Lapset nukkuu todella huonosti ja parisuhde koetuksella!! APUA!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Avutonäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="aapee";27642344]Yöt menneet nyt parempaan päin kun tuttipullosta päästiin, herää kerran yössä ja itkee jonkin aikaa. Tulee yleensä mun viereen nukkumaan siinä vaiheessa. Peittoa yrittää edelleen multa saada, vaihdettiin tytölle isompi peitto, sekään ei aina tunnu kelpaavan mutta periksi en anna. :) Pienepikin nukkuu paremmin kun ei tarvi herätä isosiskon raivareihin.

Jotkut kyselivät että onko tutkittu mitään sairauksia, ei ole tutkittu ja päätettiinkin eilen että aletaan tutkia jos nämä yöt tästä vielä huononevat. Ja rutiineista sen verran että meillä on selkeät rutiinit päivällä ja ulkoillaan paljon ja tyttö syö todella hyvin. Tyttö juo kyllä todella vähän päivän aikana, että sitäkin voisi koittaa lisätä päiviin. Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä!! :)[/QUOTE]

Ah, pääsittekin jo tuttipullosta hieno juttu!
Meillä oli myös joskus kamala vaihe, lapsi ei koskaan ole nukkunut vieressä mutta yhtäkkiä nukkui vaan siinä ja silloinkin huonosti. Pidettiin sylittelyhetki illalla satua lukien ja yöllä kävin vain hyssyttämässä jos tuli itku, sanoin enintään että hyvää yötä.
 
Meillä kans esikoinen aikoinaan tuli meidän sänkyyn yöllä. Otettiin tiukkalinja, eli vietiin heti takaisin omaan sänkyyn. Muutamassa viikossa oppi et nukutaan omassa sängyssä. Mut ap ekaksi mies sun kanssa samaan sänkyyn nukkumaan ja lapsi omaan sänkyyn. Tällä hetkellä meillä nukkuu kaikki kolme lasta omissa sängyissään. Jos joku tulee yöllä meidän sänkyyn niin heti viedään takas omaan sänkyyn ja aika hyvin on kaikki oppinut sen.
 
Nyt lapsi nukkuu alkuyön omassa sängyssä ja jossain vaiheessa siirtyy meidän väliin. Tai mä kannan koska huutaa vaan omassa sängyssä eikä liiku mihinkään, jos sanon että nyt nukutaan huuto yltyy entisestään.
 
Sympatiaa täältäkin ap:lle. Meillä sama tai oikeastana pahempi tilanne. Poika 3v2kk herää melkein joka yö ulisemaan epämääräistä täyttä huutoa, kerran tai kuusikin kertaa. Toisinaan huutaa tunnin putkeen. Isänsä (eli se mies jonka kanssa joskus olin yhdessä,hah) nukkuu pojan huoneessa että on lähellä kun huuto alkaa ja saa välillä edes nukutuksi, tähän siirryttiin pojan ollessa kaksivuotias ja kun itse palasin töihin ja tein 7-15 duunia, miehellä joustavampi työaika.

Minä nukun nyttemmin vauvan kanssa meidän entisessä parisängyssä. Kovin paljon suhteesta ei ole jäljellä, seksiä en muista milloin viimeksi, syytellään toisiamme pojan huonoista öistä ja etsitään epätoivoisena jotain mikä vaikuttaisi siihen kaikkeen.

Mutta mitään selittävää tekijää ei ole löytynyt. Poika on vaan aina nukkunut huonosti. Mitään sairautta ei ole löytynyt maitoallergiaa lukuunottamatta, joka sekin on jo mennyt ohi. Tää on ihan karmeeta. Itsellä ja nyt myös miehellä alkaa olla pinna niin kireällä että välillä tulee öisin karjuttua puolisekavalle pojalle vain että ole nyt jo hiljaa välillä..
 
Yksi neuvo: lopeta se passaus. Kuuntele sitä huutoa ja parkua ne pari-kolme yötä, mitä se huuto ja raivo yleensä kestää. Eikö kuitenkin ole helpompaa kestää ne muutama yö kuin kestää hajoava parisuhde, jatkuva univelka, ja huonot välit omiin lapsiin? Kestä se, itketä, lopeta passaus. Lapsi EI KUOLE ITKUUN, lapsi EI KUOLE JANOON yön aikana, jos on päivän normaalisti juonut. Selitä lapselle jo päivällä, että tästä päivästä alkaen yöllinen kukkuminen on kertakaikkiaan LOPPU. Ja pidä kiinni päätöksestä, vaikka se kuinka vaikealta tuntuisi.

Oma asperger-lapseni kukkui elämänsä ensimmäiset vuodet, kunnes sain tarpeekseni ja päätin tehdä siitä lopun. Lapsi, vieläpä erityislapsi, tajusi yhdessä yössä, etten taivu piirun vertaa päätöksestäni. Sen jälkeen ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia nukkumisen kanssa. Loppuivat yöjuotot ja silittelyt, vanhempien sänkyyn yrittämiset sun muut. Kylässä yöpymisetkin alkoivat sutjaantua paljon paremmin.

Sinä ja miehesi ette ole ainoita, jotka tuosta tilanteesta kärsivät. Siitä kärsii myös tuo lapsi, jolla ei ole mitään tolkkua siitä missä mennään. Fyysinen kehitys kertoo yhtä, mutta henkinen kehitys junnaa paikoillaan, koska TE VANHEMMAT ette anna lapsen kehittyä! Te itse seisotte kehityksen tiellä, kun ette kärsi pakottaa lastanne riippuvuuksistaan ja tottumuksistaan eroon. Sitä ne ovat: tottumuksia. Eivät mitään muuta. Ja joskus lastenkasvatuksessa on oikeasti oltava kova!
 
Mä just heräsin viime yönä sen 10kertaa ku nuorimmainen nukkui vieressä(pyörii ja mä herään herkästi), yleensä nukahtaa meidän viereen ja nukkuvana siirretään omaan sänkyyn, aika harvoin herää keskellä yötä(joskus pissalle). Mutta 1v 7kuukautta heräsi öisin sellanen 7kertaa(joskus jopa 15kertaa)joka yö,että tiedän kyllä mitä on ku väsyttää. Siksi voisin olla avuksikin, ei mua haittais pari huonosti nukuttua yötä.

Mutta mulle tulee kyllä mieleen sellanen juttu ku refluksi! vaikka oireena ois pelkästään yöheräily/huuto... niin syy saattaa olla tossa(yleensä kyl helpottaa ku ikää tulee).. pyydäppä että saatte lapselle 1vrk seurantalaitteen joka mittaa noita vatsahappoja (kaverille sanottiin aikanaan ku 6kk vauva heräili usein että se johtuu imetyksestä, vei yksityiselle ja tekivät ton 1vrk seurannan ja pahimmillaan ne vatsahapot oli ollut 20min ruokatorvessa! ei ihme että heräili öisin, sai lääkityksen ja laps muuttu..alko nukkuu ja kitisi paljon vähemmän).

Mä tiedän että tutkimuksia täytyy vaatia ja vaatia ja pysyä lujana, mutta ehkä se olis sen arvoista :) voimia kaikille huonosti nukkuville, kyllä ne piltit alkaa nukkuu jossus,vaikka se tuntuukin siltä että ei ikinä.
 
Yksi neuvo: lopeta se passaus. Kuuntele sitä huutoa ja parkua ne pari-kolme yötä, mitä se huuto ja raivo yleensä kestää. Eikö kuitenkin ole helpompaa kestää ne muutama yö kuin kestää hajoava parisuhde, jatkuva univelka, ja huonot välit omiin lapsiin? Kestä se, itketä, lopeta passaus. Lapsi EI KUOLE ITKUUN, lapsi EI KUOLE JANOON yön aikana, jos on päivän normaalisti juonut. Selitä lapselle jo päivällä, että tästä päivästä alkaen yöllinen kukkuminen on kertakaikkiaan LOPPU. Ja pidä kiinni päätöksestä, vaikka se kuinka vaikealta tuntuisi.

Oma asperger-lapseni kukkui elämänsä ensimmäiset vuodet, kunnes sain tarpeekseni ja päätin tehdä siitä lopun. Lapsi, vieläpä erityislapsi, tajusi yhdessä yössä, etten taivu piirun vertaa päätöksestäni. Sen jälkeen ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia nukkumisen kanssa. Loppuivat yöjuotot ja silittelyt, vanhempien sänkyyn yrittämiset sun muut. Kylässä yöpymisetkin alkoivat sutjaantua paljon paremmin.

Sinä ja miehesi ette ole ainoita, jotka tuosta tilanteesta kärsivät. Siitä kärsii myös tuo lapsi, jolla ei ole mitään tolkkua siitä missä mennään. Fyysinen kehitys kertoo yhtä, mutta henkinen kehitys junnaa paikoillaan, koska TE VANHEMMAT ette anna lapsen kehittyä! Te itse seisotte kehityksen tiellä, kun ette kärsi pakottaa lastanne riippuvuuksistaan ja tottumuksistaan eroon. Sitä ne ovat: tottumuksia. Eivät mitään muuta. Ja joskus lastenkasvatuksessa on oikeasti oltava kova!

juu muuten hyvä neuvo,mutta ensin täytyy sulkea oikeesti pois se vaihtoehto että onko lapsella jokin vaiva mikä aiheuttaa heräilyn/itkuisuuden em. refluksi, joku allergia jota ei oo havaittu tms. koska jos lapsella on kurja olo oikeesti niin miltähän hänestä tuntuu jos vielä jätettäis yksin?
 
ja birgitte... mä käsitin että se lapsi huutaakin öisin... että se pitäs saada loppuu. Mutta mistä sä vedät sen että vanhemmat on lapsen kehityksen edessä?

Kyllä meillä alkoi molemmat lapset nukkuu ihan itekseen yönsä heräämättä, menihän siihen aikaa... mutta ei siihen mikään auttanut, muuta ku se aika.
 
Samaa mieltä Birgiten kanssa. Lapset osaavat myös vedättää veden tai maidon pyytämisellä. Mutta lapselle voi sanoa illalla napakasti että vain 1 lasillinen illalla vettä ja sitten yöllä ei sitä anneta.
Onko lapsi kuumaverinen, puetko häntä liikaa yöksi? Itse aloitin täällä joskus ketjun omien muksujen yöpukeutumisesta, ja huomasin että olen pukenut nuorimmaista liikaa. Tämä on aina hikoillut yöllä ja yhdessä vaiheessa vaati vettä yölläkin.
 

Yhteistyössä