Lapset,arki,työ,talous - mitä tehdä?

[yh]

Kyselen täältä, kun en ehdi enää ystäviäkään tavata tai jaksa oikeastaan edes soitella.

Olen kolmen lapsen yh. Esikoinen on koulussa. Minulla on korkeakoulutasoinen koulutus ja olen tehnyt alan töitä sen verran kauan ja paljon ennen lapsia, että sain maksettua meille yksinkertaisen, mutta meille riittävän kodin ja säästöönkin sain rahaa reilusti. Pärjäämme perusmenojen osalta lapsilisillä ja minimielatusmaksuilla. Isä ei osallistu kuluihin mitenkään. Isompiin vastoinkäymisiin joudun ottamaan rahaa säästöistä.

Työllistyin vuosia kotona oltuani alani töihin, mikä ei täällä ole kovinkaan todennäköistä. Työmatka tosin on vajaa 2h / päivä. Palkka on reilusti alle 3000e/kk. Lapset käytännössä "asuvat" päiväkodissa. Tykkään työstäni, mutta siinä on myös todella kovasti paineita ja kotonakin pitäisi tehdä vielä ylitöitä paljon, eikä niistä makseta.

Minusta tuntuu, että lapset kaipaavat minua ja arki on täydellisen kiireistä. Työni on vain määräaikainen, mutta yrittämällä kovasti voisin saada siihen ehkä jatkoa. Mitä sinä tekisit? Yrittäisitkö jatkoa vai jäisitkö jälleen kotiin?

 

["Vieras"]

No jospa ottaisit osittaisen hoitovapaan, eli tekisit vaikapa 80% työaikaa, silläkin riskillä että eivät sitten jatka sopimustasi, sittenhän pääset ansiosidonnaiselle..

 

["a p"]

Meinasivat siellä muussa yhteydessä, että ei hommasta selviä, jollei tee täyttä työaikaa ja vielä ylitöitä mukisematta. Alallamme täytyy olla tyytyväinen, jos ylipäätään saa töitä.

 

[työpaikka]

Minä sitten jättäisin työn , ja laittaisit pienet lapset etusijalle. Vaikka sitten lähempää kotoa jotain
muuta myötä - vaikka ei vastaisi koulutusta .... mutta LAPSET ENSIN !

 

[***]

Voitko tehdä etätyötä, silloin saisit tehtyä töitä myös tuon työmatkaan kuluvan ajan? Jäisi enemmän aikaa.

 

["Vieras"]

[QUOTE="a p";27414891]Meinasivat siellä muussa yhteydessä, että ei hommasta selviä, jollei tee täyttä työaikaa ja vielä ylitöitä mukisematta. Alallamme täytyy olla tyytyväinen, jos ylipäätään saa töitä.[/QUOTE]

No juu juu, mutta kato se osittainen hoitovapaa on sun lakisääteinen oikeus, ei ne sille mitään voi, pakko on suostua. Ja jos sitten käy niin että Sut irtisanotaan niin ansiosidonnainen odottaa. Jos jäät kotiin omaehtoisesti niin tulee karenssia vaan..

 

["huhhuh"]

Ihan paskaa. Korkeakoulu ei näköjään anna eväitä maalaisjärkeen. Tässä korttini puoltamaan jo luultavasti vahvistamatonta mutta todennäköistä ajatusta: Jää kotiin.Heti.

 

[4Xäiti]

Karenssia ei kestä kuin 2kk jos itse irtisanoutuu ja järki-ihmisenä sinulla on säästöjä siksi aikaa. Minäkin vasta irtisanouduin hankalan pomon vuoksi. Elämä on liian lyhyt nöyristelyyn ja älyttömiin yhtälöihin jotka myöhemmin harmittavat kuitenkin. Elämä ei ole kitumista varten annettu, vaan siitä tulee nauttia, varsinkin arjesta. Sinulle on annettu lapsia, nauti heistä. Päiväkoti ei mielestäni muutenkaan ole lasten paikka vaan keksitty aikuisten tarpeisiin.Töihin ehtii aina.Tsemppiä!

 

["Iina"]

Olisipa kiva kun elämä olisi vaan mukavaa ja helppoa.
Hävetkää luuserit.

 

[Moraalinvartija]

Jos kerran peruselämiseen riittää lapsilisät ja elarit, niin taloutenne on melko turvattu vaikka jäisitkin kotiin. Kotona ollessa hanki jotain lisäkoulutusta, joka mahdollistaa työllistymisen inhimillisempään työhön, sitten kun tahdot työelämään palata.

 

[riiviöiden äiti]

miten voi olla palkatonta ylityötä?!? Ei kai sellaisia kukaan tee?

 

["a p"]

Minä teen, koska haluan niin kovasti yrittää työllistyä/pysyä töissä kotonaolon jälkeen. Vaikka pärjäisimmekin, haluaisin näyttää lapsille hyvää esimerkkiä ja "normaali" elämää. Kuitenkaan tukiverkkoa ei ole, isä ei ole töissä, mutta ottaa lapset vain silloin tällöin viikonloppuisin, vaikka voisi helpottaa arkea ja lasten päiväkotisidonnaisuutta ottamalla heidät joskus viikolla, jotta meille jäisivät ne viikonloput. Lapset saavat esimerkin normaalista elämästä, mutta kärsivät, kun emme ole koskaan yhdessä ja esikoinen niin kovin paljon yksin.

 

[ymps]

Voisitko kokeilla aikuisopiskelua ja vaihtaa inhimillisemmälle alalle? Olen itse kokenut tupn oravanpyörän ja nyt uskomattoman onnnellinen kun saan tehdä 60-80% työaikaa tilanteen mukaan. Ihan eri elämä.

 

["a p"]

Ilman muuta voisin kokeilla aikuisopiskelua. Olen vain "liian" kiinnostunut ja innostunut lähes kaikesta tietääkseni mihin suuntautua. Minulla on opiskeluoikeus myös yliopistolle, mutta opinnot ovat erittäin haastavat ja opiskeluaika melkoisen pitkä.