Lapset, ero ja uusi mies

[Hankalaa]

Mulla on nyt se tilanne, että mies muuttaa pois ja erotaan. Lapsia meillä on kaksi, pieniä vielä molemmat.
Silloin jo kun olin päätöksen tehnyt ja siihen pisteeseen oltiin tultu, että ero tulee, niin menin sitten ihastumaan toiseen mieheen. Tavallaan tunsin hänet jo ennestään ja tiedän, että on hyvä mies. Nyt mies on ihastunut myös minuun ja meillä on ollut sutinaa keskenämme. Lapset ei kuulemma ole ongelma ja voisi katsoa mitä tästä tulee.

Tuntuisi kuitenkin väärältä hypätä suhteesta toiseen, joskaan lapsille en ole ketään esittelemässä vielä piiiiiiiiiiiitkään aikaan. Kuitenkaan en haluaisi jättää katsomatta tätä vaihtoehtoa, koska tuntuu niin oikealta ja jälkeen päin vaan harmittaisi, että päästin miehen menemään.

Onko kenellekkään muulle käynyt näin ja miten tilanne on ratkennut?
Eroon liittyvät asiat on käyty läpi jo monesti, vaikka meneehän siinä aina aikansa ennen kun elämä lähtee rullaamaan taas. Tosin mikään muu meillä ei muutu, kuin se, että myös rahallinen vastuu on nyt minulla, kaikki muu olikin jo ennestään. Ex ei siis ole tehnyt mitään perheensä eteen, muutoin kuin rahallisesti. Jopa omien asioiden hoitaminen ilman apua on toisinaan tuottanut ongelmia.

En nyt varsinaisesti tiedä, että miksi kirjoitin tänne, ehkä halusin vaan purkautua tai kuulla, onko muille käynyt näin?

 

["viima"]

Ystäväni erosi yllättäen miehestään ja kun entinen mies kantoi tavaransa ulos niin uusi muutti saman tien sisään Vaikka olivat sopineet,että eron syy eli toinen mies ei ole siinä heti pyörimässä.

Minä en henk.kohtaisesti ymmärrä tätä nykykuviota,että erotaan ja saman tien on uusi mies kierroksessa.

 

["jop"]

Kannattaisi kyllä odottaa että eroprosessesi on ohi ja, että tunnekuohut ovat viilentyneet.

 

[ap.]

No itsellä oli se fiilis ja ajatus, että uutta miestä en tosiaankaan halua, en sitten varmana. Ja en todellakaan tätä etsinyt, mutta minkäs teet. Mitä ihminen tunteilleen voi.

 

[ap.]

Ja lisänä vielä, että ei tähän nyt mitään älyttömiä tunnekuohuja liity eron suhteen ainakaan. Niitä on ollut jo niin paljon muutenkin, että tämä tuntuu helpotukselta, myös lasten kannalta, vaikka toisinaan surettaakin heidän puolestaan.

 

[niino]

Miksi nainen ei saa hankkia jo varalle uutta ja muuttaa heti yhteen? Jos kyse tässäkin olisi miehestä ei olisi mitään ongelmaa, vaikka kyse olisi yh isästä jolla lapset tulisi vain kannustava vastaanotto.
Naisen pitää jäädä erossa yksin ja pitää ero vuosiko? mutta mies saa heti hypätä sängystä sänkyyn

 

[helppoja teitä ei ole]

Onhan se lapsille kovin haastavaa kun tulee paljon muutoksia kerralla.

Oma kokemus: lapset 16 ja 13. Exä löysi uuden, erottiin, minä muutin pois yhteisestä kodista, kuopus muutti mukana, esikoinen halusi jäädä isälleen. Exän uusi pysyi "poissa", vaikkapa lapset tietenkin tiesivät, missä isä aina viikonloput viettää. Jätti myös 16-vuotiasta todella paljon yksin ja oman onnensa nojaan.
Itse rakastuin eron harkinta-aikana, kuukausi ennen lopullista virallista eroa. Koska olen aina ollut melko läpinäkyvä tunteineni, ja yrittänyt olla rehellinen lapsille siitä missä ollaan, kerroin lapsille heti, että olen pihkassa, mutta enpä nyt tiedä tuleeko tästä mitään. Lapset halusivat tavata miehen, ja se järjestettiin.
Molemmat lapset voivat minusta huonosti eron aikoihin. Kuopus ehkä huonoiten ennen eropäätöstä, hänen vointi sitten kyllä koheni aika nopsaan. Esikoinen sen sijaan oireili pitkään. Puoli vuotta yritettyään yhteistä oloa isänsä kanssa hän onneksi muutti mun luo, mutta vointi oli edelleen pitkään huono, ja pitkä terapia ja masennuslääkitys seurasi.
Nyksä muutti meille runsas vuosi eron jälkeen, eli melko pian sitten kuitenkin. Olimme tuolloin seurustelleet noin puoli vuotta. Eksän nyksä muutti entiseen kotiimme pian tämän jälkeen.
On kurjaa ymmärtää tekevänsä ratkaisuillaan lapsille huonoa. Ja joskus tilanne on vähän sellainen että pitää valita vain se vähiten hankala vaihtoehto. Mutta ajan antaminen, kunkin lapsen äänen ja tuskan kuuleminen - senkin tuskan jolle ei ole ääntä - se olisi tosi tosi tärkeää. Ja siinä sivussa pitäisi sentään kuunnella niitä omiakin tunteitaan, ja olla suvaitsevainen kaikkiin suuntiin...

Mutta hengissä selvittiin. Ja lapsista kasvoi ihania aikuisia. Ja nyt ollaan menossa naimisiin (7 vuoden avoliiton jälkeen).

 

[ap.]

Ja kun en edes hankkimalla hankkinut mitään toista miestä.

Tottahan sekin on, että jos miehellä on piankin eron jälkeen uusi nainen niin se on ihan ok. Miehet nyt vaan on miehiä ja tekee niin.

 

["jeps"]

Mun työkaveri lähti ex miehensä luota suoraan uuden miehen huusholliin. Ex mies oli kyllä ihan ok, mut riitelivät kaiken aikaa ja koululaiset lapset kärsi. Molemmat oli helpottuneita erosta. Viikon kuluttua jo kaverini esitteli lapsille uuden miehen, joka on aivan huippu. Tuli heti lasten kanssa toimeen loistavasti ja halusi ruveta saman tien väsäämään omia lapsia. Nyt ovat olleet yhdessä viisi vuotta ja heillä on kaksi yhteistä lasta. Ja hyvin menee. Ennuste oli tilastojen varjossa huono, mutta uskon että ovat loppuelämän pari. Näkee heti päällepäin että viihtyvät loistavasti yhdessä. Ja kaiken kaikkiaan oli kohtalon johdatus alusta asti pelissä mukana... Kaverini nimittäin soitti väärään numeroon... ja nyt on tilanne jo tässä mallissa. Kaikkia tällaisia suhteita ei ole tuhoon tuomittu, vaikka muistaakseni 70% näistä päättyykin eroon.

 

["Mammatus"]

Itsellä oli uusi mies kierroksissa heti eron jälkeen, mutta aikalailla harvakseltaan tapailtiin ja vasta puolen vuoden tapailun jälkeen mies tapasi lapset ekan kerran. Siitä sitten ihan rauhaksiin edettiin ja muutettiin lopulta yhteen ja mentiin naimisiin, nyt yhteinenkin lapsi. Uusi mies joutui jonkun verran kestämään mun vuodatuksia erofiiliksistä, mutta oppipahan tuntemaan mut perin pohjin.

 

[Jehnny Tightlips]

Ja mitään välivaihtoehtoja suoraan sisäänmuuttamisen ja asian unohtamisen välillähän ei tietenkään ole vai?

 

[Isämies]

Miksi nainen ei saa hankkia jo varalle uutta ja muuttaa heti yhteen? Jos kyse tässäkin olisi miehestä ei olisi mitään ongelmaa, vaikka kyse olisi yh isästä jolla lapset tulisi vain kannustava vastaanotto.
Naisen pitää jäädä erossa yksin ja pitää ero vuosiko? mutta mies saa heti hypätä sängystä sänkyyn

No huh huh! Kun minun kokemukseni mukaan asia on juurikin toisin päin. Voi sitä paheksunnan ja kauhistelun määrää ja voluumia, jos miehellä onkin heti eron jälkeen uusi nainen! Naisten kohdalla asialle ehkä hiukan hymähdetään, mutta ymmärretään sitten sen jotenkin lähes kuuluvan asiaan...

 

["vieras"]

Kukin tavallaan. Mä itse en mitään uusia miehiä lapsilleni esittelisi, ennen kuin on tosi vankalla pohjalla suhde. Enkä mä uutta ottais saman tien putkeen. En ole ikinä ollut "mies- tai suhderiippuvainen" eli kyllä mä olen aina ollut yksin siinä välissä, enkä ole rynnännyt suoraan suhteesta toiseen.

Jos joku kiinnostaa suoraan eron jälkeen, niin saa odottaa. Jos se on oikeeta kiinnostusta, niin ei se ajan kanssa laimene. Jos laimenee siitä odotuksesta, niin ei se sitten olis suhteen arvoista ollutkaan. Näin mä ajattelen.

 

[aivan]

No huh huh! Kun minun kokemukseni mukaan asia on juurikin toisin päin. Voi sitä paheksunnan ja kauhistelun määrää ja voluumia, jos miehellä onkin heti eron jälkeen uusi nainen! Naisten kohdalla asialle ehkä hiukan hymähdetään, mutta ymmärretään sitten sen jotenkin lähes kuuluvan asiaan...

Samaa mieltä. Nainen ymmärretään perinteisesti "heikompana astiana", joka luonnollisesti jokatapauksessa tarvitsee perheenelättäjän rinnalleen. Eronnut perheellinen mies uudella kierroksella on paljon halveksuttavampi asia.

 

[ap.]

No meillä ei todellaakaan ole uusi mies muuttamassa sisään heti, kun vanha muutta pois. Yhteen en kovin helposti edes haluaisi muuttaa, että pitäisi olla jo todella vankalla pohjalla suhde ja melko pitkäkin ennen mitään niin suuria päätöksiä.

Meillä olisi ratkaisuna juuri se, että tapailisin miestä ilman lapsia.
Ja itse en ajattele, että "saa odottaa". Pitkään olen ollut ihastunut tähän mieheen, tietämättä, että hänkin on minuun. Puheista jotenkin käsitin aikaisemmin, että ei olisi ja tämä olisi yksipuolista, mutta eipäs vaan olekkaan.

Ja kuinka pitkään sen ihastuksen pitäisi odottaa? Jos nyt puolta vuotta ajatteelee, että ei voi sinä aikana alkaa tapailla edes ilman lapsia, niin onhan se sanomattakin selvää, että tunteet laimenee.

Enkä minäkään ole mies ja suhderiippuvainen, päinvastoin, en etsinyt tai edes ajatellut haluavani uutta miestä vielä pariin vuoteen. Mutta, kuten jo sanoin, minkä sitä tunteilleen ihminen mahtaa.

 

[aivan]

Samaa mieltä. Nainen ymmärretään perinteisesti "heikompana astiana", joka luonnollisesti jokatapauksessa tarvitsee perheenelättäjän rinnalleen. Eronnut perheellinen mies uudella kierroksella on paljon halveksuttavampi asia.

Lisäyksenä tähän että yleensä eronneen naisen uusi mies saa erityisen kunniallisen statuksen koska haluaa ottaa vastuun hänelle ei-biologisista lapsista. Se on arjen sankaruutta.

 

["vieras"]

Itse en ole uutta miestä "hankkinut", mutta asiaa kyllä miettinyt. Toisaalta lapselle olisi parasta nyt hiukan miettiä, että onko suhteella tulevaisuutta, mutta miten sitten sen jälkeen?

Toisaalta voisi tapailla miestä ilman, että se tapaisi lasta. Toisaalta se tuntuisi jotenkin teeskentelyltä. Lapsi on mun elämä ja jos siihen ei sopeudu ei suhdetta pelasta mikään..

En varmaan esittelisi miestä tyyliin: "tässä on teidän uusi isi joka muuttaa meille asumaan", vaan antaisin lasten tutustua mieheen omassa tahdissa ja ehdottomasti ilman, että se mies suoraan muuttaisi meille asumaan!!

 

[toisin näen]

No huh huh! Kun minun kokemukseni mukaan asia on juurikin toisin päin. Voi sitä paheksunnan ja kauhistelun määrää ja voluumia, jos miehellä onkin heti eron jälkeen uusi nainen! Naisten kohdalla asialle ehkä hiukan hymähdetään, mutta ymmärretään sitten sen jotenkin lähes kuuluvan asiaan...

Kyllä mä ajattelen, että mun tuttavapiirissä "paheksunnan ja kauhistelun määrä" on ollut yhtäläinen sekä naisilla että miehillä, jotka ovat kesken edellisen avioliiton hypähtäneet uuteen suhteeseen, ja uusi suhde on nähty perheen rikkoutumisen ja lasten epämukavan tilanteen syynä. Ja naiset, jotka ovat tällaisen ratkaisun tehneet, ovat usein saaneet ehkä jopa ennemminkin "hutsun" maineen.

Mutta mun tuttavapiirissä on kyllä huomattavasti yleisempi ilmiö ollut, että mies lähtee toisen naisen matkaan, kuin että nainen lähtee uuden miehen matkaan kesken avioliiton.

Eron jälkeen syntyneistä uusista parisuhteista en ole nähnyt eroja ihmisten suhtautumisissa. Ainakaan mikäli ne eivät ole vaikuttaneet negatiivisesti esim. lasten tapaamisiin tai vastuuseen lapsesta. Jos kumpi tahansa vanhempi "unohtaa lapsensa" uuden kumppanin vuoksi, niin itse katson ainakin pitkällä silmällä sitä. Tuttavissa on usein kyllä käynyt toisin päin... että lapsen tapaamiset isän kanssa on alkaneet sujua paremmin kun on tullut se uusi nainen kuvioon.

Mutta onko sulla Isämies sitten tällainen kesken liittoa lähtemisen kokemus, siitä en tiedä. Tai muusta syystä olet kokenut itsesi vinoon katsotuksi?

 

[ap.]

Itse ajattelen myös niin, että ihan lasten tahdissa mentäisiin miehen tapaamisen suhteen. Myös mies itse saisi päättää, että koska on valmis lapset ekan kerran tapaamaan.
Lapsia en hoidata muilla muutenkaan, en edes vaikka olisin kuinka ihastunut. Jokatoinen vklp ovat toki isällään ja aina kun isä haluaa heitä ottaa/ viedä niin saa, en aijo olla esteenä heidän suhteelleen.

Enkä myöskään ajattele, että uudesta miehestä tulisi koskaan uusi isä näille lapsille. Heillä on jo omansa.
Mutta, saa nyt nähdä mitä tästä tulee. Lähipiiristä tuskin kukaan on innoissaan.

 

[ap.]

Niin tuota lähipiirin suhtautumista aloin vielä miettimään, että mites se puoli on mennyt? Saako automaattisesti "huoran" maineen, niinkuin joku vertasi?

 

[Isämies]

Mutta onko sulla Isämies sitten tällainen kesken liittoa lähtemisen kokemus, siitä en tiedä. Tai muusta syystä olet kokenut itsesi vinoon katsotuksi?

Ei ole henk.koht kokemusta, mutta esim. työpaikan kahvipöytäkeskustelujen henki on ollut juurikin sen suuntainen, kuin kirjoitin.

 

[helppoja teitä ei ole]

Minusta tuntuu, että miespuoliset tuomitsee "kahvipöytäkeskusteluissa" eniten omaa sukupuoltaan, ja naiset samoin omaansa.

Itse en kyllä kauheasti pelännyt maineeni puolesta, mutta minä olinkin se meidän erossa, joka rakastui vasta eron ollessa jo jälkimmäistä paperia vaille valmis; muutot ja ositukset tehty ja nimikin vaihtunut. Exän mainetta jouduin hiukan yrittämään paikkailla yhteisille tuttaville (vaikka olin niin saamarin kiukkuinen ja kyllästynyt koko exään itsekin); hän kun oli hankkinut uuden naisen jo ennen eropäätöstä, enkä kuitenkaan halunnut omien lasteni joutuvan kuulemaan paskapuheita tai nurjaa suhtautumista isäänsä. Eikä minustakaan ollut kiva sitä kuunnella, oli se ex-mies sitten minusta millainen surkki vain, niin hänen kanssa olin kuitenkin ne muksut tehnyt ja monta vuotta elänyt... niin että mun exää ei saa haukkua (muut kuin minä...)

 

[mkl-klmkl]

No meillä ei todellaakaan ole uusi mies muuttamassa sisään heti, kun vanha muutta pois. Yhteen en kovin helposti edes haluaisi muuttaa, että pitäisi olla jo todella vankalla pohjalla suhde ja melko pitkäkin ennen mitään niin suuria päätöksiä.

Meillä olisi ratkaisuna juuri se, että tapailisin miestä ilman lapsia.
Ja itse en ajattele, että "saa odottaa". Pitkään olen ollut ihastunut tähän mieheen, tietämättä, että hänkin on minuun. Puheista jotenkin käsitin aikaisemmin, että ei olisi ja tämä olisi yksipuolista, mutta eipäs vaan olekkaan.

Ja kuinka pitkään sen ihastuksen pitäisi odottaa? Jos nyt puolta vuotta ajatteelee, että ei voi sinä aikana alkaa tapailla edes ilman lapsia, niin onhan se sanomattakin selvää, että tunteet laimenee.

Enkä minäkään ole mies ja suhderiippuvainen, päinvastoin, en etsinyt tai edes ajatellut haluavani uutta miestä vielä pariin vuoteen. Mutta, kuten jo sanoin, minkä sitä tunteilleen ihminen mahtaa.

Eikai siihen mitään sääntöä ole miten pian eron jälkeen voi uuden miehen lapsille esitellä.

Sinun täytyy vaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Oma onnesi vai lasten hyvinvointi.

Muista että ero on aina kriisi lapselle.

 

[ap.]

Niin, että tämäkö on asia jossa ei omaa onnea ja lasten hyvinvointia voi yhdistää? Jep, niinpä niin

 

[kielletty]

Aika nopeasti eron jälkeen tapasin miehen, jonka kanssa ollaan (muutaman mutkan kautta) edelleen yhdessä ja nykyään asumme saman katon alla kaikkine lapsinemme, ja yhteistäkin pukkaa.

Ihastumisessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin, se voi olla jopa todella voimaannuttavaa muuten niin ikävissä erotouhuissa, mutta lasten hyvinvointi tulisi aina laittaa ykkössijalle. Vaikka mies ei liiemmin olisikaan ollut apuna lasten kanssa, voi ero silti tuntua heille yllättävänkin raskaalta.

Muutenkin noissa asioissa ei kannata hötkyillä. Tapailette silloin tällöin näin aluksi ja katselette ja kuuntelette miltä se toinen ihminen tuntuu