Toggle sidebar

Lapseni viiltelee, mitä nyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "murtunut"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"murtunut"

Vieras
Kävelin eilen illalla koputtamatta tyttäreni huoneeseen ja ennenkuin tämä ehti vetäistä pitkähihaisen päälleen ehdin huomata hänen vasemmassa kädessään punaisia viiruja. Menin niin lukkoon etten siinä sitten sanonut mitään ja olen siitä lähtien pohtinut asiaa. Viimeyökin meni nukkumatta. Miten otan asian puheeksi? Olemme mieheni kanssa eronneet vajaa vuosi sitten (asumiserossa ennen sitä) ja pelkäänkin nyt että tilanteemmeon laukaissut viiltelyn. Pitäisikö lähettää lapsi psykologille vai yrittää puhua asia kotona? Pelkään että hän satuttaa itseään vielä todella pahasti. Tyttäreni on 16 vuotias.
 
Keskustele asiasta tyttäresi kanssa. Kerro, että tiedät ja näit mitä hän teki. Jos hän ei ole sinun kanssa halukas juttelemaan asiasta, niin varaa johonkin ammattiauttajalle apua. Kannattaa toimia eikä vain jäädä seurailemaan. Minun ystävän paha olo (viiltelyt, rauhoittavat lääkkeet yms) päätyi itsemurhayritykseen. Onneksi ei onnistunut ja hän asusteli pitkän aikaa tapahtuman jälkeen tukikodissa. Nykyisin hänellä on kaikki hyvin.
 
Kiitos neuvoista. Olen todella huolestunut. En oikein vain tiedä miten toisin asian esille ja kerronko tytön siälle asiasta. En oikein tiedä miten hän reagoisi.
 
Uskon, että olet huolestunut,mutta mutta. Itse keskustelin aikoinani avoimesti teinini kanssa ja perustelin miksi viiltely on typerää. En siis moittinut, tuominnut tai ilmoittanut olevani oikeassa. Syytä viiltelyyn en tosin saanut, mutta keskustelu auttoi. Mieheni myös osallistui keskusteluun. Välttämättä mitään todellista syytä ei edes ole. Meidän kohdalla viiltely loppui keskustelumme jälkeen. Keskustele, keskustele, puhu ja puhu, älä tuomitse.
 
Just oli lehdessä juttua viiltelystä, olikohan se tanskalaisnuorista, että joka kymmenes viiltelee. Eli on kyllä tosi yleistä kuten on täällä suomessakin.

Tässä jotain luettavaa:

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2009/10/986225/resepti-viiltelya-epaileville-vanhemmille-juttele-juttele-ja-juttele
 
:hug: Rankka paikka. Mun pikkusisko viilteli itseään teini-iässä. Osin kokeilunhalusta, mutta kaikki alkoi koulukiusaamisesta. Noin vuoden kuluttua kausi meni ohi, siskosta on sittemmin kasvanut upea nainen, opiskelee yliopistossa ja on suosittu ja sosiaalinen. Itseä tällaisena ujona tyyppinä ihan hirvittää siskon laaja ystäväpiiri ym ja sosiaalinen meno.

(Siskon äiti eikä meidän isä tiedä viiltelystä, eivätkä edes siitä että siskoa kiusattiin. :( )
 
[QUOTE="just";22950504]Just oli lehdessä juttua viiltelystä, olikohan se tanskalaisnuorista, että joka kymmenes viiltelee. Eli on kyllä tosi yleistä kuten on täällä suomessakin.

Tässä jotain luettavaa:

Resepti viiltely[/QUOTE]


Äh, eipä tossa ollu mitään luettavaa :( Sori, ihan kökkö linkki.
 
Kuten "Saima" kirjoitti, näistä nuorista kasvaa urheita ja ahkeria nuoria aikuisia. Näin myös meillä - opiskellaan, seurustellaan ja eletään ns. normaalia elämää. Toivottavasti teilläkin on kyse "vaiheesta", jota edes nuori ei osaa selittää. Olen varma, että kaikki kääntyy parhain päin.
 
Itse viiltelin nuorena. Ja vielä näin aikuisenakin siitä saa olla tiukkana ettei pura ahdistustaan viiltelyyn koska se on hyvä apu siihen.
Itselläni viillot alkoivat pienistä naarmuista. Lopulta haavat ovat olleet jo niin syviä että arvet ovat tosi pahoja eivätkä parane koskaan, tikkejä on jouduttu laittamaan.
Olin syvästi masentunut vuosikaudet eikä elämä mitenkään erityisen hyvin ole mennyt.
 
Kannattaa puhua hänelle.

Voi, kun joku olis joskus minunkin viiltelyyn puuttunut. Se alkoi tosiaan ihan pienillä naarmuilla, nyt monta vuotta myöhemmin molemmat kädet ranteista käsivarsiin täynnä valkosia, paksuja arpia. Kiva kulkea kesähelteellä käsiään peitellen.

Tosiaan, onhan tuossa muutakin keskusteltavaa kun arvet. Kokeileeko hän vaan, vai onko oikeesti paha olla, masentunut?
 
Mulla "onneks" suurimmat arvet on jaloissa.. Mutten voinut vuosiin käydä uimahallissa, rannoilla tai missään. En pitää hameita ilman paksuja sukkiksia. Nyt voin jotenkin. Olen ajatellut että katsokoon ihmiset arpia jos haluavat, ei niille enää mitään voi..
 
Puhu ehdottomasti tyttäresi kanssa. En tosin lähtisi liikkeelle siitä, miksi viiltely on TYPERÄÄ. Tottakai se on myös typerää, mutta jostain syystä hän ei tällä hetkellä oikein löydä muuta keinoa. Kerro hänelle, että olet huolissasi ja välität, ja haluat tehdä minkä voit.
 
Puhut tytölle ja sitten soitat apua. Alota vaikka koulun terkkarista/kuraattorista ja ne osaa auttaa eteenpäin. Mun kaverin tyttö sai tosi nopeesti apua ja ois päässy aika nopeesti myös sairaalaan osastolle, mutta kun tyttö sai huomiota ja muuta apua, niin tilanne rauhottui. Hän oli esim tosi väsynyt, kun ei saanut nukuttua ja sai siihenkin lääkettä, melatoniinia vai mitä se on? Hyvän unirytmin löytyminen ja tarpeeksi untakin auttoivat jo huomattavasti.
 
[QUOTE="jep";22951661]Puhu ehdottomasti tyttäresi kanssa. En tosin lähtisi liikkeelle siitä, miksi viiltely on TYPERÄÄ. Tottakai se on myös typerää, mutta jostain syystä hän ei tällä hetkellä oikein löydä muuta keinoa. Kerro hänelle, että olet huolissasi ja välität, ja haluat tehdä minkä voit.[/QUOTE]

Joo, ei kannata sanoa että typerää. Jos mulle oltaisiin niin sanottu, olisin ajatellut että MINÄ olen typerä, huono, paska ja se olisi vain pahentanut asiaa.
 
[QUOTE="jep";22951661]Puhu ehdottomasti tyttäresi kanssa. En tosin lähtisi liikkeelle siitä, miksi viiltely on TYPERÄÄ. Tottakai se on myös typerää, mutta jostain syystä hän ei tällä hetkellä oikein löydä muuta keinoa. Kerro hänelle, että olet huolissasi ja välität, ja haluat tehdä minkä voit.[/QUOTE]

Peesi, älä missään nimessä ala saarnata kuinka tyhmää se on, ei mitään hyötyä.
Avunhuutoa tuo on. Puhuminen auttaa ja ammattiauttajalle aika. Sitä moni toivoi salaa vanhempiensa tajuavan hakea, ammattiapua.
 
Siihen pitää puuttua. Lapsesi ei halua, että viet sen johonkin psykiatrille tai kuraattorille, vaan se haluaa että otat itse yhteyttä häneen ja kysyt että mikä on vialla. Että ottaisit sen keittiön pöydän viereen, sytyttäisitte kynttilän, keittäisitte kaakaota, ja sanoisit että jutellaan kaikista asioista, ihan rauhassa. Vaikka läpi koko yön jos haluat.
Kuuntele lastasi, halaa ja ota todesta se mitä se puhuu.
 
Hei, tiiän että tää on aikuisten keskustelu.. mut sen takii mä tänne kirjotanki.. millä tavalla voisin helpointen kertoo vanhemmilleni että viiltelen ? oon siis ite nuori joka viiltelee....
 
[QUOTE="apua tarvitseva";28714518]Hei, tiiän että tää on aikuisten keskustelu.. mut sen takii mä tänne kirjotanki.. millä tavalla voisin helpointen kertoo vanhemmilleni että viiltelen ? oon siis ite nuori joka viiltelee....[/QUOTE]

Sanot sen vain noin. Haluan apua koska viiltelen. Jos he eivät ymmärrä, esimerkiksi suuttuvat tai eivät välitä, niin voit hakea apua muualtakin. Vaikkapa koulun terkkarilta.
 
Suosittelen kyllä ottamaan asian puheeksi. Itse viiltelin nuorena paljon pahaan oloon (oli seksuaalista hyväksi käyttöä useamman vuoden) Vieläkin joskus mietin miksi minun äitini ei koskaan kysynyt mikä minulla on kun arpia ja jälkiä näki. Kysy onko nuorella huolia tai paha olla.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa