Lapseni tarhakaveri valehtelee ihan älyttömiä 5-vuotiaaksi. Mitä mieltä olette?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen myös huomannut, että todella usein ne äänekkäät lapset, jotka kehuskelevat omilla tavaroillaan ja vanhempiensa ammateilla ja omaisuudella, ovatkin todellisuudessa vailla omien vanhempiensa huomiota :( Keksivät raukat itselleen mukavamman "elämän" ja haluavat positiivista huomiota.

Meillä lapset sai kaiken k´huomion viisivuotiaina, koska heitä oli jo ihan pakko vahtia kokoajan (adhd) silti mielikuvitus sai vallan välillä ja kovati kehuivat juuri silloin kun heitä hiekkalaatikolla kiusattiin ärrävian tai muun PIENEN jutun takia. Olenhan minäkin sitten saanut kuulla että lapseni eivät saa huomiota, tuskin saavat ne kiusaajalapset sitäkään "vähää".
 
Meidän alueella asuu eskari-ikäinen poika, jota isä kehottaa vetelemään muita turpaan. Näyttää, miten saa parhaiten satutettua muita lapsia yms.

Jostain syystä tämä lapsi myös valehtelee paljon...
 
Liian suurena eli kestämättömänä määränä häpeän tunne aiheuttaa häpeämättömyyttä. Se mielestäni kertoisi osan tuosta käytöksestä. Sanathan ovat aikuiselta. Ehkä isältä tai muulta isommalta, ihannoidulta opittuja?
Jotain hätää lapsi kertoo käytöksellään. Satuilemistahan on jokaisella,mutta jos se on ainoa keino selviytyä,niin apuahan poika tarvitsisi. Kenen asia sitä on hankkia,en osaa sanoa
 
Luulen ymmärtäväni mitä ap tarkoittaa, enkä nyt näe tässä mitään lihavien haukkumista. Olen itse myös tuntenut sekä lapsia että aikuisia, joilla on syystä tai toisesta huono itsetunto. Ja he yrittävät epätoivoisesti ostaa hyväksyntää mahtavilla jutuilla (en tiedä onko tässä siitä kyse, mutta jos tämä nyt on se mitä ap tarkoitti). Surullista on se, että ne jututhan toimivat juuri päinvastoin kuin on tarkoitus.

Tuollaisen henkilön seurassa olen itse toiminut niin, että sivuutan mahdollisimman vähällä huomiolla mahtailut, ja kiinnitän huomiota johonkin mikä henkilössä on oikeasti hyvää ja mukavaa. Siis henkilössä itsessään, ei missään mitä hän omistaa tai mitä hän on saanut aikaan. Ehkä olen typerä "maailmanparantaja", mutta mielestäni tämä on myös toiminut (silloin kun ollaan tekemisissä vähän enemmänkin), ja on ihanaa huomata kuinka toinen vapautuu. Kun ihminen kokee hyväksyntää omana itsenään, hänen ei tarvitse enää valehdella/mahtailla (ellei ole sairas sillä tavalla).
 
Sähän voisit mennä ystävällisesti keskustelemaan lapsen vanhempien kanssa pojan käyttäytymisestä ja siitä kuinka olet sitä mieltä että perheen lihavuus aiheuttaa kaikki lapsen tekemiset. hehhehhheee, päivän parhaat naurut, et säkään ap ihan kaikilla käy.
 
Itse en olisi huolissani satuilusta mutta tuo mitä poika sanoi hiekkaa heitettyään kyllä särähti korvaan. Itse ei viisivuotias tuollaista lausetta keksi, kyllä se on jostain kuultu. Ja kun lapsi vielä yleensä on huonotuulinen ja äreä niin kyllä minä alkaisin miettiä onko siellä kotona kaikki hyvin. Voisikohan mummosi kautta rantain selvitellä asiaa?
 
Ei voi olla niin pilalla suomalainen yhteiskunta, että oltaisiin niin kaukana toisistamme, etteikö lapsista olisi yhteinen huolehtimisvelvollisuus ja -oikeus KAIKILLA. Kyllä sä saat sille toisen muksulle sanoa, jos se viskoo hiekkaa tai tekee jotain muuta ihan käsittämättömän typerää. Ne ketkä eivät halua kenenkään muun mitään sanovan lapsilleen, pitäköön huolen, että kasvattaa lapsensa vaikka jossain luolassa eristyksissä muusta maailmasta. Ihan yhtälailla, jos sä näet, että sulle tuntematon lapsi teloo pahasti ittensä, eikä sen vanhempia siinä lähettyvillä ole, kyllähän sä käyt katsomassa onko se elossa, pääseekö se kävelemään, tarviiko se jotain.

Jotkut lapset kasvaa kieroon, sillä lailla tulee kieroja aikuisia, ja niille luultavasti taas kieroja kersoja. Sitä sä et pysty korjaamaan. Tommosen muksun ainoo pelastus luultavasti olis just nimenomaan se, että sitä kiusattais sen verran, että tajuis omassa käytöksessään olevan jotain pielessä ja iän myötä oppis sitä muuttamaan. Toki voi olla ihan itestäänkin ohimenevää..
 
Nauratti tuo "ei ole sinun asiasi sanoa hiekanheitosta". Okei. Tällä periaatteella: lapsesi on vaarassa ja voisin pelastaa hänet. Mutta ei taida olla minun asiani? Tai lapsesi on heittämässä kiveä teidän autoonne. Näen, mutten viitsi puuttua :) Ihan oikeasti. Kyllä aikuisilla on todellakin velvollisuus puuttua huonoon käytökseen tai mihin tahansa, mistä voi aiheutua harmia/vaaraa lapselle itselleen tai muille.
Meillä onneksi saa puuttua KAIKKI aikuiset pihapiirin lasten toilailuihin! Itse olen vain tyytyväinen, jos joku puuttuisi minun lapseni pöllöilyyn.
 
Vilkas mielikuvitus.
Sinun kommentisi perheen lihavuudesta on asiaton. Se ei liity asiaan millään lailla.

Miten sä tähän asiaan ajattelit puuttua?

Ei se ole yhtään asiaton. Lihavuuden vaikutuksia voi arvioida siinä missä muidenkin sairautta muistuttavia asioita, kuten alkoholismia. Se on eri asia jos ruvetaan haukkumaan lihavaa ihmistä huonoksi vain lihavuuden perusteella, mutta kyllä lihavuudesta saa tehdä omia päätelmiään.
 
Varmasti löytyy tutkimuksia, että lihavilla on keskimäärin huonompi itsetunto kuin normaalivartaloisilla. Ja uskoisin, että naisilla tuo lihavuuden negatiivinen vaikutus on jopa suurempi. Onko sitten lihavuus seuraus huonosta itsetunnosta vai toisinpäin? Kenties molempia. Mutta aika ihmeellistä, että tuomitaan asiattomaksi heittää tuosta asiasta kommentti.

Musta tuntuu, että joidenkin palstailijoiden on aivan mahdoton ymmärtää hiukankaan monimutkaisempia syy-seuraussuhteita. Asiat nyt vaan vaikuttavat toisiinsa ja siksi joskus hieman irrallisetkin asiat saattavat olla ainakin osasyynä joihinkin tapahtumiin.

T. 165cm/88kg
 

Yhteistyössä