Lapseni ovat kiittämättömiä kakaroita!!

[ottaa päähän]

Näin voisi sanoa melkein joka kerta, kun heidän kanssaan alan jotain puuhaamaan!! Äskenkin ehdotin että pelataan yhdessä peliä, kun kurja keli ja uloskaan ei vittsi sateeseen lähteä. Juu, innoissaan olivat heti molemmt.... No, ehdittiinhän n. 5min. pelata kun kuopus 4v. (ymmärrän et on vielä pieni) suuttui kun ei ollut hänen vuoronsa. No, sitten esikoinen suuttui hetim perään kun en juuri silloin kuunnellut häntä, kun yritun pienemmälle selittää että jokainen vuorollaan. Pelit lensi, hemmetti soikoon! Ja tällaista se on melkein AINA kun jompikumpi mies tai minä aletaan sitten leikkiä tai touhuta yhdessä heidän kanssaan. Mua niin ottaa päähän se, että tiedän että on vanhempia jotka eivät juurikaan koskaan viitsi vaivautua leikkimään tms. lastensa kanssa, ja sitten me/minä ollaan sellaisia että tykätään puuhata ja olla lasten leikeissä mukana( ei siis niin että tungetaan) niin omat lapset vaan kiukuttelee ja eivät yhtään arvosta sitä!! Minusta ainakin oli mukavaa kun omat vanhemmat lapsena olivat väillä leikeissä mukana! Miehen perheessä taas kukaan ei koskaan leikkinyt hänen kanssaan, vaikka olisi ollut ihanaa saada leikkiä...

Mites muilla???

 

[vieras]

Helpommalla pääset, kun et odota kiitosta lapsilta, tai oman kruunusi kiillotusta. Ota nuokin vain ohimenevinä kasvatushaasteina...

 

[Lapsia]

Ei. Lapsesi eivät ole kiittämättömiä kakaroita, vaan he ovat lapsia. Tuo on melko tavanomaista käytöstä, kun opetellaan asioita. Pelaaminen on yksi vaikeimpia asioita monelle lapselle. Siinä on niin paljon miinus-tekijöitä eli joutuu esim. odottamaan vuoroaan, joutuu kestämään häviötä ja epäonnistumista... Tilannetta ei ainakaan paranna se, että äiti sitten vielä harmistuu, kun ryhdytään pelaamaan. Pitkämielisyyttä äidille.

 

[ap.]

Helpommalla pääset, kun et odota kiitosta lapsilta, tai oman kruunusi kiillotusta. Ota nuokin vain ohimenevinä kasvatushaasteina...

En siis odotakkaan sitä että lapset tulavat minulle sanomaan, että OI, kun olet ihan äiti kun leikit meidän kanssa tms. Harmittaa ja ottaa kupoliin niin vietävästi kun AINA tällaista NO, toivot. muistavat isompina että ollaan ainakin yritetty ja haluttu olla mukana....

 

[ap.]

Ei. Lapsesi eivät ole kiittämättömiä kakaroita, vaan he ovat lapsia. Tuo on melko tavanomaista käytöstä, kun opetellaan asioita. Pelaaminen on yksi vaikeimpia asioita monelle lapselle. Siinä on niin paljon miinus-tekijöitä eli joutuu esim. odottamaan vuoroaan, joutuu kestämään häviötä ja epäonnistumista... Tilannetta ei ainakaan paranna se, että äiti sitten vielä harmistuu, kun ryhdytään pelaamaan. Pitkämielisyyttä äidille.

Otin nyt vaan tuon pelin esimerkikisi. Oli se sitten mitä tahansa puuhaa, askartelua, ulkoilua, jne. Niin tähän se jossain vaiheessa päättyy. Tapppeluun, itkuun, kiukutteluun... Alkaa pikkuhiljaa vaan oma mielenkiinto hiipua yhdessä olemiseen, se tässä huolettaa....

 

[vieras]

Toi on vielä pientä. Odotas, kun ne on sitä mieltä, että Disney Worldin reissu on itsestäänselvyys joka vuosi!

 

[vieras]

Meillä kans vähän samanmoista joten ymmärrän ap:n tunteen täysin. Itsekkin tykkäisin esim pelata lasten kaa mut usein just alkaa tappelu ja kinastelu. Joskus tuntuu et vaikka miten yrittäis jotain "kivaa" kehitellä lasten kaa niin heti alkavat vaan tapella tai kiukutella.

 

[ap.]

Meillä kans vähän samanmoista joten ymmärrän ap:n tunteen täysin. Itsekkin tykkäisin esim pelata lasten kaa mut usein just alkaa tappelu ja kinastelu. Joskus tuntuu et vaikka miten yrittäis jotain "kivaa" kehitellä lasten kaa niin heti alkavat vaan tapella tai kiukutella.

Hyvä et on edes yksi "kohtalo" toveri täällä!! ketuttaa edes nykyään esim. lähteä jonnekin, sim. nyt kesällä lintsille tms. kun tietää et silläkin vaan tapellaan... Pitäis vissiin pysytellä tylsänä aina kotona ja olla tekemättä yhdessä mitään??

 

[Piika-äiti]

Juuri noin äidin pitää tehdä ja ottaa vastaan ne turhautumiset ja kiukut. Äidin kanssahan näiden tunteiden kohtaamista ja käsittelyä on turvallista opetella.

Meillä on ollut yksi pieni suloinen, joka opetteli kauan ja hartaasti näitä taitoja ja häviämisen sietämistä, ja kerran mölkkypelin hävittyään heitti koko seurueen kengät talon katolle.