A
aada
Vieras
Olen huolissani 5-vuotta täyttävästä lapsestani. Hänellä ei ole kavereita eikä hän yleensä omien sanojensa mukaan edes niitä halua. Hän on arka ja ujo tutustumaan, mutta se ei minusta ole huolestuttavaa. Se on, että hän ei tosiaan edes toisista lapsista välitä. Ei ole koskaan välittänyt. Pienenä hän pelkäsi toisia lapsia. Vieläkin pelkää rajummin käyttäytyviä.
Olen miettinyt onko yksin vetäytyminen vain suojakeino vai onko lapsen tunne-elämässä jotain vikaa? Aikuisista hän kyllä pitää: sukulaisista, päiväkodin hoitajista. Ainoat lapset, joista pitää ovat teini-ikäinen ja teini-ikää lähestyvät serkkunsa.
Kirjoittamattakin lienee selvää, että hän on ainoa lapsi.
Onko jollain epäsosiaalista lasta? Jos lapsi oli epäsosiaalinen pienenä onko/oliko hän sitä myös kouluiässä? Kiusattiinko? Jäikö aina yksin?
Miten voisin tukea lasta sosiaaliseksi? Onko edes mahdollista muuttaa lapsen luonnetta niin?
Ihan minkälainen näkökulma vain kiinnostaa. Alan olla epätoivoinen.
Olen miettinyt onko yksin vetäytyminen vain suojakeino vai onko lapsen tunne-elämässä jotain vikaa? Aikuisista hän kyllä pitää: sukulaisista, päiväkodin hoitajista. Ainoat lapset, joista pitää ovat teini-ikäinen ja teini-ikää lähestyvät serkkunsa.
Kirjoittamattakin lienee selvää, että hän on ainoa lapsi.
Onko jollain epäsosiaalista lasta? Jos lapsi oli epäsosiaalinen pienenä onko/oliko hän sitä myös kouluiässä? Kiusattiinko? Jäikö aina yksin?
Miten voisin tukea lasta sosiaaliseksi? Onko edes mahdollista muuttaa lapsen luonnetta niin?
Ihan minkälainen näkökulma vain kiinnostaa. Alan olla epätoivoinen.