Lapset pienellä ikäerolla...sanon vaan että EI kannata!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja miu:
eiköhän se siitä. luvassa muutama viikko opettelua uuteen tilanteeseen teillä kaikilla.

:) mä unohdin alussa kotityöt ja kaikki aika vaan kyhnytettiin esikoisen kanssa sylikkäin, kun vauva nukkui. ruokaa oli pakkasessa. onneksi sentään vessaan pääsin yksin. meillä tosin ikäeroa oli reilusti yli 2v, mutta silti.

ainoa mustasukkaisuuteen viittäva reaktio oli isommalla siskolla se, ettei enää halunnut mummolaan hoitoon tai yökylään. Oli tiiviisti mun ja vauvan kanssa kotona puolisen vuotta, ennen kuin itse halusi mummin luo leikkimään.

Vieläkin muistan vauvan ja isosiskon ensikohtaamisen, kun vauva oli kaukalossa ja menimme mummolaan hakemaan esikoista. Pieni silitti hellästi vauvaa päästä. :heart:

voisin kuvitella, että kuopuksen reaktiot uuteen vauvaan olisivat aivan toisenlaiset... :whistle:
 
No voi!
Mä olen kyllä just niitä, kun sanoo että pieni ikäero on hyvä, kun toinen ei tajua olla mustis! Meillä ikäeroa on kahdella vanhimmalla 15 kk, eikä mitään ongelmia ole ollu oikeasstaan ennen kun nyt kun ne on 10 ja 11 ja poika on vielä ihan "leikki-iässä" ja tyttö jo selkeästi esiteini, eikä tyttö enää halua leikkiä pikkuveljen kanssa eikä ymmärrä että hän on edelleen pikkuveljen paras kaveri :D
Tosin toki luonnekin vaikuttaa, tuo meidän esikoinen on sellainen maailmantappi, että oli selkeästi varma, että pikkuveli tuli meille ihan vaan häntä varten, eläväksi nukeksi hänelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lula:
Oliskohan 3 vuotta parempi ikäero? Itse olen näin ajattelut kakkosen tulon, kun esikoinen jo tajuaa jostain jotain.

Meillä lapsilla ikäeroa 2v 10 kk, ja aika hyvin meni, mitä nyt esikoinen oli välillä aika "dramaattinen", esim. jos imetin vauvaa niin isommalla tuli jano ja jos en heti antanut juotavaa niin lapsi sanoi että kuolen janoon yms...
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja lula:
Oliskohan 3 vuotta parempi ikäero? Itse olen näin ajattelut kakkosen tulon, kun esikoinen jo tajuaa jostain jotain.

Ei...siskolla on 2v 10kk ja se vasta showta olikin. Tai siis oikeastaan ihan samanlaista showta kuin meillä nyt, mutta 3v osaa laittaa pahemmin vastaan kuin 1v jo ihan kokonsakin puolesta.

Kyllä me tehdään jatkossakin (jos vielä lisäännytään) ne lapset ihan kunnon ikäerolla. Tuo meidän reilu 6v ikäeroa oli täydellinen, joten siihen varmaan sitten seuraavalla kerrallakin tähdätään :saint:

Meillä taas meni tosi hyvin kun esikoinen oli 2,5v kun kakkonen syntyi, ei minkäännäköistä mustasukkaisuutta ole ollut =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koivunkäpy:
3-4v on hyvä ikäero, tai meillä oli, toki se ei kaikilla toimi.
Onnea nyytistä koko perheelle!
Kumpikos sieltä tuli?

Näin meilläkin :) 3,5v on jo niin vanha et ymmärtää et vauvan kanssa pitää olla varovainen, on jo niin iso et osaa odottaa sen hetken jos mä vielä imetän tai vaihdan vaippaa, on niin omatoiminen ettei edes kaipaa äitiä jatkuvasti vaan haluaa touhuilla omiaankin välillä ja ennen kaikkea on suhtautunut vauvaan niin hellästi ja rakastavasti että ei voi kun ihmetellä :heart: Missään nimessä en olisi aikaisemmin toista lasta tehnyt! Voin vaan kuvitella. Tsemppiä ap:lle, toivottavasti se siitä rauhoittuu :)
 
Tiennyt tuon aina siksi lapsillamme onkin 4-5 vuotta ikäerot ja hyvin mennyt. Ei mustasukkaisuutta eikä kiukkua, avuliaita pikku apulaisia jokainen ollut vuorollaan.
 
Meillä pojat 1v8kk ikäerolla.Ja pakko sanoa et rankkaa on ollut.Helpommalla olis päässyt jos pitempi ikäero.Mut mitään en muuttais.Koko ajan helpottaa ja on ihana nähdä kuin nyt vanhempana (heillä ikää 3,5 ja 5) leikit sujuvat ja ovat toisilleen niin tärkeitä.
Mut pakko sanoo et myös tappelu ja alituinen kilpailu edelleen on päivittäistä.Erotuomarina saa toimia useaan otteeseen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Koivunkäpy:
3-4v on hyvä ikäero, tai meillä oli, toki se ei kaikilla toimi.
Onnea nyytistä koko perheelle!
Kumpikos sieltä tuli?

Näin meilläkin :) 3,5v on jo niin vanha et ymmärtää et vauvan kanssa pitää olla varovainen, on jo niin iso et osaa odottaa sen hetken jos mä vielä imetän tai vaihdan vaippaa, on niin omatoiminen ettei edes kaipaa äitiä jatkuvasti vaan haluaa touhuilla omiaankin välillä ja ennen kaikkea on suhtautunut vauvaan niin hellästi ja rakastavasti että ei voi kun ihmetellä :heart: Missään nimessä en olisi aikaisemmin toista lasta tehnyt! Voin vaan kuvitella. Tsemppiä ap:lle, toivottavasti se siitä rauhoittuu :)

Meillä taas toi 4v on sellainen, että varsinkin noin vuosi sitten, kun neiti oli 3, sanoinkin että olis katastrofi, jos se menettäisi asemansa perheen iltatähtenä. Vaikka isosisko oli maailman napa -ja pikkusiskon suhteen aivan varma, että sai pikkusiskon, koska oli sellaista toivonut- tämä toinen maailman napa on paljon joustamattomampi. Se olis voinu jopa olla mustasukkainen, jos olisi joutunut jakamaan paikkansa perheen vauvana. Hän on nuorimpana tottunut että "tänne kaikki mulle heti" eikä vaivautunu aikoinaan edes opetella konttamaan, koska kun istui ja huusi, joku riensi kyllä apuun :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Varsinkin lasten kannalta pitäisi ikäeroa olla vähintään 2 vuotta.

Totta, ap:n tapauksessa se yksi kuukausi varmaan onkin se ratkaiseva tekijä :saint: Mä sanoisin että lapset joko ihan putkeen tai sitten jollain 3 vuoden ikäerolla. 2v on muutenkin suhteellisen kamala ikä :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja Koivunkäpy:
3-4v on hyvä ikäero, tai meillä oli, toki se ei kaikilla toimi.
Onnea nyytistä koko perheelle!
Kumpikos sieltä tuli?

Kiitos onnitteluista ja tyttö tuli, kuten ultrassa povattiinkin :)

Onko tuo sukupuoli arveltu siinä 20-viikon rakenneultrassa?
 
Meillä esikoinen täyttää sunnuntaina 11, keskimmäinen täyttää 2kk päästä kolme ja nuorimmainen on melkein 5kk.
Kyllä se suurin mustasukkasuus tulee tuolta esiteiniltä, haluaa äitin ja isin syliin enemmän ja oikein kinuaa huomiota heti jos pienemmät sitä saa mielestään enemmän.
Keskimmäinen lähinnä, hmm... miten sen sanois... puolustaa vauvaa. Esikoinen ei sais ottaa sitä syliin, kun se on äitin vauva yms. Ei muuten mitään ilmene. Vahinkoja on sattunut kun keskimmäinen on koittanut leikkiä vauvan kanssa :) Ei mitään suurta, mutta sellaisia, pienen ajattelmattomuuksia, kuten vauva ei voi leikkiä palapelillä yms.

Muoks. Ei meillä siltikään mitään seesteistä aikaa ole vaan mennään ja lujaa :D Esiteini, uhmaikänen ja elukat pitää huolen ettei o liian hiljasta ;)
4 lasta tässä koitetaan aikaseks viel saaha samaan syssyyn.
 
tuttavalla 1v6kk ikäeroa pojilla. ja sano että ihan mahotonta mustasukkaisuutta ja koko ajan olisi läpsimässä vauvaa. ja kun imettää pitää päästä syliin kanssa vaikka syliä saa muutenki. ja kaikkea muuta mahdollista..
tsemppiä!
 
Kun meidän toinen vauva syntyi, oli esikoinen 1v2kk. Jonkinasteista mustasukkaisuutta oli havaittavissa, toisinaan vähän rajumpaakin. Kolmannen syntyessä keskimmäinen oli reilut 10kk, eikä näyttänyt edes huomaavan saaneensa pikkusiskon.

Kenties sillä muutamalla kuukaudella on merkitystä! :D
 
Yksilöllistähän tietysti tuokin..

Meillä on myös ikäeroa 1v1kk ja mielestäni juuri tuo vauva-aika ja pari seuraavaa vuotta oli tosi helppoa. Siinä ne meni samalla vaivalla..

Joskus 5-6-vuotiaana ei sit ollu enää niin helppoja, jatkuvasti tukkanuottasilla ja kun vielä eri sukupuolta, ei leikit enää sopinut niin hyvin yhteen.

Nyt ovat 12- ja 13-vuotiaat ja tappelut vähentyneet, mutta ei niistä kyllä mitään seuraa toisilleen ole.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvä ikäero!
 

Yhteistyössä