa. Kun toista ei oikeasti kiinnosta eikä toinen tee alotteita. Tai kun pyytää leikkimään toinen ei suostu ellei aikuinen "pakota".

Mietin vain tuleeko tilanne olemaan aina tämä. Kouluikäisenä kai sitten syrjäytyy lopullisesti, kun kukaan ei ole kädestä ohjaamassa toisten pariin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Vastauksia satelee, mutta ap. ei kommentoi. Kehen lapsi on tullut.

Kiitos vain sinullekin kommentista. Kirjoitan pitkästi eikä koneenikaan ole nopeimmasta päästä.

Totta on, että lapseni on perinyt ujot geeninsä vanhemmiltaan. Mutta ujoudesta en ole huolissani. Tuo epäsosiaalisuus huolestuttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aada:
Hän on ollut päiväkodissakin jo 2-vuotta. Tapaa päiväkodin ulkopuolellakin säännöllisesti toisia lapsia. Jos hänet laittaa leikkimään toisten lasten kanssa osaa kyllä leikkiä, mutta jälkeenpäin valittaa tilanteesta. Nuorempien lasten kanssa ei ole toivoakaan, että toimisi. Vuoden-pari vanhempien kanssa sujuu parhaiten.
Mutta ei kukaan lapsi ole halukas kauan leikkimään lapseni kaltaisen kanssa. Kun toista ei oikeasti kiinnosta eikä toinen tee alotteita. Tai kun pyytää leikkimään toinen ei suostu ellei aikuinen "pakota".

Mietin vain tuleeko tilanne olemaan aina tämä. Kouluikäisenä kai sitten syrjäytyy lopullisesti, kun kukaan ei ole kädestä ohjaamassa toisten pariin.

Minun mielestäni lapsesi pitää tutkia. Omalla lapsellani on sosiaalisia vaikeuksia ja ainakin tässä on tekijöinä synnynnäinen verkkaisuus, naapuriston lapsien taholta tullut kiusaaminen (heidän vanhempiensa yllyttämänä :( ) , ja sitten vielä ulkomailla olo, jossa lapsen suomenkielentaito rämettyi eli hän ei osaa ns. arkisanoja, joita tapaamisista sopiessa tulisi käyttää. Lapsi on tutkittu Lastenlinnassa ja kuntoutusta on luvassa. On kuulemma oikein fiksu, mutta sosiaalisia taitoja puuttuu. - Me vanhemmat olemme aina keskenämme, meillä ei ole ketään tuttavia, ystäviä, sukulaisia, jotka välittäisivät meistä pätkääkään. Eli summa summarum, mä tutkitutin parikin kertaa ja toimin neuropsykologin tutkimuksen perusteella, itse kuntouttaen ja nyt sitten odottelen, mitä seuraavaksi. Kuitenkin arvelen, että lapsen tulee itse kasvaa elämässään. Ei kukaan voine pakottaa minun lastani hakeutumaan toisen/toisten seuraan, kun hän ei sitä halua. Lapsi kyllä tietää, ettei hän voi aikuisena enää asua kotona eli kotoa on muutettava. Minä en voi maailmaa muuttaa enkä tehdä lapselleni kohtaloa. Hänen on tehtävä se ihan itse kuten minunkin oli ja mieheni.

 
Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa sosiaalisuus/ epäsosiaalisuus?

Suurin ongelma tulee siitä, jos äiti alkaa korostaa sitä, että lapsi on ujo ja epäsosiaalinen ja osoittaa, ettei sellainen ole hyväksyttävää, ja pyrkii muuttamaan lasta toisenlaiseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa sosiaalisuus/ epäsosiaalisuus?

Suurin ongelma tulee siitä, jos äiti alkaa korostaa sitä, että lapsi on ujo ja epäsosiaalinen ja osoittaa, ettei sellainen ole hyväksyttävää, ja pyrkii muuttamaan lasta toisenlaiseksi.

Sosiaalinen haluaa ja hakeutuukin ihmisten pariin, epäsosiaalinen välttelee tilanteita, joissa joutuu tisia ihmisiä kohtaamaan.

Kun lapsi oli pienempi suljin oikeastaan silmäni hänen epäsosiaalisuudeltaan. Ajattelin, että hän on vain ujo ja kyllä hän vielä joskus haluaa toisten seuraa. Mutta nyt olen havahtunut asiaan. Lapsi ei edes halua toisten seuraan.
Tai toisaalta mietin, että haluaako kuitenkin? Jos yksinäisyydessä pysyminen on vain suojakilpi? Koska hän ei uskalla hän on päättänyt olla myös haluamatta?

Kuten jo kirjoitinkin olin itse lapsena erittäin ujo ja arka. Paljon ujompi kuin lapseni. Mutta epäsosiaalinen en ollut. Ujous ja epäsosiaalisuus eivät kulje mitenkään käsi kädessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aada:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa sosiaalisuus/ epäsosiaalisuus?

Suurin ongelma tulee siitä, jos äiti alkaa korostaa sitä, että lapsi on ujo ja epäsosiaalinen ja osoittaa, ettei sellainen ole hyväksyttävää, ja pyrkii muuttamaan lasta toisenlaiseksi.

Sosiaalinen haluaa ja hakeutuukin ihmisten pariin, epäsosiaalinen välttelee tilanteita, joissa joutuu tisia ihmisiä kohtaamaan.

Kun lapsi oli pienempi suljin oikeastaan silmäni hänen epäsosiaalisuudeltaan. Ajattelin, että hän on vain ujo ja kyllä hän vielä joskus haluaa toisten seuraa. Mutta nyt olen havahtunut asiaan. Lapsi ei edes halua toisten seuraan.
Tai toisaalta mietin, että haluaako kuitenkin? Jos yksinäisyydessä pysyminen on vain suojakilpi? Koska hän ei uskalla hän on päättänyt olla myös haluamatta?

Kuten jo kirjoitinkin olin itse lapsena erittäin ujo ja arka. Paljon ujompi kuin lapseni. Mutta epäsosiaalinen en ollut. Ujous ja epäsosiaalisuus eivät kulje mitenkään käsi kädessä.

Kyllä ne varmaan kulkevat paljonkin käsikädessä.
 
mä: en usko, että lapsi tutkimalla mihinkään muuttuisi.
Psykologi, neuvolan th ja lääkäri eivät myöskään pidä lapseni kehitystä huolestuttava. Päiväkodissa lapseni päällimmäiseksi ongelmaksi nousee ammattilaisten mielestä ujous. Voihan olla, etä ujous on osaltaan aiheuttanutkin epäsosiaalisuuden, en tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja aada:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa sosiaalisuus/ epäsosiaalisuus?

Suurin ongelma tulee siitä, jos äiti alkaa korostaa sitä, että lapsi on ujo ja epäsosiaalinen ja osoittaa, ettei sellainen ole hyväksyttävää, ja pyrkii muuttamaan lasta toisenlaiseksi.

Sosiaalinen haluaa ja hakeutuukin ihmisten pariin, epäsosiaalinen välttelee tilanteita, joissa joutuu tisia ihmisiä kohtaamaan.

Kun lapsi oli pienempi suljin oikeastaan silmäni hänen epäsosiaalisuudeltaan. Ajattelin, että hän on vain ujo ja kyllä hän vielä joskus haluaa toisten seuraa. Mutta nyt olen havahtunut asiaan. Lapsi ei edes halua toisten seuraan.
Tai toisaalta mietin, että haluaako kuitenkin? Jos yksinäisyydessä pysyminen on vain suojakilpi? Koska hän ei uskalla hän on päättänyt olla myös haluamatta?

Kuten jo kirjoitinkin olin itse lapsena erittäin ujo ja arka. Paljon ujompi kuin lapseni. Mutta epäsosiaalinen en ollut. Ujous ja epäsosiaalisuus eivät kulje mitenkään käsi kädessä.

Kyllä ne varmaan kulkevat paljonkin käsikädessä.

En usko, ellet sitten tarkoita sosiaalisuudella asioita, joita voi mitata ulkoapäin: eli mitä enemmän kavereita sen sosiaalisempi luonne vaikka todellisuudessa se menee, että mitä enemmän kavereita sen enemmän sosiaalisia kontakteja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aada:
mä: en usko, että lapsi tutkimalla mihinkään muuttuisi.
Psykologi, neuvolan th ja lääkäri eivät myöskään pidä lapseni kehitystä huolestuttava. Päiväkodissa lapseni päällimmäiseksi ongelmaksi nousee ammattilaisten mielestä ujous. Voihan olla, etä ujous on osaltaan aiheuttanutkin epäsosiaalisuuden, en tiedä.

Ok. Sinä et aio tehdä mitään. Miksi kirjoitit tänne huolestuneena? Etkö ymmärtänyt, että toisten kallista aikaa menee hukkaan, kun he huolestuvat ja tahtovat auttaa? Olet epäsosiaalinen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oisko sun lapsi enemmän sellaista tyyppiä, että viihtyisi jos olisi yksi "bestis" mieluummin kuin isossa porukassa?

Varmasti enemmän niin, mutta kun ei ei oma-aloitteisesti edes halua leikkiä sen yhden kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Alkuperäinen kirjoittaja aada:
mä: en usko, että lapsi tutkimalla mihinkään muuttuisi.
Psykologi, neuvolan th ja lääkäri eivät myöskään pidä lapseni kehitystä huolestuttava. Päiväkodissa lapseni päällimmäiseksi ongelmaksi nousee ammattilaisten mielestä ujous. Voihan olla, etä ujous on osaltaan aiheuttanutkin epäsosiaalisuuden, en tiedä.

Ok. Sinä et aio tehdä mitään. Miksi kirjoitit tänne huolestuneena? Etkö ymmärtänyt, että toisten kallista aikaa menee hukkaan, kun he huolestuvat ja tahtovat auttaa? Olet epäsosiaalinen.

Koska halusin vertaistukea ja neuvoja. Olen ihan kiitollinen neuvostaisi, mutta en koe sitä käyttökelpoiseksi. Mitenkä tutkituttaminen tekisi lapsestani sosiaalisen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja aada:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oisko sun lapsi enemmän sellaista tyyppiä, että viihtyisi jos olisi yksi "bestis" mieluummin kuin isossa porukassa?

Varmasti enemmän niin, mutta kun ei ei oma-aloitteisesti edes halua leikkiä sen yhden kanssa.

Sit vaan on hyväksyttävä, että lapsi on nyt ainakin tässä vaiheessa tällainen. Voi olla, että vuodet ulkomailla ovat vaikuttaneet näin. Teille vanhemmille varmaan ois tärkeää, että lapsi ois ulospäinsuuntautuneempi, mutta kun ei ole, on tärkeää, että hyväksytte hänet tällaisena ettekä yritä muuttaa muuksi. Voihan olla, että kun sopiva kaveri tulee vastaan, niin tilanteet muuttuvat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja aada:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oisko sun lapsi enemmän sellaista tyyppiä, että viihtyisi jos olisi yksi "bestis" mieluummin kuin isossa porukassa?

Varmasti enemmän niin, mutta kun ei ei oma-aloitteisesti edes halua leikkiä sen yhden kanssa.

Sit vaan on hyväksyttävä, että lapsi on nyt ainakin tässä vaiheessa tällainen. Voi olla, että vuodet ulkomailla ovat vaikuttaneet näin. Teille vanhemmille varmaan ois tärkeää, että lapsi ois ulospäinsuuntautuneempi, mutta kun ei ole, on tärkeää, että hyväksytte hänet tällaisena ettekä yritä muuttaa muuksi. Voihan olla, että kun sopiva kaveri tulee vastaan, niin tilanteet muuttuvat.

Emme ole ksokaan asuneet ulkomailla ja sosiaalisia kontakteja on lapsen koko elämän ollut runsaasti.

Toivottavasti lapsi joskus kokisi ikätoverit tärkeäksi. Voihan olla, että kun sentään aikuisista pitää niin pitää aikuisista sitten, kun on itsekin aikuinen. Että joskus saisi sosiaalsiat elämää.
Mietin vain kuinka raadollisia kouluvuodet tulevat hänelle olemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Sosiaalinen tarkoittaa sitä, että kykenee toimimaan toisten ihmisten kans sovussa. Sillä, tahtooko olla toisten kans, ei ole mitään väliä.

Kyllähän sillä on aika paljon väliä. Kun toisten ihmisten kanssa joutuu kuitenkin koko ajan olemaan. Lapsen mielestä elämä on kurjaa, koska joutuu tekemisiin ikätovereidensa kanssa.

Mutta siinä asiassa hän ei ole epäsosiaalinen, ettei pystyisi olemaan sovussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Lapsesi on yksinäinen susi, se on ihan hieno ominaisuus tässä ylisosiaalisuutta palvovassa maailmassa.
:flower:
Mun on kyllä peesattava sua. Mä kuulun kans niihin ihmisiin, jotka viihtyvät varsin mainiosti yksinkin. Viihdyin erinomaisesti yksin jo lapsena.

Ap: kun lapsesi kerran tulee toimeen muiden lasten kanssa ja osaa toimia ryhmässä, niin en olisi kamalan huolissani. Ihan oikeasti kun on ihmisiä, jotka viihtyvät parhaiten yksin. Ja jos painostetaan toimimaan oman luonteen vastaisesti, sen kokee... ei suinkaan ihquraksupoksu kivana asiana... vaan äärimmäisen rasittavana. Jos kuitenkin epäilet, että lapsesi itse kärsii erakkomaisesta luonteestaan, silloin kannattaisi käydä lapsen kanssa jonkun ammattilaisen juttusilla.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Lapsesi on yksinäinen susi, se on ihan hieno ominaisuus tässä ylisosiaalisuutta palvovassa maailmassa.
:flower:
Mun on kyllä peesattava sua. Mä kuulun kans niihin ihmisiin, jotka viihtyvät varsin mainiosti yksinkin. Viihdyin erinomaisesti yksin jo lapsena.

Ap: kun lapsesi kerran tulee toimeen muiden lasten kanssa ja osaa toimia ryhmässä, niin en olisi kamalan huolissani. Ihan oikeasti kun on ihmisiä, jotka viihtyvät parhaiten yksin. Ja jos painostetaan toimimaan oman luonteen vastaisesti, sen kokee... ei suinkaan ihquraksupoksu kivana asiana... vaan äärimmäisen rasittavana. Jos kuitenkin epäilet, että lapsesi itse kärsii erakkomaisesta luonteestaan, silloin kannattaisi käydä lapsen kanssa jonkun ammattilaisen juttusilla.

Kiitos sinullekin mielipiteestä.
En kyllä usko, että lapsi varsinaisesti kärsii luonteestaan. Hän kärsii vain olosuhteista, jotka eivät hänen luonteelleen sovi. Erityisesti päivähoidosta. Surettaa, kun lapsen arki muodostuu pitkälti hänelle vastenmielisistä asioista.
 

Yhteistyössä