Lapseni tottelee vain minua :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja A. P.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

A. P.

Vieras
Olen ihan puhki. 5-vuotias tyttäreni ei tottele isäänsä ollenkaan, ei myöskään isompia sisaruksiaan, jotka ovat siis lähellä täysi-ikäisyyttä jo. Hän tottelee minua hyvin, koska olen aika tiukka ja edellytän hyvää käytöstä. Mieheni ei osaa olla jämäkkä eikä johdonmukainen - venyy liian pitkälle ja "lässyttää" tytölle. Seurauksena on, että kaikki lähtemiset isän kanssa menevät kiljumiseksi ja lattialla venkoilemiseksi. Isä lopulta pukee itse tytön väkisin. Sama aamu- ja iltapesuissa ja nukkumaanmenoissa. Jos menen paikalle, tilanne rauhoittuu tiukalla komennolla ja tyttö suoriutuu arkiasioista ikänsä mukaisesti. Tämä on kurjaa kaikille osapuolille ja rankkaa itselleni, koska yövuoron jälkeen on noustava auttamaan ja ylipäänsä vastuu painaa (olen ollut yksinhuoltaja ja selvinnyt aikanaan varsin hyvin - tämä on erilaista! ). Päiväkodissa tyttö on sosiaalinen ja pärjää hyvin. Mielestäni ongelma on miehessäni, joka ei osaa olla ankara. Sitten yhtäkkiä yllättäen suuttuu oltuaan aivan liian kauan lepsu. Olen jutellut, neuvonut, ollaan kokeiltu sitä, että minä pysyn pois - ei tule mitään! Väittäisin, että lapsi on temperamenttinen, mutta ei poikkeuksellisen haastava ja on ehdottomasti normaalisti kehittynyt. Kotona ei myöskään ole muita ongelmia. Lapselle annetaan paljon aikaa ja huomiota, ei alkoholia, väkivaltaa, huolia tms. Kodin tunnelma on em. ongelmaa lukuunottamatta lämmin ja positiivinen. Tämä kuitenkin hiertää ja rassaa hermoja :(. Onko ideoita, mistä voisi olla kyse tai hyviä vinkkejä, miten kierre saataisiin katki?
 
Uskon todella, että on kurjaa olla se, jota EI totella - ihan kuin on kurjaa olla itse aina se, joka pitää tulla "pelastamaan" tilanne ja olemaan se "tiukka vanhempi". Molempi pahempi! Tsemppiä sinullekin :).
 
Olet osoittanut jo lapsellesi, että vain sinua tarvitsee totella - esimerkiksi puuttumalla tilanteisiin, joissa isä on vastuussa lähtemisistä ja pukemisista. Lapsesi siis seuraa sinun toimintaasi ja koska kävelet jatkuvasti miehesi/lapsen isän yli, voimakastahtoinen lapsesi on jo huomannut, ettei teidän perheessänne tarvitse totella ketään muuta kuin sinua. Ja miehesi on tehnyt virheen mukautuessaan tähän käytäntöön.

Tarkoitukseni ei ole syyllistää sinua - et varmasti ole tehnyt tätä tahallaan - mutta sinun täytyy ryhtyä antamaan miehellesi vastuuta ja lakata kävelemästä miehesi yli. Ja miehesi täytyy reipastua ja ryhtyä käyttäytymään aikuisen lailla:)
 
Ihan sama homma täällä. Tai lapsi uskoo siis minua ja isäntää (=hänen isäpuolensa). Mutta esim. eskarissa jossa tädeillä on homma hanskassa mutta hanskat hukassa eikä mitään auktoriteettia tai tatsia lapsiin, niin tuo kärttää ja rutisee vastaan heti... Enkä ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt että millä hemmetillä saisin tuon lapsen kunnioittamaan niitä tätejä siellä, kun hän on vähän näemmä tuollainen että jos ihminen on vietävissä niin tuo sitten kanssa vie, kuin pässiä narussa...
 
Meillä samaa oireilua kuin tuossa ap:n jutussa. Mun ei tarvi kyl ku sanoa tyttöni nimi ja katsahtaa häneen ankarasti, niin tottelee. Todella harvoin tulee tyttö kokeilee mitään "rajojani" ja ilman kädenvääntöä ollaan oltu piiiitkän aikaa. Isänsä kanssa kyllä tyttö kokeilee rajojaan joka pv. Yksi missä vikä niin isänsä epäjohdonmukainen ja pinna ei kestä mitään.
 
Ihan sama homma täällä. Tai lapsi uskoo siis minua ja isäntää (=hänen isäpuolensa). Mutta esim. eskarissa jossa tädeillä on homma hanskassa mutta hanskat hukassa eikä mitään auktoriteettia tai tatsia lapsiin, niin tuo kärttää ja rutisee vastaan heti... Enkä ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt että millä hemmetillä saisin tuon lapsen kunnioittamaan niitä tätejä siellä, kun hän on vähän näemmä tuollainen että jos ihminen on vietävissä niin tuo sitten kanssa vie, kuin pässiä narussa...

Mun mielestä se ei ole sun ongelma, vaan tätien ongelma. Niiden vaan on pärjättävä lasten kanssa, vanhemmat ei ole päivisin siellä jelppimässä...
 
Hyvin ymmärrän ajatuksesi. Olen yrittänyt tätä sanoa miehelleni. Ja sanoa, että vien "maton alta" hänen auktoriteetiltaan, jos minua tarvitaan joka käänteessä. Olen sanonut tytölle, että pitää tehdä, kuten isä sanoo. Olen aina isän sanojen takana. Ongelma on, että mies myöhästyy töistä ja tulee monia muitakin kurjia / noloja tilanteita, kun mies ei saa tyttöä tottelemaan :(.
 
Näinpä, ja kun mä en oikeasti tiedä mitä voisin asialle tehdä - meillä ei ole tuon lapsen kanssa kotona minkään valtakunnan ongelmia :/

Mulla on kerran ollut pojan kanssa tuollainen tilanne. Silloin totesin hoitajalle, että minä en tiedä mitä voisin tehdä, kun kotona ei ongelmia ole - ehdotankin että te täällä päiväkodissa miettisitte missä on syy, jos lapsi ei tunne oloaan täällä turvalliseksi eikä koe voivansa luottaa & kunnioittaa aikuista. Se vissiin kolahti. Totuus oli se, että ryhmässä oli paljon pielessä, lapset oireili, henkilökunnalla ei pysynyt homma kasassa yhtään, ja sitten siellä tulikin henkilöstövaihdoksia & kiertävä erityislastentarhanope auttamaan asioiden hoitamisessa. Tuloksia saatiin nopsaan kun vaan löytyi tosissaan tahtoa yrittää.
 
kyllä se tossa tuli jo.
Ette voi tehdä muuta kuin sen, että sinä et pelasta tilannetta, vaan miehen on hoidettava se itse alusta loppuun. nouskoon aiemmin ylös ja aloittakoon pukemisen aiemmin ettei myöhästy. Ja kertaakaan ei saa antaa tippaakaan periksi. Mutta hänen kannattaa myös miettiä tarkkaan mitä ja kuin paljon hän käskee. mutta sitten kun käskee, siitä on pidettävä.

Aikas voimakastahtoinen neiti teillä! Mutta hän päässee pitkälle!
 

Yhteistyössä