Toggle sidebar

Lapset pienellä ikäerolla...sanon vaan että EI kannata!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
C

chef

Aktiivinen jäsen
16.02.2005
47 399
16
38
Mulla saattaa olla toistaiseksi vielä vähän lyhyt aika pienen ikäeron äitiyttä takana jotta ihan tosissani voisin tätä asiaa isoon ääneen huudella, mutta kyllä pitää sanoa, että aikamoista tämä on ollut.

Mulle nimenomaan sanottiin, että kun ikäeroa on 1v1kk, niin mustasukkaisuutta ei esiinny. Ikäeroa on niin vähän, ettei se isompi edes osaa vielä olla mustis.

Jaa ei vai?
Miksi sen isomman elämäntehtävä on nykyään lyödä ja repiä vauvaa ihan joka käänteessä? Vauvalta olisi tähän mennessä irti käsi, jalka ja ainakin toinen silmä, ellei koko naama jos taapero olisi päässyt toteuttamaan kaikki yrityksensä vauvan vahingoittamisen suhteen.

Myös isä ja äiti ovat saaneet lyöntejä osakseen jos vauva on ollut jomman kumman sylissä.

Taapero on nukkunut jo kohta 2kk yönsä loistavasti...vaan eipä nuku enää. Viime yönä siinä vauvan syöttöjen ja nukutusten välissä nukutin taaperoa 1,5 tuntia!!! ja aamuyöllä sitten leikin lehmää lypsykoneen kanssa. Niin että hiukan väsyttää.

Mä meinasin ensin että jos joku nyt sanoo mulle, että tämä menee (pian) ohi, niin saan paremman mielen. Mutta en tiedä uskonko, kun mitään mustasukkaisuutta ei alunperinkään pitänyt ilmaantua :/

Kaipa tämä tästä vielä iloksi kuitenkin muuttuu :)
 
No voi harmi :|

Aina tuo on kuitenkin yksilöllistä. On suuria sisarusparvia jossa kaikenlaisia ikäeroja eikä mustasukkaisuutta.
Meillä ikäeroa reilut 10kk eikä tosiaan vielä ole minkään sortin kilpailuhenkisyyttä ollut mistään asiasta vaikka lapset jo vähän isompia...

Parempia aikoja sinne :hug:
 
Joo, kyllä tuon ikäinen osaa osoittaa mustasukkaisuutta ja omistushalua, huomattu on. :/ Mutta, se lohdun sana... se tottuu kuitenkin nopeammin uuteen tilanteeseen kuin isompi lapsi ja "unohtaa" olleensa ainoa lapsi. Muutaman viikon päästä vauva on taaperolle jo itsestäänselvyys. :) Kehu kovasti taaperoa, kuinka kovasti vauva hänestä tykkää yms. niin sekin auttaa. :)
 
Ja täytyy muistaa se että monesti tuon ikäisen hellyydenosoituksetkin on kovakouraisia että vaikka taapero tarkottais hyvää, niin se saattaa näyttää siltä että vauvan henkeä viedään kun vähän kovakouraisesti taputellaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
No voi harmi :|

Aina tuo on kuitenkin yksilöllistä. On suuria sisarusparvia jossa kaikenlaisia ikäeroja eikä mustasukkaisuutta.
Meillä ikäeroa reilut 10kk eikä tosiaan vielä ole minkään sortin kilpailuhenkisyyttä ollut mistään asiasta vaikka lapset jo vähän isompia...

Parempia aikoja sinne :hug:
Click to expand...

Eli mulla on sittenkin liikaa ikäeroa :D
 
Vastahan te toitte vauvan kotiin. Taaperolla oli ikävä sinua, ja sitten äiti tulikin kotiin jonkun pienen kummallisen tyypin kanssa!

Viikko, kaksi, kolme....tilanne kyllä rauhoittuu :hug:

Kun minä tulin kuopuksen kanssa kotiin synnäriltä, niin ekoina öinä vauva kyllä nukkui hyvin mutta juuri 2 v täyttänyt itki lähes hysteerisenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lula:
Oliskohan 3 vuotta parempi ikäero? Itse olen näin ajattelut kakkosen tulon, kun esikoinen jo tajuaa jostain jotain.
Click to expand...

Ei...siskolla on 2v 10kk ja se vasta showta olikin. Tai siis oikeastaan ihan samanlaista showta kuin meillä nyt, mutta 3v osaa laittaa pahemmin vastaan kuin 1v jo ihan kokonsakin puolesta.

Kyllä me tehdään jatkossakin (jos vielä lisäännytään) ne lapset ihan kunnon ikäerolla. Tuo meidän reilu 6v ikäeroa oli täydellinen, joten siihen varmaan sitten seuraavalla kerrallakin tähdätään :saint:
 
Nooo, ehkä se muutama päivä on kuitenkin vielä hiukan aikaista mennä sanomaan :D Tuossa onkin jo hyviä neuvoja, jaksakaa muutama viikko niin eiköhän ala helpottaa. Ja tosiaan kehukaa taaperoa, pitäkää sylissä, kertokaa että vauva tykkää hänestä jne...
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Vastahan te toitte vauvan kotiin. Taaperolla oli ikävä sinua, ja sitten äiti tulikin kotiin jonkun pienen kummallisen tyypin kanssa!

Viikko, kaksi, kolme....tilanne kyllä rauhoittuu :hug:

Kun minä tulin kuopuksen kanssa kotiin synnäriltä, niin ekoina öinä vauva kyllä nukkui hyvin mutta juuri 2 v täyttänyt itki lähes hysteerisenä.
Click to expand...

Oisit nähnyt tuon taperon ilmeen kun tulin kotiin. Likka ei tiennyt miten suhtautua äitiin. Toisaalta tuli hymy, toisaalta itku :( äiti ei tahtonut alkuun kelvata mihinkään mutta nyt jo äidinkin syli kelpaa :heart:

Ja se ensireaktio vauvaan oli tosiaankin lyöminen :/

Vauva nukkui oikeastaan koko eilisen päivän/illan (valvoi sitte yöllä) joten sain olla taaperon kanssa ns. ilman vauvaa. Likka vaan ei ollut kovinkaan vastaanottavainen, mutta tänään tosiaan jo parempi päivä :)
 
Mä en valehtele että se helpottas. Mutta jos yhtään lohduttaa niin nyt kun mun lapset on 4 ja 5 niin ovat parhaat kaverit keskenään ja alun väsymys on unhtunut eikä harmita enää valvotut yöt ja raskaat päivät joista en edes muista kunnolla mitään.. Vanhempaa kannattaa huomioida nyt paljon ja mitä tohon mustasukkasuuteen tulee niin en usko että se on ton ikäseltä sitä vaan enemnmän rajojen kokeilua ja katsomista miten te aikuiset reagoitte käytökseen.
 
meillä pienin ikäero on 1v5kk, mitään tuommosta mustasukkaisuutta ei ollu joten siihen en osaa sanoa mitään...
Mutta siinä mielessä olen samaa mieltä, että pieni ikäero on rankka, ainakin fyysisesti. Raskausaikana täytyy vielä sitä toistakin nostella,vaihtaa vaippaa, juosta perässä ja kenties avittaa syöttämisessäkin. Sitten kun vauva syntyy ja itse on vielä kipeä, niin samat hommat pitää tehdä, vaihtaa kahden vaippaa,kannella,nostella jne. Kun se isompikin on niin pieni ja avuton vielä...

Mutta tsemppiä ap! kyllä se siitä...viimestään muutaman vuoden päästä ;)
 
Siis uskotko sä kaikkea mitä sulle toiset sanoo? Ja senkö takia teitte lapset pienellä ikäerolla, kun joku sanoi että on helppoa eikä mustasukkaisuutta ole? Kyllä sä nyt varmaan itsekin tajuat, että kaikilla ne asiat ei mene samanlailla kuin jollain toisella ja lapsia on erilaisia. Eikä tää nyt pahalla ole, vaan ihan vaan totuuden herätystä, minkä mä uskon sun itsekin tosiaan tajuavan ;) ja kuten kaikki muutkin vaiheet lapsilla, ne menee kyllä ohi, älä huoli.
 
eiköhän se siitä. luvassa muutama viikko opettelua uuteen tilanteeseen teillä kaikilla.

:) mä unohdin alussa kotityöt ja kaikki aika vaan kyhnytettiin esikoisen kanssa sylikkäin, kun vauva nukkui. ruokaa oli pakkasessa. onneksi sentään vessaan pääsin yksin. meillä tosin ikäeroa oli reilusti yli 2v, mutta silti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siis uskotko sä kaikkea mitä sulle toiset sanoo? Ja senkö takia teitte lapset pienellä ikäerolla, kun joku sanoi että on helppoa eikä mustasukkaisuutta ole? Kyllä sä nyt varmaan itsekin tajuat, että kaikilla ne asiat ei mene samanlailla kuin jollain toisella ja lapsia on erilaisia. Eikä tää nyt pahalla ole, vaan ihan vaan totuuden herätystä, minkä mä uskon sun itsekin tosiaan tajuavan ;) ja kuten kaikki muutkin vaiheet lapsilla, ne menee kyllä ohi, älä huoli.
Click to expand...

Joo...mä uskon ihan kaiken mitä mulle sanotaan. Ja mistä sä arvasitkin, että juuri se oli syy siihen että me tehtiin lapset pienellä ikäerolla että palstalla mulle sanottiin ettei mustasukkaisuutta ilmaannu :whistle:
 
Kyllähän noin pieni (siis reilu vuoden vanha) osaa olla mustasukkainen. Meillä tuo pienempi (1v3kk) esim. tulee tönimään ja lyömään isosiskoaan aina, jos huomaa, että sisko on äidin sylissä.

Mutta varmasti teillä helpottaa. Vaikka sitten vuosien päästä... :D
 
Oot vasta siirtymävaiheessa, turha vetää johtopäätöksiä. Se helpottaa kuule jo viikkojen päästä. Meillä kuopus syntyi kun esikko 1v1kk. Ja kuule oli häslinkiä alussa. Mutta helpotti aika pian.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa