Lapseni on epäsosiaalinen

[Keittiönoita]

Kiitos sinullekin mielipiteestä.
En kyllä usko, että lapsi varsinaisesti kärsii luonteestaan. Hän kärsii vain olosuhteista, jotka eivät hänen luonteelleen sovi. Erityisesti päivähoidosta. Surettaa, kun lapsen arki muodostuu pitkälti hänelle vastenmielisistä asioista.

Eihän se kivaa ole, kun joutuu toimimaan luonteensa vastaisesti. Toisaalta... päiväkodissa hän kuitenkin saa valmennusta siihen, miten kestää noita tilanteita. Koska aikuisenakin tulee tilanteita, jolloin on oltava muiden seurassa. Voi hakeutua tietenkin työtehtäviin, jossa saa työskennellä mahdollisimman itsenäisesti. Mutta täysin ilman muiden ihmisten kohtaamista tuskin pystyy elämään. Ja eiköhän niitä kavereitakin vielä löydy. Sellaisia "samanhenkisiä" =)

 

[aada]

Toivottavasti niitä kavereita joskus tosiaan löytyy. Ehkä lapsi joskus vastaa kysymykseen "leikitkö mun kanssa" ein sijasta kyllä.
Kuitenkin lapsi on kulkenut pitkän matkan siitä ikätovereitaan pelkäävästä taaperosta nykytilanteeseen. Ehkä nykyinen huoleni tuntuu muutaman vuoden päästä turhalta.

 

[Minä vain vastasin.]

mä: en usko, että lapsi tutkimalla mihinkään muuttuisi.
Psykologi, neuvolan th ja lääkäri eivät myöskään pidä lapseni kehitystä huolestuttava. Päiväkodissa lapseni päällimmäiseksi ongelmaksi nousee ammattilaisten mielestä ujous. Voihan olla, etä ujous on osaltaan aiheuttanutkin epäsosiaalisuuden, en tiedä.

Ok. Sinä et aio tehdä mitään. Miksi kirjoitit tänne huolestuneena? Etkö ymmärtänyt, että toisten kallista aikaa menee hukkaan, kun he huolestuvat ja tahtovat auttaa? Olet epäsosiaalinen.

Koska halusin vertaistukea ja neuvoja. Olen ihan kiitollinen neuvostaisi, mutta en koe sitä käyttökelpoiseksi. Mitenkä tutkituttaminen tekisi lapsestani sosiaalisen?

Ja oletko sinä ihminen, joka kirjoitti näin:

"Lapseni on epäsosiaalinen
Olen huolissani 5-vuotta täyttävästä lapsestani. Hänellä ei ole kavereita eikä hän yleensä omien sanojensa mukaan edes niitä halua. Hän on arka ja ujo tutustumaan, mutta se ei minusta ole huolestuttavaa. Se on, että hän ei tosiaan edes toisista lapsista välitä. Ei ole koskaan välittänyt. Pienenä hän pelkäsi toisia lapsia. Vieläkin pelkää rajummin käyttäytyviä.

Olen miettinyt onko yksin vetäytyminen vain suojakeino vai onko lapsen tunne-elämässä jotain vikaa? Aikuisista hän kyllä pitää: sukulaisista, päiväkodin hoitajista. Ainoat lapset, joista pitää ovat teini-ikäinen ja teini-ikää lähestyvät serkkunsa.
Kirjoittamattakin lienee selvää, että hän on ainoa lapsi.

Onko jollain epäsosiaalista lasta? Jos lapsi oli epäsosiaalinen pienenä onko/oliko hän sitä myös kouluiässä? Kiusattiinko? Jäikö aina yksin?

Miten voisin tukea lasta sosiaaliseksi? Onko edes mahdollista muuttaa lapsen luonnetta niin?
Ihan minkälainen näkökulma vain kiinnostaa. Alan olla epätoivoinen."

Ensin olet epätoivoinen ja mä otan sen tosissaan, sit et olekaan sekunnin kuluttua enää yhtään huolestunut. Ihmetyttää. Mä en kehtais tulla vaivaamaan toisia, varsinkin mua, joka olen sentään hoitanut velvollisuuteni lapseni vanhempana tutkituttaa lapseni suurin piirtein samoista syistä kuin tuossa alussa itse kerroit.

 

[lapsensa äiti]

Koska halusin vertaistukea ja neuvoja. Olen ihan kiitollinen neuvostaisi, mutta en koe sitä käyttökelpoiseksi. Mitenkä tutkituttaminen tekisi lapsestani sosiaalisen?

Jokaisessa ihmisessä, jokaisessa lapsessa on omat luonteenpiirteensä, aivokemiansa, ties mitkä - mutta minä tiedän, milloin minun täytyy toimia, koska minä tutkitutin lapseni eli minä osaan reagoida silloin, kun lapsellani ilmenee riskikäyttäytymistä. Minua sinä et hauku yhtään.

 

[aada]

minä vain vastasin: kysyin mm. miten voisin tukea lasta sosiaaliseksi vai onko se edes mahdollista?
Ihan ystävällistä, että vastasit, että tutkituttamalla hänet.
Mutta tunnen jo lapseni melkoisen hyvin enkä tarvitse tutkimusta hänestä.
Eri asia, jos vaikkapa kasvatusalan ammattilaiset pävähoidossa olisivat sitä mieltä, että lapseni olisi tutkituttava. Tällöin noudattaisin heidän neuvoaan.

Miten sinä konkreettisesti sitten tuet lastasi?

Kyllä minä nyt tunninkin kuluttua aloituksestani olen lapsestani yhä huolestunut.

 

[ystävyydellä]

minä vain vastasin: kysyin mm. miten voisin tukea lasta sosiaaliseksi vai onko se edes mahdollista?
Ihan ystävällistä, että vastasit, että tutkituttamalla hänet.
Mutta tunnen jo lapseni melkoisen hyvin enkä tarvitse tutkimusta hänestä.
Eri asia, jos vaikkapa kasvatusalan ammattilaiset pävähoidossa olisivat sitä mieltä, että lapseni olisi tutkituttava. Tällöin noudattaisin heidän neuvoaan.

Miten sinä konkreettisesti sitten tuet lastasi?

Kyllä minä nyt tunninkin kuluttua aloituksestani olen lapsestani yhä huolestunut.

Juu, en kerro tässä, mitä teen ja millaisissa tilanteissa. On kyse lapseni kokonaisvaltaisesta olemisesta. Sitä täytyy tarkkailla ja olla varppeillaan. Minun lapselleni on ehdotettu lisää tutkimuksia eli olemme jonossa lastenpsykiatrille ja ensi syksynä alkaa toimintaterapiajakso. - Aikaisemmin, kun ongelmat ilmenivät, tutkitutin ja kuntoutin itse. Rankkaa oli, mutta kannatti. En osaa sanoa, mitä juuri sinun tulisi tehdä, mutta jos olet huolissasi ja rakastat lastasi, ota selvää. Tämä on minun neuvoni.

 

[näin lisään vielä]

Viittaat viestissäsi siihen, että päivähoito/koulu "huomaisi" ongelmat. Nyt on niin, ettei heidän valtuuksiinsa kuulu hienosäätö ollenkaan. Koulussa opettaja ei tee aloitetta, vaan vanhempi ottaa yhteyttä koulutoimeen, joka tiedottaa koulupsykologille, joka tutkii lapsen alustavasti. Sitten varataan aika lääkärille ja otetaan se koulupsykologin lausunto mukaan. Sitten saa lähetteen tutkimuksiin. Ennen kouluikää - niin, en tiedä miten se voisi mennä julkisella puolella, mutta minä käytin yksityistä ja sain todella rahoilleni vastinetta.

 

[nelli]

Olisko sun mahdollista palkata teille kotiin joku nuorehko hoitaja päiväkodin sijaan? Toisaalta voi olla hyvä että lapsi joutuu olemaan muiden lasten kanssa, mut toisaalta "pakottaminen" voi tehdä sen vielä vastenmielisemmäksi. Mun äiti oli pph ja meillä oli mua vähän vanhempi tyttö jonka kanssa viihdyin. Voisitko sellasta paikkaa kysellä?

 

[nelli]

minä vain vastasin: kysyin mm. miten voisin tukea lasta sosiaaliseksi vai onko se edes mahdollista?
Ihan ystävällistä, että vastasit, että tutkituttamalla hänet.
Mutta tunnen jo lapseni melkoisen hyvin enkä tarvitse tutkimusta hänestä.
Eri asia, jos vaikkapa kasvatusalan ammattilaiset pävähoidossa olisivat sitä mieltä, että lapseni olisi tutkituttava. Tällöin noudattaisin heidän neuvoaan.

Miten sinä konkreettisesti sitten tuet lastasi?

Kyllä minä nyt tunninkin kuluttua aloituksestani olen lapsestani yhä huolestunut.

Juu, en kerro tässä, mitä teen ja millaisissa tilanteissa. On kyse lapseni kokonaisvaltaisesta olemisesta. Sitä täytyy tarkkailla ja olla varppeillaan. Minun lapselleni on ehdotettu lisää tutkimuksia eli olemme jonossa lastenpsykiatrille ja ensi syksynä alkaa toimintaterapiajakso. - Aikaisemmin, kun ongelmat ilmenivät, tutkitutin ja kuntoutin itse. Rankkaa oli, mutta kannatti. En osaa sanoa, mitä juuri sinun tulisi tehdä, mutta jos olet huolissasi ja rakastat lastasi, ota selvää. Tämä on minun neuvoni.

mun mielestä tämmönen voi myös lisätä ongelmia. Kun oikeen toitotetaan lapselle ettei hän oo normaali, ei se voi hyvin vaikuttaa. Jos saisi rauhassa olla sitä mitä on niin varmasti voisi lapset nykysin paremmin. Mutta kun vanhemmat on vaatimassa että pitää olla sitä ja tätä. Ihan älytöntä mun mielestä juoksuttaa pientä lasta psykiatrilla epäsosiaalisuuden vuoksi. Se on luonteenpiirre, ei mikään vika!!

 

[aada]

Viittaat viestissäsi siihen, että päivähoito/koulu "huomaisi" ongelmat. Nyt on niin, ettei heidän valtuuksiinsa kuulu hienosäätö ollenkaan. Koulussa opettaja ei tee aloitetta, vaan vanhempi ottaa yhteyttä koulutoimeen, joka tiedottaa koulupsykologille, joka tutkii lapsen alustavasti. Sitten varataan aika lääkärille ja otetaan se koulupsykologin lausunto mukaan. Sitten saa lähetteen tutkimuksiin. Ennen kouluikää - niin, en tiedä miten se voisi mennä julkisella puolella, mutta minä käytin yksityistä ja sain todella rahoilleni vastinetta.

Jos lapsen kehityksessä huomataan häikkää päivähoidossa asiaan puututaan varmasti. Olen lapsen päiväkodissa hänen sosiaalisesta kehityksestään puhunut monesti. En epäile lainkaan, ettei päivähoidosta tarvittaessa pyydettäisi lapsestani erityislastentarhanopettajan lausuntoa.

 

[aada]

Olisko sun mahdollista palkata teille kotiin joku nuorehko hoitaja päiväkodin sijaan? Toisaalta voi olla hyvä että lapsi joutuu olemaan muiden lasten kanssa, mut toisaalta "pakottaminen" voi tehdä sen vielä vastenmielisemmäksi. Mun äiti oli pph ja meillä oli mua vähän vanhempi tyttö jonka kanssa viihdyin. Voisitko sellasta paikkaa kysellä?

Ei ole varaa palkata hoitajaa. Perhepäivähoitoa en pidä lapselle turvallisena vaihtoehtona. Päiväkoti on ainoa vaihtoehto.

 

[nelli]

ok. No mut teillä ei enää kouluun oo hirveen pitkä aika, siellä mun käsittääkseni monesti tasottuu tämmöset tapaukset. Mä itse ainakin eppuluokalla sain bestiksen tytöstä, jonka isosiskon kanssa olin leikkinyt aiemmin. Siis ennen koulua en kiinnittänyt häneen mitään huomiota.

 

[y]

lös

 

["miksu"]

Millainen lapsesi on nyt 4.v jälkeen? Olisi mahtava kuulla? Itsellä nyt kohta 6.v epäsosiaasiaalinen poika vaikka mitään poikkeavaa ei elämässä ole ollut.